Quantcast
Viewing all 591 articles
Browse latest View live

Viikkokatsaus


Viikko alkoi bloggailulla ja edellisen päivän chili con carnen jämillä. Syön usein sitä ihan vain salaatinkin kanssa, vaikka ehkä se riisi on kuitenkin paras kaveri tälle ruualle. 


Oli hankalaa keksiä asuja, kun oli niin hitsin kylmä, mutta olen tehnyt periaatepäätöksen, että sukkiksiin en palaa ennen syksyä.


Lenkillekin joutui vetämään jalkaansa pitkät trikoot ja takin. Sportti on muutenkin ollut viime kuukausina vähän sellaista nihkeänpuoleista, enkä ole yltänyt ihan samanlaisiin vauhteihin kuin aiemmin. Olen pohdiskellut tätä jonkun verran ja tullut siihen lopputulokseen, että aiemmin purin työmurheita ja -stressiä juoksulenkkeihin. Ja sitä stressiä ja ahdistusta riitti pari viimeistä vuotta niin, että piisasi useampaan lenkkiin viikossa. Nyt, kun olen sellainen happy camper ja hyvin tyytyväinen nykyiseen työtilanteeseen, niin pitäisi jotenkin löytää uusi kulma sporttiin. Lentotyössä oli myös sellainen jännä ominaispiirre, että sitä on ikään kuin koko ajan korkean paikan leirillä, mikä pitää hemoglobiinin ylhäällä ja hapenottokyvyn tosi hyvänä. Nyt tuo vaikutus alkaa selvästi hiipua, mikä näkyy ja tuntuu liikunnassakin. Kaikenlaista. Olen yrittänyt hyväksyä  sen, että vauhtia nyt vain on hetkellisesti vähemmän ja on ihan ok juosta oman mittapuun mukaan selvästi hitaammin. Olen myös yrittänyt juosta vähän vaihtelevampia lenkkejä.



Samalla reissulla kun löysin alepaidan, ostin myös valkoisen hameen. Sen, jota lähdin alun perin etsimäänkin. Hame on Henkkamaukasta, joka taitaa olla suosikkini hameostospaikkana. Vaaleasävyisessä asussa oli kaikki katastrofin ainekset, mutta selvisin takaisin kotiin ilman mitään kahviräjähdyksiä tai muita sotkuja. 


Beach Housen lakanat saapuivat ja saivat aikaan sen pienen ketjureaktion, joka on vasta alkusoittoa tulevalle remonttikaaokselle. 



Kävin eräänä päivänä aamupalaverissa serkkuni kanssa. Molempia nauratti, kun muistelimme lapsuuden leikkejä, joissa olimme olevinamme hienoja rouvia kahvilla puhumassa työasioista. Kahvila Suvanto oli tosi kiva uusi tuttavuus Vallilassa. Seutu on mieluista, asuimme mieheni kanssa siellä ihan suhteemme alkuaikoina. Mustikka-suklaaraakakakku huuteli vitriinistä, että syö minut. Tottelin - senhän voi kai melkein laskea aamiaiseksi. 


Perjantaina pidin etäpäivän ja minulla oli aina uskollinen assistenttini kaverina. 


Assistentin pakollisella, lakisääteisellä aamutauolla aurinkokin tuli esiin ja hetken aikaa tuntui melkein kesältä. 


Työpäivän jälkeen piipahdin Ikeassa ja kukka- ja ruokaostoksilla. Jotain pientä uutta piti saada, kun olen niin pitkään pantannut kaikkia sisustukseen liittyviä hankintoja. 


Kaunis ja aurinkoinen lauantai kului veneellä, mutta ei ihan niissä merkeissä kuin sitä olisi toivonut. Juhannuksena tulleen vian korjaaminen oli viikon toinen ketjureaktion aiheuttanut asia. Sähköjärjestelmästä löytyi lisää paikattava ja niinpä saimme katsella vierestä, kun perheet lähtivät satamasta hauskoille retkilleen. Plaah. 



Ilta kului möpleeraten. Remonttia odotellessa sitä voi vaihdella huonekalujen paikkoja. Toivottavasti itse asiaankin päästään pian. Tänään oli alkujaan tarkoitus jatkaa veneenkorjaushommissa, mutta kas - taas sataa. Ikean alennusmyynti polttelisi, samoin muu sisustussuunnittelu ja -fiilistely, jota olemme nyt harrastaneet koko viikonlopun vuoroin viinilasillisten, vuoroin kahvikuppien kanssa. No, nähtäväksi jää päivän agenda. En yleensä ole mitään kovin valittavaa sorttia, mutta nyt on pakko sanoa, että tämä on ehkä surkein kesä ikinä. Pliis, aurinko! Tule esiin ja lämmitä! 

Translation: This has got to be the crappiest summer ever! This week, I have mostly been shivering. Well ok, decorating, too. 


No sailing today





Båtin asennushommat ovat edelleen kesken, eivätkä säätkään varsinaisesti helli. Niinpä totean, että lyhestä virsi kaunis ja että olipa viime kesä mahtava. Yksi kivoimmista uusista satamatuttuvuuksista oli Näsby Houtskärissä. Sieltä löytyi kilpaileva laivakoira ja makoisia purilaisia ja muita grilliherkkuja myyvä ravintola Skagen. Suihkutilat olivat yhdet siisteimmistä, jotka olen nähnyt. Olimme täällä parikin yötä, pitelimme vähän sadetta. Houtskärissä on myös tilaus-Alko. 

Tämä purjehduskesä on ollut kyllä valitettavasti tosi nihkeä. Ensin ei ollut oikein yhteisiä vapaita, eikä säitä ja sitten Båt-parka joutui pelistä pois. Mies on korvannut aikaisempia, ei meidän standardit täyttäviä sähköliitoksia ja se on aikaa vievää puuhaa. Olemme tainneet päästä vesille peräti kaksi kertaa kesäkuussa ja kai neljä kertaa koko kaudella. Masentavaa. No, jospa tämä vielä muuttuisi iloksi tästä. 


Vika kuva taas on ensimmäiseltä Saaristomeren reissultamme, Aspöstä. Se vasta oli viehättävä pieni paikka myös. Ja sekin kesä oli ihan mahtava. Parempia kelejä odotellessa...

Translation: It is raining. And only +13 degrees celcius. 

Very important decisions


Ainakin eräs tunnettu tuolihullu ymmärtänee näitä pohdintoja. Työn alla on siis juuri nyt yläkerran sisustuksen suunnittelu. Yläkerrasta on tulossa kaksiosainen toiminnoiltaan, kuten olen varmasti jo maininnutkin. Toinen funktio on olla leffapesä ja telkkarinkatselupaikka. Toiselle puolelle tulee työskentelytila. Ja tätä tilaa varten haluan kaksi tuolia. Niiden pitäisi olla mustat, jotta sisustukseen tulisi vähän älinää, ja niiden pitäisi olla keskenään erilaiset. Yllä on In Between -tuoli, jonka bongasin joskus Glorian Kodista ja nappasin heti kuvan Instaan talteen. 


Ton nro 14 -tuoli on simppeli ja staili klassikko, eikä sen hinta ole liian suolainen. 



Vitran tuolista löytyi tähän hätään kuva vain valkoisena, mutta suosikkiversioni olisi musta, mustilla puujaloilla. Onkohan sellaista olemassakaan vai kuvittelenko omiani?


Sille telkkarinkatselupuolelle taas on tiedossa rentoa muhkeutta ja kyllä, muistan, mitä olen monesti vannonut. Ei enää valkoista. Meinasin toivottaa tervetulleeksi nämä Ikean Ektorp-divaanit kaksin kappalein. Se ei sitten ollutkaan mikään aivan yksinkertainen toivotus vaan vaati muun muassa reissun Tampereelle, minkä mieheni otti nakikseen minun ollessani töissä. Divaani on nimittäin poistuva malli ja sen päällisiä alkoi olla hyvin hankala löytää. Tahdoin nimenomaan nuo Svanby-harmaat. Bemzistä saapuneet näytteet eivät nimittäin olleet mitään ihan puhdasta rakkautta. Ikean oma päällinen oli tällä kertaa kivempi ja hyvä niin, myös budjettisyistä. Divaanit saatiin sopuhintaan, kaksi kappaletta teki yhteensä 200 € (ilman päällisiä siis). Ainakin Vantaan Ikeaan jäi vielä yksi, jos jotakuta alkoi poltella. 

