Viikko alkoi bloggailulla ja edellisen päivän chili con carnen jämillä. Syön usein sitä ihan vain salaatinkin kanssa, vaikka ehkä se riisi on kuitenkin paras kaveri tälle ruualle.
Oli hankalaa keksiä asuja, kun oli niin hitsin kylmä, mutta olen tehnyt periaatepäätöksen, että sukkiksiin en palaa ennen syksyä.
Lenkillekin joutui vetämään jalkaansa pitkät trikoot ja takin. Sportti on muutenkin ollut viime kuukausina vähän sellaista nihkeänpuoleista, enkä ole yltänyt ihan samanlaisiin vauhteihin kuin aiemmin. Olen pohdiskellut tätä jonkun verran ja tullut siihen lopputulokseen, että aiemmin purin työmurheita ja -stressiä juoksulenkkeihin. Ja sitä stressiä ja ahdistusta riitti pari viimeistä vuotta niin, että piisasi useampaan lenkkiin viikossa. Nyt, kun olen sellainen happy camper ja hyvin tyytyväinen nykyiseen työtilanteeseen, niin pitäisi jotenkin löytää uusi kulma sporttiin. Lentotyössä oli myös sellainen jännä ominaispiirre, että sitä on ikään kuin koko ajan korkean paikan leirillä, mikä pitää hemoglobiinin ylhäällä ja hapenottokyvyn tosi hyvänä. Nyt tuo vaikutus alkaa selvästi hiipua, mikä näkyy ja tuntuu liikunnassakin. Kaikenlaista. Olen yrittänyt hyväksyä sen, että vauhtia nyt vain on hetkellisesti vähemmän ja on ihan ok juosta oman mittapuun mukaan selvästi hitaammin. Olen myös yrittänyt juosta vähän vaihtelevampia lenkkejä.
Samalla reissulla kun löysin alepaidan, ostin myös valkoisen hameen. Sen, jota lähdin alun perin etsimäänkin. Hame on Henkkamaukasta, joka taitaa olla suosikkini hameostospaikkana. Vaaleasävyisessä asussa oli kaikki katastrofin ainekset, mutta selvisin takaisin kotiin ilman mitään kahviräjähdyksiä tai muita sotkuja.
Beach Housen lakanat saapuivat ja saivat aikaan sen pienen ketjureaktion, joka on vasta alkusoittoa tulevalle remonttikaaokselle.
Kävin eräänä päivänä aamupalaverissa serkkuni kanssa. Molempia nauratti, kun muistelimme lapsuuden leikkejä, joissa olimme olevinamme hienoja rouvia kahvilla puhumassa työasioista. Kahvila Suvanto oli tosi kiva uusi tuttavuus Vallilassa. Seutu on mieluista, asuimme mieheni kanssa siellä ihan suhteemme alkuaikoina. Mustikka-suklaaraakakakku huuteli vitriinistä, että syö minut. Tottelin - senhän voi kai melkein laskea aamiaiseksi.
Perjantaina pidin etäpäivän ja minulla oli aina uskollinen assistenttini kaverina.
Assistentin pakollisella, lakisääteisellä aamutauolla aurinkokin tuli esiin ja hetken aikaa tuntui melkein kesältä.
Työpäivän jälkeen piipahdin Ikeassa ja kukka- ja ruokaostoksilla. Jotain pientä uutta piti saada, kun olen niin pitkään pantannut kaikkia sisustukseen liittyviä hankintoja.
Kaunis ja aurinkoinen lauantai kului veneellä, mutta ei ihan niissä merkeissä kuin sitä olisi toivonut. Juhannuksena tulleen vian korjaaminen oli viikon toinen ketjureaktion aiheuttanut asia. Sähköjärjestelmästä löytyi lisää paikattava ja niinpä saimme katsella vierestä, kun perheet lähtivät satamasta hauskoille retkilleen. Plaah.
Ilta kului möpleeraten. Remonttia odotellessa sitä voi vaihdella huonekalujen paikkoja. Toivottavasti itse asiaankin päästään pian. Tänään oli alkujaan tarkoitus jatkaa veneenkorjaushommissa, mutta kas - taas sataa. Ikean alennusmyynti polttelisi, samoin muu sisustussuunnittelu ja -fiilistely, jota olemme nyt harrastaneet koko viikonlopun vuoroin viinilasillisten, vuoroin kahvikuppien kanssa. No, nähtäväksi jää päivän agenda. En yleensä ole mitään kovin valittavaa sorttia, mutta nyt on pakko sanoa, että tämä on ehkä surkein kesä ikinä. Pliis, aurinko! Tule esiin ja lämmitä!
Translation: This has got to be the crappiest summer ever! This week, I have mostly been shivering. Well ok, decorating, too.