Kuva Ikea

Tällaiset meillä nyt siis pötköttelevät leffailtoja odottamassa. Olohuoneen matto muuttaa yläkertaan. Pöytä on vielä pohdinnan alla, mutta muuten sisustuksen suuret linjat alkavat siis olla kasassa ja pääsen lempiosuuteeni, stailaamiseen, tyynyjen ripotteluun, valaisimiin, kynttilöihin ja pikkusälään. Jee!

Translation: These are my plans for upstairs. 

Alekoodi Beach House -lakanoille


Viikkokatsauksen kommenttiboksissa kyseltiin alekoodia Beach House -lakanoille. Otin oitis yhteyttä  Tiaan, jonka suloisesta nettipuodista on ennenkin muistettu lukijoitani. Koodi on ja se on - yllätyksellisesti - NORPPA. Tällä koodilla saa ajalla 4.7. - 11.7. 20% alennusta Beach House -tuotteista. Nettikauppoja, joissa koodin voi käyttää, on kaksi: Tian Veranta ja Millan Putiikki. Tämä on tärkeää, siis nyt tarkkana: Koodin pääsee käyttämään, kun on ensin rekisteröitynyt asiakkaaksi. 


Toivottavasti tästä on Beach House -lakanoista haaveileville iloa. :)

Kuvat: Beach House

Viikkokatsaus


Viime viikonloppuna pihalle ilmestyi vieras. Pupuja on jotenkin viime aikoina näkynyt meillä päin tosi paljon. Kerrankin ennätin napata jonkun kuvausvälineen. Tykkään tosi paljon bongailla eläimiä, mutta en oikeastaan ikinä ehdi kuvata niitä. Olen lenkeilläni nähnyt kettuja, peuroja ja milloin mitäkin, mutta ei niitä koskaan ehdi ikuistaa. 


Alkuviikosta oli vielä ihan  jäätävän kylmä ja angstailin, että todellako keskellä kesää joutuu kiskomaan jalkaansa farkut ja bleiserin päälle vielä takin. Mustista vahapintaisista farkuista on muuten muodostunut viileiden säiden vakkariasuosanen maanantaisin, maanantaifarkut. Maanantaisin tekee usein mieli jotain skarpimpaa kuin tavalliset farkut ja viikonlopun jäljiltä ei jaksa miettiä mitään kovin monimutkaisia asuja. 


Maanantai oli ohjelmaa täynnä. Töiden jälkeen suuntasimme Kujaan syömään voimaannuttavat burgerit. Etukäteisvoimaannuttamista tarvittiin, koska seuraava osoite oli Ikea. Huonekalukaupassa asioiminen on harvoin mitään erityisen rentouttavaa puuhaa. 


Saati sitten huonekalujen kokoaminen. Divaanit saatiin kuitenkin yllättäen kasattua hyvin kivuttomasti ja vain hyvin pienen askartelun jälkeen testiryhmä pääsi makoilemaan uusille istuimille. 


Yhden koiran testijaosto vaikutti tyytyväiseltä, joten mekin olimme. Leffailtoja emme ole vielä pitäneet, mutta yleistä löhöilyä on kokeiltu ja divaanit ovat tosi mukavat. Mieluinen pähkinä purtavaksi on nyt sitten, että minkälaisia tyynyjä niiden kaveriksi sirottelisi. 



Keväällä jaksoin vielä panostaa hiuksiin ja pitää niitä usein auki, mutta nyt olen lipsahtanut laiskuusratkaisuihin ja takaisin sotkunutturoihin. 


This week... I have mostly been eating sushi. Söin joka päivä lounaalla sushia. Nam. 


Keskiviikkona söin illalla sitten vähän sushin tapaista, mutta ei ihan, kun kävin bestikseni kanssa treffeillä. Söimme vietnamilaisia rullia, minä ensimmäistä kertaa. Olivatpa ne hyviä! Ruuan jälkeen käytiin vielä drinkeillä Tornissa ja hetken aikaa tuntui ihan kesältä. 



Viikon nostalgiapläjäykset tarjosivat lehtikasoja siivoillessani löytämäni viime vuotinen Gloria, josta löytyi tuttu naama. Tai itse asiassa naama ei näytä yhtään tutulta vaan en meinannut tunnistaa itseäni kuvasta silloin, kun se näin. Päivä oli tosi hauska ja kokemus mainio. Toinen osio taas löytyi äidin valokuvakätköistä ja sai minut pohtimaan, että olen selvästi ollut 8-vuotiaana nykyisen hipsterityylin edelläkävijä. Tyylini on siis ollut joskus vähän vaihtoehtoisempi kuin nykyään. Ah, 80-luku!


Sitten alkoi tuntua jo vähän enemmän kesältä ja töihin uskalsi hameessa ja t-paidassa. Takki kulki vielä mukana, mutta kotiin saattoi iltapäivällä palata jo ilman sitä. 


Vene oli kunnossa, kelit vihdoin kohdillaan, voi autuus! Perjantai oli retkipäivä ja naamalla hyvin, hyvin onnellinen hymy. 


Olimme perillä aika myöhään, muta saunoimme silti. Laivis ja mies uivat monta kertaa, itselleni ei olisi tullut mieleenkään. Inhoan syvästi kylmää vettä. Saapa nähdä, tuleeko tänä kesänä uitua lainkaan luonnonvesissä. 


Veneestä herääminen on jotain niin ihanaa. Yleensä Laivis kuulee unen keventymisen ja pomppaa sänkyyn. Sitten nukutaan vielä vähän, koirapaketti kainalossa. Lopulta vaativa hännän rummutus saa koko porukan ylös. Laivis saa nappulansa ja mies lähtee kävelyttämään sitä sillä aikaa, kun minä valmistelen aamiaisen. Voisin muuten väittää, että maailmassa ei ole montaakaan parempaa asiaa kuin veneellä aamuauringossa nautitut aamukahvit. 


Tulimme takaisin jo iltapäivästä eilen. Minulla oli illan ohjelmassa illallinen tyttökavereiden kanssa, mistä ei näemmä tullut napattua yhtään kuvaa. No, ei aina tarvitsekaan. Kuvien napsimisesta on luvassa lisää asiaa ensi viikolla. Jos joku ihmetteli Instassa #selphy ja #canonselphy -tunnisteilla tägättyjä kuvia, niin ne liittyvät tähän aiheeseen. 


Tänään aamulla kaivelin viimeiset Nykki-kahvit kaapista ja join ne hartaasti ja hitaasti. En kaipaa edellistä työtäni pätkän vertaa, mutta pitkä newyorkiton kausi aiheuttaa pieniä vieroitusoireita. Jossain vaiheessa syksyä tai talvea on varmaan pakko tehdä edes ihan pieni ja lyhyt reissu sinne. 

Translation: This week we finally got some sun. Yay!

Mini break


"Eikö nyt oltaisi perillä, on jo myöhä?"

Saimme perjantaina veneen lähtökuntoon vasta illalla ja irroitimme köydet siinä yhdeksän maissa. Mies oli urakoinut kaikki vapaahetkensä erinäisiä sähköjärjestelmiä parannellessa ja lopulta tuli valmista. Yhteiset vapaat ovat olleet tänä kesänä vähän kortilla, joten yritämme hyödyntää kaikki mahdolliset hetket veneretkiin. 




Kun on merellä iltaiseen aikaan, saa nauttia aika mielettömästä väriloistosta. Perjantainen auringonlasku oli aivan erityisen hieno. Kaksi ylläolevaa kuvaa ovat samasta kohtaa, mutta vastakkaisiin suuntiin. Jossain kaukana laiva lähti matkaan. Jotenkin laivat näyttävät niin kutsuvilta merellä, varsinkin öiseen aikaan. Ja se tunne, kun saa aamiaispöydästä ihastella Tukholman saaristoa, on mainio. Ja toivottavasti pääsemme niihin maisemiin joskus omallakin veneellä. 


Tuuli oli ihan suoraan nenän osoittamasta suunnasta. Koska oli myöhä ja aikaa perillä kohtuullisen vähän, puksuttelimme suosiolla koneella. Saavuimme venekerhon saareen yhdentoista jälkeen. Veneitä oli laiturissa muutamia, mutta ihmisiä ei näkynyt missään. Taisivat olla kaikki katsomassa jalkapalloa. Yksi kilpaileva laivakoira bongattiin isäntineen. Söimme iltapalaa ja kävimme yösaunassa. 




Aamulla meillä oli kello soimassa - miehen olisi oltava töissä iltapäivällä. Niinpä aamiainen nautittiin nopsaan, vailla sen kummempia fiilistelyjä. Vakkariaamupala sekä kotona että veneellä on turkkilainen jugurtti. Pilkon sekaan avokadoa ja banaania ja kesäaikaan mansikoita. Päälle ripottelen vielä pähkinöitä. Tällä setillä jaksaa usein aika pitkälle päivään. Venereseptejä toivotaan aina silloin tällöin, mutta tämän kummempia ohjeita minulla ei ole. Annostelen aina hyvin summamutikassa ja hedelmät ja pähkinätkin vaihtelevat. Tällä kertaa oli pekaani- ja saksanpähkinöitä. Kahvit keitetään joko pressopannuun (kun on aikaa juoda monta kupillista) tai sitten tuollaisilla minisuodatinpusseilla. Niitä saa varuste.netistä ja ne ovat aika käteviä. Yhteen suodatinpussiin laitetaan yksi mitallinen kahvia (reilu) ja sen läpi sitten kaadetaan kuuma vesi kuppiin. 



Sitten olikin jouduttava matkaan. Nostimme purjeet saman tien ja laskettelimme myötäisellä kotisatamaan. Oman pikantin lisänsä antoi välillä sakeneva ja välillä haihtuva sumu. Näkyvyys oli ajoittain aika huono, joten tähystäjällä oli hommia. Lomat olivat selvästi alkaneet, länteen päin riitti liikennettä. Meidän kesälomamme koittaa viimevuotiseen tapaan vasta elokuun loppupuolella ja meinasimme suunnata tällä kertaa itään päin. Tallinnassakin olisi mukava käydä. 

Image may be NSFW.
Clik here to view.


Ennen lomaa reissut tulevat hyvin suurella todennäköisyydellä olemaan juuri tällaisia pikakiepauksia. Katsotaan, jospa tänään päästäisiin vaikka taas yhdelle sellaiselle. 

Translation: Sailing at last. Still a little cold, though. 

Work in progress


No ei ihan vielä valmista... Mutta kyllä täällä jotain edistystä tapahtuu. Viimeviikkoiselta kaupunkikierrokselta tarttui mukaan ex tempore -hankintana kolme kappaletta Granitin säilytysraheja. Ne vetivät itseensä niin paljon tavaraa ja olin niin positiivisesti yllättynyt, että taidan hankkia vielä pari lisää. Ne palvelevat myös varaistuimina, jos yläkertaan sattuisi jostain syystä kokoontumaan enemmänkin väkeä. Pentikin pallovalaisimista en oikein tiedä. Olen tykännyt niistä kovasti, mutta nyt ne eivät tunnu istuvan enää oikein minnekään. 




Divaanit tuntuvat olevan ainoat kalusteet, jotka ovat varmasti löytäneet paikkansa. Kaikki muu tulee todennäköisesti vielä pyörimään ja vaihtaman paikkaa moneen kertaan. Niin on hyvä. Uudenkarheaa olisi aina niin houkuttelevaa sisustaa heti valmiiksi, mutta olen itse huomannut, että on tosi hyvä, jos kykenee malttamaan mielensä ja odottelemaan. Jotenkin se, miten tila toimii, hahmottuu kunnolla vasta, kun se on ollut jonkin aikaa käytössä ja jos tekee (varsinkin isoja) sisustusratkaisuja liian aikaisessa vaiheessa, voi tulla huteja. Olkoon siis nyt ja tekeytyköön vähän tämä huone. Ja iiks, alakerran remontin aikataulu on sovittu. Jee!


Translation: Upstairs is a work in progress. 

One monday night


Helteisenä arki-iltana lähdimme merelle. Olin käynyt töistä palatessani herkullisilla ostoksilla, aurinko porotti ja vesi kimalteli. Ajelimme Kaivopuiston kautta. Joku vilkutti Mattolaiturilta. Saavuimme Suomenlinnaan. 


Ilta oli samettisen pehmeä ja kannella saattoi istua sortseissa ja t-paidassa vielä auringon laskiessa. 



Marja Nätin supermegaihanat kalajutut odottelivat perunoiden kypsymistä. Olin käynyt Kauppahallissa kalaostoksilla ja en nyt voi ehkä tehdä niitä enää ikinä missään muualla. Vahvat suositukset ainakin seuraaville: kylmäsavulohi kotimaisesta lohesta, hiillostettu nieriä ja konjakkigraavattu lohi. Lisäplussan annan kauniista kalankääreistä. Kauppahallin Alkosta lähti kalojen kaveriksi tuollainen pieni riesling-pullo. Myyjän suositus osui aivan nappiin. Olen tainnut kuunnella liikaa Liemistä viime aikoina, kun olen nyt niin fiksaantunut tuohon rypäleeseen. Olen muuten tänä kesänä kokeillut melkein joka kerta viinipuolella jotain uutta. Pitkään tuli aina valittua sama, varma pullo hyllystä, mutta nyt olen ollut kokeilunhaluisempi. Pitänee tehdä parhaista tuttavuuksista oma postauksensa. 



Söimme illallista pitkään ja istuskelimme kannella. Oli ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun katoimme pöydän ulos. Viereisissä veneissä soiteltiin kitaraa ja laulettiin. Laiturimusisointi oli mahtava kuunneltavaa ja toivoin koko ajan, ettei ilta loppuisi koskaan. Se oli sellainen täydellinen, seesteinen hetki, joka kaivetaan keskellä pimeintä talvea muistoista antamaan tsemppiä lumessa rämpimiseen. 




Lopulta oli pakko mennä nukkumaan. Olin sopinut pitäväni etäpäivän ja kello olisi herättämässä ekaa palaveria varten aamulla. 

Palaverin jälkeen nautiskelin kahvista kannella ja naputtelin konetta. Aamuaurinkokin oli kuuma. Oli pakko siirtyä kajuutan varjoon ja viileyteen. Mitä autuutta!


Lounasaikaan teimme pienen kävelyn. Ihailimme upeita puuveneitä. 




Sitten palasin iltapäiväksi töiden pariin. Alkuillasta oli aika lähteä taas. Nostimme purjeet melkein heti satamasta ulos päästyämme. Helsingin edustalla saa olla tarkkana, kun liikennettä on niin paljon ja pitää muistaa tähystellä myös taakse. Tälläkin kertaa Silja lähti Kustaanmiekasta kohti Tukholmaa.  Menimme väylältä sivuun, pois tieltä. 


"Kisat!"


Hävittiin, sinne meni niin, että vilahti. Laivat liikkuvat todella nopeasti. 


Kiersimme Harmajan ja lähdimme kohti Espoota. 


Tyven hetki. Melkein. Kotiin palatessa tuntui taas melkein siltä kuin olisi ollut minilomalla, vaikka alla oli työpäivä.


Ja jos jonkun mielestä nyt oli liian vaaleanpunaista hattaraa, niin kerrottakoon vastapainoksi, että saavuimme Suomenlinnaan tyylikkäästi koirankakat kannella, kun Laivis päätti kaikista maailman hetkistä, että nyt on aika kokeilla sitä asiaa ensimmäistä kertaa. Lähtiessämme se taas karkasi veneestä juuri, kun olimme saaneet köydet irti. Kiitos vain sille ystävälliselle sielulle, joka nosti sen takaisin ja jonka ansiosta vältyimme suuremmalta sekoilulta. Kävi siis aika lähellä, ettei rukkasteollisuus saanut uutta materiaalia, mutta sellaista se vain joskus on. 

Translation: We went sailing. I just love Suomenlinna!

Viikkokatsaus



Oi, mikä ihana lämpöinen kesäviikko takana! Sain mitä halusin, kun aurinko alkoi vihdoin porottaa ja hoitaa hommansa. Mietin pari viikkoa, että voiko sandaaleissa mennä töihin, mutta päätin mennä. Eihän siellä edes ole melkein ketään minun lisäkseni. 


Kävin eväsostoksilla veneretkeä varten Vanhassa Kauppahallissa, joka on nyt vihdoin avannut joku aika sitten ovensa remontin jäljiltä. Voi että se on kaunis paikka, oikea visuaalisen tyypin aarreaitta. Joka suunnassa olisi ollut katseltavaa ja ihailtavaa.


Laivis otti vakiopaikkansa merikortin päältä. 



Ensimmäistä kertaa tänä vuonna illallisen saattoi tosiaan kattaa kannelle. Mikä autuus!


Työpäiväkään ei tosiaankaan ollut mitenkään hullumpi näissä maisemissa. 


Kotiin palatessamme olisi ollut täydellinen spinnukeli. En oikein itsekään tiedä, miksi lempipurje jäi nostamatta. No, onhan siinä aika paljon sähellystä varsinkin, kun kuljettava matka oli niin lyhyt. 


Kotona remonttikaaos alkoi taas vallata alaa. Meillä on keittiösuunnittelu varattu ensi lauantaille ja sitä ennen pitäisi vielä ratkaista muutama asia. Yritän kasvattaa sotkunsietotoleranssiani, mutta ajoittain se tapahtuu hyvin huonolla menestyksellä. Ärsytys purkautuu todella rakentavilla tavoilla, esimerkiksi perjantaina olin saada eeppiset raivarit siitä, että unohdin pähkinät kotiin. Sitten kun kaikki pinnat on revitty auki, on jotenkin helpompi sietää kaaosta, se kuuluu asiaan. Nyt olemme sellaisessa ärsyttävässä vaiheessa, että yhtä sun toista on levitelty kaapeista pois erinäisten mittailujen ja hahmottamisien mahdollistamiseksi ja kaikenlaista sekalaista kamaa vain seilaa pitkin poikin. 



Perjantaina kävin lounaspalaverissa Teurastamolla. Siellä kuvattiin jotain, mutta en yhtään tunnistanut henkilöitä. Kellohalli-ravintola, jossa kävin nyt ekaa kertaa, oli tosi kiva. Söin hiillostettua lohisalaattia, joka oli varmaan yksi parhaista ravintolasalaateista aikoihin. Nam!


Illalla olikin aika pakata taas kamat ja suunnata merelle. 



Itätuulen keikutuksista huolimatta nukuin tosi sikeästi. Tällä kertaa meillä oli mahdollisuus olla liikenteessä ihan iltaan saakka, joten kello ei herättänyt ja pyjamassa tuli hengattua pitkälle iltapäivään. Se vasta oli jotain, vaikka ne puuttuvat pähkinät nyt hieman nyppivätkin. 


Lounaan päälle söimme lettuja mansikoiden ja kermavaahdon kera. Miehen niksipirkkataipumus pääsi loistamaan, kun oli aika saattaa kerma vaahdon muotoon. 


Itätuuli se vain voimistui iltaa kohti. Venekerhon saari on itäisille tuulille melko avoin, joten vene keikahteli koko päivän ja paluukin oli varsin kuoppaista. Jostain syystä sellainen on vähän uuvuttavaa, eikä kumpikaan jaksanut kokata iltapalaa. Ulkoistimme siis ruokahuollon Kaartin Hodarille ja Hummerille. 

Oli kyllä mahtava viikko, kun pääsimme kahteen kertaan retkelle. Nyt meneekin sitten varmaan taas pidempi aika ennen kuin seuraava purjehdus koittaa. Lisäksi pitäisi malttaa jonain päivänä aloittaa alakerran huoneiden tyhjennys ja maalaaminen. Seinät ja ikkunanpokat maalaamme itse, muilta osin ammattilaiset saavat hoitaa hommat. Tarkoitus olisi, että suurin osa remontista tapahtuisi sillä aikaa, kun olemme kesälomapurjehduksella. 


Yläkerrassa asiat edistyivät jo sillä lailla, että otin tänään asiakseni maalata vanhan telkkaritason, jotta se ei vääränsävyisenä valkoisena pistäisi niin silmään yläkerrassa. Melkein tilasin jo tuolinkin, mutta jäin sittenkin vielä empimään. Nyt ehkä toinen kerros maalia ja lisää sisustuspohdiskelua. Heissulivei!

Translation: Interior and renovation plans and sailing. That pretty much sums it up.

Sweet summer evenings



Eväät kassiin ja menoksi taas! Olen kyllä sellainen mukavuuspurjehtija, että pidän hyviä eväitä suurin piirtein tärkeimpänä asiana koko retkessä. Tällä(kin) kertaa pakkasimme iltaruuaksi mukaan fenkoli-sitruunamarinoitua lohta (lähikaupan herkkutiskiltä, ei itse marinoitua) ja uusia perunoita. Huomannette, että tästä osoitteesta on hiukan heikosti reseptejä veneruokailuun tarjolla. Seuraavan päivän lounaaksi varattiin fetasalaattiainekset ja luomumakkarat grillattavaksi. Normilistan ulkopuolelta oli mukana vaaleaa leipää, jota yleensä tulee ostettua todella harvoin. Kaunis pakkaus houkutti. 


Meillä oli myötätuulta koko matkan, kun suuntasimme venekerhon saareen. Tuulta oli jotain 8 ja 11 metrin välillä, suoraan idästä päin. Aallokkoakin oli vähäsen. Aallokossa purjevene on itse asiassa aika miellyttävä paatti. Se ottaa mainingit vastaan pehmeästi, eikä kaadu, vaikka olisikin joskus kovasti kallellaan. Kaatumisen estää köli, joka on lyijyä ja superpainava. Se toimii vastapainona, jos vene uhkaa mennä liiaksi vinoon. Oikein kovassa kelissä vene voi käydä niin kallellaan, että mastokin osuu merenpintaan, mutta siitäkin purjevene kyllä oikenee taas. Tätä sanotaan broachaamiseksi. Meille ei ole käynyt kertaakaan niin, tosin yritämme pysytellä poissa vesiltä sellaisilla säillä, että Båt voisi broachata. 

Yritän tässä kesän aikana vastailla muihinkin kysymyksiin, mitä purjehdusarvontapostauksen kommenttiboksiin tuli. Yhdessä sellaisessa kysyttiin, miten veneessä ollaan, kun se on vinossa. Usein kai sitä tavataan istua tuulen puolella eli sillä puolella, joka nousee korkeammalle. Sillä tavalla voi saada kallistustakin vähän pois. Tämä tuo myös lisää vauhtia, joten siksi purjehduskisoista otetuissa kuvissa näkee usein miehistöä istumassa näin. Laivakoira oppi jo toisena purjehduskesänään siirtymään suojan puolelle eli sille matalammalle puolelle. Syy on yksinkertainen - tuulen puolella istuessaan parka taisi muksahtaa penkiltä turhan monesti. Tuulen puoli on nimeltään luu ja suojan puoli lee. Älkää kysykö, miksi! Purjehdussanastosta kiinnostuneille löytyy hyviä vinkkejä täältä


Ja kyllä, Båtilla voisi ihan hyvin purjehtia Ruotsiin asti ja toivottavasti joskus teemmekin niin. Ennemminkin ongelmana on meillä aika. Maksimimäärä, jonka tulemme varmaan ikinä saamaan kesälomaa yhdessä, on kolme viikkoa ja se on melko lyhyt aika, kun purjehduksessa ei voi tehdä mitään kovin tiukkoja aikatauluja ja perilläolostakin olisi mukava nauttia rauhassa. Mutta ehkä vielä joskus! Joku sanoi meille, kun hankimme tämän veneen, että meidän taitomme tulevat loppumaan kauan ennen veneen ominaisuuksia ja se pitää kyllä paikkansa. Vaikka Båt onkin pieni, niin se on erinomaisen merikelpoinen vene. 


Pursiseurojen salaisesta elämästä en tiedä mitään. Me kuulumme toki pursiseuraan, mutta oma kosketuksemme siihen on lähinnä veneen katsastus ja jokakesäinen vahtivuoro. Meidän seurassamme kaikilla on velvollisuus kerran kesässä viettä yö venevahdissa satamassa. Ja tietysti retkikohde, johon seilaamme useimmiten, on venekerhon saari. Muuten emme ole mukana seuran toiminnassa. Mukavia ihmisiä olemme saaressa kyllä tavanneet, joten ei siihen mitään sen ihmeempää syytä ole kuin että ei vain ole tullut mentyä mukaan. 



Saaresta takaisin päin seuraavana päivänä matkatessamme päätimme, että Stora Herrössä pitää mennä käymään pian, se näytti tosi mukavalta satamalta. Niin upea kuin Suomenlinna onkin, niin ehkä kuitenkin itse viihdyn paremmin hieman pienemmässä väkijoukossa retkillä. Luonnonsatamat ja retkisatamat taitavat monesti olla niitä kivoimpia. 


Retkisatamasta puheen ollen: Iso Vasikkasaari, jota kehuin kovasti, on ollut nyt Hesarissakin esillä. Kannattaa lukea tämä juttu saaren historiasta. Siinä kerrotaan tuon temppelinkin tarina. 


Translation: Same, same, but different

Lomalla viimeinkin


No, en ole lomalla, mutta kaikki muut ovat. Niinpä sitä on itsekin aika rennonletkeissä fiiliksissä. Olen mennyt töihin pyörällä ja sandaalit jalassa, nauttinut kesäaamujen raikkaudesta ja syönyt joka päivä mansikoita. Ja tiedättekö mitä... Silloin kun on kesä kauneimmillaan, ei muuten huvita yhtään istua koneella datailemassa. Niinpä laitan blogin pienenpienelle kesälomalle ja palaan asiaan loppukuusta. Silloin minulla on toivottavasti jo sisustuskuviakin jaettavana valmiista yläkerrasta ja ehkä tuolipäätöksiäkin on tehty. 



Instagram päivittyy aivan tavalliseen tapaan, joten kuulumisia kaipailevat voivat seurata norppaliinaa. Aurinkoisia päiviä!

Translation: The blog will be taking a little vacay.

Viikkokatsaus


Heissulivei blogikaverit! Täällä on nautittu lämpimistä varhaisaamuista Laiviksen kanssa. 


On käyty töissä sandaaleissa.


On mallailtu printattuja Insta-kuvia esille.


Ilahduttu jääkaapista löytyneestä valkoviinin jämästä hikisen päivän päätteeksi. 


Nautiskeltu kotimaisista marjoista.


Päästy pikkuisen eteen päin yläkerran kanssa. 


Leikitelty hetkisen verran ajatuksella siitä, jos minusta tulisikin innokas ruuanlaittaja. 


Testattu Hernesaaren Cafe Birgitta ja todettu burgeri yhdeksi Stadin parhaimmista.


Roikuttu terasseilla.


Ihasteltu palasta maaseutua keskellä Helsinkiä. (Menkää ihmiset Keskuspuistoon, se on mahtava!)


Nautittu trooppisista kesäöistä myös omalla pihalla. 


Suunniteltu remppajuttuja.


Pyöräilty töihin ja näytetty pikkarit kaikille vastaantulijoille ennen kuin on tajuttu vaihtaa matkalle sortsit hameen sijaan. 


Otettu kaverit mukaan purjehdusretkelle.


Makoiltu riippumatossa, jonka saimme häälahjaksi ja jo nyt otimme käyttöön, kun saimme aikaiseksi hankkia telineen. 


Istuttu tyttökavereiden kanssa puistossa yöhön asti.


Aloitettu remppa maalaamalla eteisen karseat kirsikanväriset liukuovikaapit raikkaammiksi. 


Todettu, että äärimmilleen viety rappioromantiikka saa luvan riittää ja päätetty kunnostaa pihakalusteet.


Hankittu pari uuttakin kalustetta, pidetty maalinkuivumisbreikkiä riippumatossa ja ihasteltu omien kätten jälkeä. 


Mallailtu tulevia seinän värejä. Voittaja taisi löytyä eräästä vaaaaanhasta suosikista. 


Nautittu kesäruuasta Kivenlahden venesataman kreikkalaisessa ravintolassa. 


Ja jädestä ennen väijyvuoroa venekerholla. Toivottavasti kaikkien lomat ovat sujuneet mitä parhaiten. Aika moni varmaan palaakin nyt töihin. Ehkä blogimaailmakin heräisi sen myötä eloon taas. Kiva nähdä teitä taas!

Translation: This is what I've been up to lately. 

Normimaanantai



Viikko sitten saimme vihdoin ystävämme Lauran ja Alanmiehen vieraiksemme veneelle. Päivä oli kuuma, aurinkoinen ja ihan täydellinen yhteistä retkeä varten. Tai no melkein - ei tuullut yhtään. Purjehdus vaihtui siis konevoimin putputteluun, mutta ei se nyt varsinaisesti tunnelmaa haitannut. Kiertelimme pari tuntia Suvisaariston edustalla. Vieraamme lueskelivat Saariston kätköissä -kirjaa, jota muuten suosittelen kovasti. Siinä on kivoja tarinoita pääkaupunkiseudun saariston historiasta. Ohitimme karikon, jonne salakuljettaja Algot Niskan pirtuvene oli uponnut kieltolakivuosina ja juttelimme Ison Vasikkasaaren entisajan asukkaista. Ihastelimme uimakoppeja ja nautimme upeasta illasta. Päätimme tällä kertaa tutustua Stora Herröhön. Vierasvenelaituri lienee aika uusi, koska yhdessäkään satamakirjassa ei ollut siitä mitään. Laituri oli hyväkuntoinen ja siinä oli kymmenen poijupaikkaa. Taisimme saada juuri viimeisen. 

Muissa veneissä oltiin iltauinnilla, joku kapusi riippumattoon ja toiset istuivat illallispöydässä. Me päätimme ankkurimaljojen jälkeen kattaa illallisen tällä kertaa piknikmeiningillä laiturille. 




Ruokana oli erilaisia salaatteja, juustoja, sipsejä, oliivileipää merisuolavoilla ja tuorejuustoilla ja mitähän vielä... No, jos kuvittelette kaikki universumin suolaisimmat ruokatarvikkeet, niin saatte aika hyvän kuvan siitä, mitä tarjolla oli. 



Olimme vain iltaretkellä, joten syötyämme viikkasimme viltin kasaan. Seuraava rantaan saapuja odotteli jo vuoroaan. Olen ollut huomaavinani viime aikoina, että pienten purkkareiden ja nuorten purjehtijoiden määrä olisi lisääntynyt. En tiedä, kuvittelenko, mutta ainakin olen ihan innoissani. Ehkäpä joku meidänkin kavereistamme innostuu ja saamme purjehduskavereita. 


Laivis yritti vuorotellen jokaiseen veneeseen, kun lähdön hetki koitti. 


Tuulta ei edelleenkään ollut lainkaan. Kerroin Lauralle ja Alanmiehelle, että koska kuljimme nyt nimelliskulkusuuntaan, punainen merkki jäisi vasemmalle ja vihreä oikealle. 


Stora Herrö on tosi lähellä Haukilahtea sekin ja sopii mainiosti iltaretkikohteeksi. Meillä taisi mennä takaisin päin reilu tunti. Saarella oli myös reittivenelaituri, joten olettaisin, että sinnekin pääsee ilman omaa venettä. Rannasta löytyivät niin grillikatokset kuin vessatkin ja Laura oli Laivista ulkoiluttaessaan löytänyt myös näköalatornin. Aika kivoja juttuja noilla verovaroilla ylläpidetään. 



Satamassa laskeutui jo hämärä. Olipa huippua, että saimme ystävämme mukaan ja että he viihtyivät. Toivottavasti päästään pian uudelleen yhdessä retkelle. Lauran kertomuksen voi lukea täältä

Translation: One fine day.

Suburban happiness



Saanko esitellä - yksi kesän parhaista hankinnoista. Saimme riippumaton aikanaan häälahjaksi, mutta ongelmaksi muodostui se, ettei pihalla oikein ole mitään, mihin kiinnittää se. Suurin osa riippumattotelineistä ei ole mitään varsinaisia kaunistuksia. Pienen googlailun jälkeen löytyi ratkaisu, puinen teline. Tilasimme sen sellaisesta pienestä firmasta kuin Loiko. Teline tuotiin meille kotiin ja kasattiin valmiiksi. Lisäksi saimme opastuksen kasaan laittamisesta ja tähän sopivan kiintoavaimen. Tosi hyvä palvelu, voin lämpimästi suositella!

Kun teimme päätöksen jäädä tähän asumaan, päätimme tsempata pihankin kanssa vähän. Onneksi teimme niin, on ollut aivan ihanaa istuskella nämä lämpimät kesäillat ulkona. Parasta superhelteissä ovat mielestäni nimenomaan ne sametinpehmeät illat. Mikä autuus!





Toinen uusi hankinta on pöytäryhmä, jonka löysin Stockan alen loppurysäyksestä. Vanha pihapöytä siirtyi grillin alle. Siihen kuuluvat tuolit olivat tulleet tiensä päähän, mutta nojatuolit ja säilytyslaatikko ovat maalauksen jälkeen taas oikein kelvolliset. 




Niinpä pihalla on syöty, lueskeltu, otettu päiväunia (riippumatto on juuri sopivasti varjossa), hengailtu muuten vain  ja bloggailtu. 



Ensi kesänä uusitaan sitten aidat ja nurmikko ja laitetaan terassi. Jos keskiluokkaista unelmaa tavoitellaan, niin tehdään se sitten täysillä. Pakko kyllä myöntää, että juuri nyt tuntuu siltä, että teimme ihan tasan oikean asumisratkaisun. 

Translation: Hammocks and picket fences.

Shoppity shop





Olin jo melkein kirjoittamassa, että kesän paras hankinta on tehty. Yläkerran tuolipäätös on nimittäin käsitelty. Tilasin viime viikolla haaveilemani &Traditionin In Between -tuolin. Monessa kohtaa sisustusta tehdään ja tullaan tekemään budjettiratkaisuja, mutta tässä asiassa en halunnut tinkiä. Pöydäksi valikoitui sama Ikean huippuedullinen helmi kuin Laurallakin, jolta lainasin kuvan. 


Meille se tosin muutti korkeakiiltoisena valkoisena versiona. Tasapaino siis säilyy, kun pöytä ei maksanut juuri mitään ja tuoli taas vaikka kuinka paljon. Toinen työtuoli tulee sitten luultavasti myös olemaan edullisempi hankinta. Ehkä se oikea kävelee vastaan jossain kirpparilla tai muuten vain second handina. Vaatimuksina ovat musta väri ja simppeli puinen olemus. 

Ostoslistalla odottelevat edelleen työpöydän valaisin (olen jo melkein varma siitä, minkä tahdon). Alakertaankin tulen ostamaan uutta, mutta jätän varsinaiset päätökset odottelemaan sitä, että remontti on valmis ja annan niiden vielä muhia vähän. Listalta löytyy ainakin uusi matto olohuoneeseen, uusi isompi sivupöytä / senkki olohuoneeseen ja mieleni tekisi kovasti myös tätä &Brosin Carry me home -pikkupöytää valkoisena. (Onkohan minulla joku fiksaatio &-alkuisiin brändeihin?) 



Ja se kesän paras ostos? No ilmalämpöpumppu, joka saapui ja asennettiin tänään. Woop woop!

Translation: Some interior related shopping on my mind.


Halfway there


 Alakerran kanssa ei olla vielä lähelläkään puoliväliä vaan aivan alkutekijöissä. Olen maalannyt seinään malliksi muutamia potentiaalisia maaleja. Vasemmanpuolimmaisin on pari astetta vaaleampi versio Vihervaaran harmaasta ja koodiltaan (Teknos) NCS S 1502-Y. Kaksi seuraavaa koodia hävisivät jo, mutta tavoittelin mahdollisimman puhtaita harmaita Teknoksen kartoista. Mies ei kuitenkaan pitänyt niistä, joten harmaat hylättiin heti alkuun. Oikeanpuolimmaisin taas on monessa sisustuskohteessakin ammoisina aikoina käytetty Tikkurilan Symphony-kartan G487. Se taitaa olla meidänkin valintamme. Se on sellainen jännä beigeen taittava harmaa, vähän sellainen hiekkainen. Olemme tuijotelleet maaleja eri valoissa ja lisäksi ne on maalattu pahvinpaloille, joita on kuljeteltu mukana keittiöostoksilla. Keittiön taso tulee olemaan sellainen ei-punertava pähkinänvärinen, siihen pitäisi siis mätsätä. Ja hei, keittiö ostettiin eilen. Iik!


Yläkerrassa sen sijaan on jo pieni sisustuksen alku. Maalasin vanhan telkkaritason ihan tosi tummaksi harmaaksi. Miehen idea oli laittaa kangas tuohon eteen, että laitteet jäävät piiloon, mutta kaukosäätimet toimivat kuitenkin. Kangas tosin menee vielä vaihtoon. Se on ympäristöönsä nähden turhan pliisu. Tilalle tulee varmaan musta-valkoraidallista. Mies myös keksi käyttöä Pentikin pallovalaisimille. 



Jos leffankatselupuoli on tarkoituksella tummasävyinen ja pehmoinen, niin työskentelypuoli taas on sitten vaalea ja raikas. Tuoli ja pöytävalaisin vielä puuttuvat.



Granitin tuollaiseen klipsivaijeriin on tarkoitus printtailla muistoja parhaista hetkistä. Printtaan Insta-kuvia Canonin Selphy-printterillä, joka on aika hauska tavara. Sain sellaisen blogin kautta ja tästä aiheesta on luvassa vielä lisää - myös teille. 



Oven taakse kätkeytyy ilmastointikone.



Olen päivä päivältä tyytyväisempi yläkertaan. Olen myös iloinen siitä, että kun alakerta on kaaoksen vallassa, niin yläkerta ja piha ovat sellaisia kivoja paikkoja, joihin paeta remppasotkua. Nyt keittiönkaappeja tyhjentämään ja niitä purkamaan!

Translation: This is upstairs right now. 

Wining and dining. Oh well, wining.

Yhteistyössä Norex Spirits


Sanoisin itseäni enemmän viinin ystäväksi kuin tuntijaksi. Tiedän kyllä suurin piirtein, mistä tykkään, mutta annan mielelläni aina jonkun muun seurueessa valita viinit, koska olen utelias oppimaan lisää. Ravintolassa otan oikeastaan aina tarjoilijan suositusviinin ruualle. Alkossa on mielestäni erinomainen palvelu, olen usein saanut just eikä melkein sopivat viinit, kun olen vain kertonut, mihin tarkoitukseen juomaa aioin ja minkä kanssa. 

Kun kävimme Lauran kanssa keväällä Norexin vieraina maistelemassa Larochen Chablis-viinejä, päätin, että alan valita useammin viinihyllystä jotain sellaista, jota en ole ennen maistanut, enkä aina sitä samaa iänikuista vakkaria (niin hyvää kuin se onkin). Ja kas, uusia suosikkejahan on löytynyt tänä kesänä vaikka millä mitalla! Yksi suosikki on tuo ylläolevassa kuvassa näkyvä Matsu El Picaro. Sain tätä blogin kautta maisteltavaksi ja tätä aion totisesti ostaa syksyllä punaviinikauden alettua. Lukijani oli ristinyt viinin Jasper Pääkköseksi ja kyllähän tuossa tiettyä yhdennäköisyyttä on. Tässä siis helppo muistisääntö kiinnostuneille, jos viinin oikea nimi meinaa unohtua. Me joimme tätä ruuan kanssa (en valitettavasti muista enää, minkä), mutta Pääkkönen sopii erinomaisesti myös ihan seurustelujuomaksi, vaikka se onkin aika täyteläinen. Tempranillo on ollut pitkään yksi suosikkini punaviinirypäleistä, mutta tämä ei minusta maistu ihan tyypilliselle Tempranillolle vaan itse asiassa jopa paremmalle. Lisätietoja voit lukea täältä

Yksi pikku knoppi viineistä jäi mieleen edellisen työpaikan viinikoulutuksesta. Viinit ovat nykyään voimakkaampia kuin aiemmin. Se johtuu jotenkin ilmastonmuutoksesta. Tässäkin viinissä on jopa 14,5% alkoholia, mikä kannattaa kyllä huomioida. En itse tykkää yhtään alkoholin mausta, enkä juo väkeviä lainkaan ja viime aikoina joitakin viinejä maistellessa ensimmäinen vaikutelma on usein ollut liika alkoholisuus. Pääkkösessä näin ei ole, mutta varansa kannattaa tietysti pitää, ettei käy hassusti. 


Suosikkipaikkani juoda viiniä taitaa olla kesäiltana veneen kannella, juuri sen verran hämärässä, että on kiva sytyttää kynttilät, mutta ei ole kuitenkaan pimeää. 


Päiväsaikaan pöytä katetaan usein maihin, jos sopiva pöytä löytyy. Tässä meillä oli lohimedaljonkien kaverina maisteltavana myös Norexilta saatu Live-a-Little-sarjan Wicked White. Viinin tuottaa Stellar Winery, joka on Etelä-Afrikan suurin luomuviinien tuottaja. Tykkään myös ajatuksesta, että viini on saanut reilun kaupan sertifioinnin ja että työntekijät omistavat yhtiöstä 26 prosenttia. Lisätietoja tästä viinistä löydät täältä

Tämä on sellainen helppo valkoviini. Mieheni ei yleensä pidä kovastikaan valkoviinistä vaan valitsee mieluummin punaisen, mutta tämä maistui myös hänelle. Viini oli kevyt, raikas ja helposti lähestyttävä. Monesti chardonnay tuntuu jotenkin liian sellaiselta keltaiselta ja epäraikkaalta ja valitsen mieluummin jonkun muun rypäleen. Wicked White ei maistunut yhtään niin keltaiselta kuin näytti, joten ei kannata antaa ulkonön hämätä.


Itse löydettyjä, tai no avustettuna löydettyjä, suosikkeja on löytynyt myös. Lempparirypäleeni tällä hetkellä on ihan ehdottomasti riesling. (Lienisiköhän syynä tämänhetkinen lempparibiisini?) Kungfu Girl on ilmiselvä hyvä, mutta etsiessäni arki-illaksi pienempää viinipulloa Kauppahallin Alkossa myyjä suositteli saksalaista Max Mannia. Olin Kungfu Girlin myötä oppinut antamaan tilaisuuden myös puolikuiville ja puolimakeille viineille, kun olen aiemmin valinnut aina kuivan tai mieluiten rutikuivan viinin. Max Mann on puolimakea, mutta tykkäsin siitä todella paljon. Lämpimät kiitokset siis hyvästä suosituksesta kyseiselle myyjälle! Max Mannista on olemassa myös kuiva versio, jota maistoin sitten muutaman viikon jälkeen. Tykkäsin tästäkin todella paljon, en jotenkin osaa nostaa oikein kumpaakaan toista paremmaksi. 

Rose taas on jotenkin ihan tuntematon maaperä minulle, mutta ajattelin kesälomalla korjata asian ja maistaa sitä. Olen juonut roseta ehkä kerran tai kaksi elämässäni, joten työsarkaa riittää. Vinkatkaa suosikkejanne!

Translation: I love wine!

Viikkokatsaus


Kulunut viikko on noudatellut aika lailla samaa kaavaa - remppavalmistelua, välillä lepohetki riippumatossa ja sitten sporttia. Ja lisää valmisteluja. 


Nimettäköön tämä nyt varsinaiseksi reality-viikoksi. Realitya kun aina välillä bloggaajilta kaivataan, niin tässä tulee sitten isolla kädellä. Joku toivoi joskus kuvia minusta ilman meikkiä ja ilman suuria aurinkolaseja. Sellaisia kyllä täältä löytyy itse asiassa jonkin verrankin, mutta tässä on nyt pala hiestä läpimärkää ja kirkuvanpunaista minua juoksulenkin jälkeen. No filter, no nothing. Oli nimittäin ihan pikkuisen lämmin juosta. Olen lenkkeillyt vasta myöhään, lähempänä yhdeksää illalla, mutta nämä ihanat, pehmeät illat ovat tarjonneet lämpöään yöhön saakka. 


Välillä olemme huidelleet asioilla. Kävimme ostamassa keittiön ja viemässä tavaraa kierrätyskeskukseen. 


Mieheni tietää, mistä narusta vetää ja kiskaisi pisteet himaan tuomalla minulle jonkun reissussa ostetun salaatin mukana tulleen paperikassin huolellisesti viikattuna. Olin ihan fiiliksissä kauniista kassista. Keksin jo sille käyttöäkin, sitten joskus, kun uusi keittiö on paikallaan. 


Sitten käytiin keittiön välitilan laattoja fundeeraamassa. Luulen, että päädymme tähän laattaan - tiililadonnalla, totta kai. 


Helteisten kesäaamujen paras kaveri kahvin ohella oli ilmalämpöpumpun kaukosäädin. Oi kyllä! Niin paljon kuin rakastankin tätä hellekesää, olen hyvin onnellinen siitä, että sisällä on miellyttävää.


Mies on hifistellyt ja hionut ilmastoinnin, ilmalämpöpumpun ja tuulettimen kolminaisuutta ja luonut joka huoneeseen mukavan ja raikkaan ilman. Itse ajattelin tuulettimen nähdessäni heti ekana, miten mahtavia asukuvia saisi moisen tuulikoneen kanssa. 


Lisää realitya tarjosi uusi keittiömme, joka saapui perjantaina, noin kolmessa tsiljoonassa osassa. Remppamiehet tulevat parin viikon päästä ja siihen mennessä pitäisi olla suurin osa kodista tyhjennetty ja uuden keittiön kaapit kasattuina. Ja yhdestä huoneesta tapetit revittyinä. Ohjelmasta ei siis ole pulaa tässä lähiaikoina. 


Tietä aamukahville joutui hiukan raivailemaan. 


Välillä poljin taas hakemaan lisää maalinäytteitä. Nyt oikeat sävyt ovat löytyneet, mutta vaatipa se paljon ämpyilyä. 


Onneksi on kesä ja grillikausi! Ruokailu on helppoa ja sen voi tehdä ulkona. Laivakoira oli samaa mieltä ja pysytteli grillin välittömässä läheisyydessä. Tällä kertaa karkeakarvainen grilliseisoja kerjäsi kielloista huolimatta niin paljon, että jäi sitten ilman herkkupaloja. 


Katkeamattomassa tuijotuksessa nautittiin asennuskaljat (miehen lanseeraama termi), salaattia, grillattua kanaa ja paprikaa. Olemme yrittäneet pitää pihan sellaisena remonttivapaana vyöhykkeenä, jotta olisi edes joku paikka, johon paeta sisällä vallitsevaa alkuräjähdyksen jälkeistä tilaa. 


Yläkerta edustaa myös sitä seesteistä osasta, vaikka täällä onkin muutama ruokapöydän tuoli evakossa. Ennustan, että ensi viikolla sekasorto sen kuin kasvaa, kun valmiiksi koottuja uuden keittiön kaappeja alkaa ilmestyä sinne sun tänne eli kaikkialle, mihin mahtuu. No, uusi mantrani on, että lopputulos palkitsee sitten. Toivottavasti!

Nyt ehkä vähän lenkille taas, kivaa sunnuntaita!

Translation: Not much going on but the renovation stuff. 

Marina


Viikko sitten olimme venevahdissa. Jokaiselle venekerhon jäsenelle, jolla on venepaikka, kuuluu yksi vahtivuoro kesässä. Väijy alkaa lipunlaskulla. 



Ilta oli tosi rauhallinen, oli välillä aikaa istuskella laiturilla ja nauttia lämmöstä. Laitureita, joilla käydään katsomassa, että köydet ovat kunnolla kiinni, eikä mitään ihmeellistä ole tapahtumaisillaan, on käveltävänä läpi aika monta. Tunnin saa helposti kulumaan, kun käy ne kaikki huolellisesti läpi. Laivakoiralle vahtivuoro on ihan outo juttu, kun koko yö ollaan kävelyllä. 


Tämä olikin viime aikojen lähin kosketus Båtiin. Kävimme toki samalla moikkaamassa sitä, kun kiertelimme. Remonttijutut on nyt vain pakko priorisoida, mutta tulevana viikonloppuna ajattelimme ehtiä vesillekin. Ja onneksi meillä siintelee vielä sokeri pohjalla - kesäloma - edessämme. Aloitin jo lomakamman. Vielä kaksi viikkoa ja saamme irroittaa köydet ja suunnata itäiselle Suomenlahdelle ihmettelemään uusia vesiä. Saaristomeri on ihana, mutta olen aivan varma, että idästäkin löytyy vaikka mitä hienoja paikkoja. Aikeissamme on käydä ainakin Pyhtään Kaunissaaressa, Haapasaaressa ja Ulko-Tammiossa. Saa vinkata suosikkeja siltä suunnalta! Meillä on kaksi viikkoa yhteistä lomaa ja se vietetään kyllä ihan kokonaan veneilystä nauttien. En malta odottaa sitä, että saan joka päivä herätä purjeveneestä. 

Tämän kesän mailit jäävät väistämättä aika vähäisiksi, mutta toisaalta voimme pitää nyt venettä vedessä pidempään. Båt talvehtii tänä vuonna taas Loviisassa ja tarkoitus olisi purjehtia mahdollisuuksien mukaan vielä syyskuun viikonloppuina. 


Translation: One night at the marina. 

Insta moments


Kuten tuossa muutama päivä sitten yläkertapostauksessa kirjoitin, olen suunnitellut laittavani sinne esille kuvia. Meillä on paljon valokuvia seinillä, mutta aikaisemmin minulle ei ollut tullut mieleen, että Instagram-kuviakin voisi printtailla. Sain blogin kautta Canon Selphy CP 910 -tulostimen, joka on sellainen minikokoinen ja johon voi tulostaa vaikka suoraan älypuhelimesta. Printin laatu on tosi hyvää, tuli ihan sellaisia "oikeita" valokuvia. 

Minkälaisia kuvia sitten meinasin ripustaa esille? Kuvaan Instaan pääasiassa hetkiä, jotka haluan muistaa. Selaan aina silloin tällöin omia kuviani taakse päin ja palaan niihin fiiliksiin, joita ne nostattavat. Miten ihanaa oli päästä ensimmäistä kertaa kesässä merelle ja vieläpä ilman takkia!



Tai miltä tuntui, kun myötätuuli puhalteli meitä lempeästi eteen päin, aurinko lämmitti, eikä ollut kiire mihinkään. 



Ruokamuistoja kuvaan myös aika useinkin. Syy lienee äärimmäisen simppeli - tykkään tosi paljon ruuasta ja varsinkin, jos ruokailu tapahtuu jossain muualla kuin kotona, siihen liittyy usein jotain vähän erityisempää. On ehkä kokoonnuttu yhteen ystävien kanssa tai saatu vihdoin yhteistä vapaata miehen kanssa. Joskus haluan pitää nämä hetket kokonaan itselläni, enkä kuvaa niitä lainkaan, toisinaan taas tuntuu siltä, että tämä hetki on pakko ikuistaa. Tämä on sellainen vähän vaihteleva tunne. Mitä enemmän seuraajia on, sitä enemmän sitä miettii, mitä kaikkea haluaa jakaa julkisesti. Toisinaan suhtaudun hyvinkin hövelisti ja ajattelen, että ihan sama, vaikka tsiljoona ihmistä näkisi jonkun illalliskuvan. Välillä iskee kuitenkin sellainen "mitä tämä nyt kenellekään kuuluu, tämä hetki on mun" -henkinen mustasukkaisuus. Näiden välillä tasapainoilen fiiliksen mukaan. 



Yksi asia kuitenkin yhdistää näitä instapostauksiani. En jaksa muistaa, olenko koskaan postannut mitään negatiivista kuvaa. Räpsin kuvia, kun näen jotain hauskaa, ihanaa, herkullista tai muuten vain positiivisia tunteita herättävää. Negisjutut pyrin unohtamaan mahdollisimman pian, enkä ainakaan kasvata niitä tallentamalla niitä puhelimeeni. 




Melko usein laitan myös asuja, joissa olen viihtynyt, muistiin. Olen aika laiska asukuvien ottaja noin muuten, mutta peilin kautta napatut kuvat toimivat muistilappuina itselle, kun yrittää pähkäillä, mitä laittaisi päälle. Näitä en kuitenkaan ajatellut ripustaa seinälle vaan vaatekaapin oveen, sisäpuolelle. Jospa niiden avulla vältettäisiin muutama vaatekriisi?


Laivis on Instagramini vakioaihe. Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta Laivakoira nyt vain on niin söpö, että pakkohan sitä on kuvata. Monesti olen kuitenkin liian hidas saamaan talteen sitä kaikken hauskinta metkua. Pitäisi olla sekunnin murto-osassa toimivat refleksit ja vielä nopeampi näppäinsormi. 


Sitten on sellaisia kuvia, joiden merkitys aukeaa vain minulle. Ylläolevan kuvan tilanteen tulen muistamaan ikuisesti, vaikka ulkopuoliselle kyseessä on tavallistakin tavallisempi samppanjajeejeekuva, joita sovellus tulvii varmaan varsinkin viikonloppuiltaisin. Itselleni se tulee ikuisesti muistuttamaan uuden aikakauden alusta. Viimeinen päiväni edellisessä työpaikassa oli takana, edessä oli vapaa viikonloppu ja sen jälkeen maanantaina alkava uusi työ. Edellisen duunin luonteesta johtuen en vaihtanut pelkästään työpaikkaa vaan koko elämäni muovaantui aivan uudenlaiseksi. Se oli askel, jota olin ottanut kauan, hitaammin kuin olisin toivonut ja joka lopulta toteutuessaan täytti todella ison unelman. Sitä kuplivaa onnistumisen ja ilon tunnetta on vaikea kuvailla, kun vihdoin sain mitä halusin. Olen viihtynyt uudessa työssäni mielettömän hyvin ja joka päivä mietin, kuinka onnekas olen. Tämän kuvan todellakin printtaan ja katson sitä aina, jos meinaa olla huono päivä. 

Minkälaisia hetkiä te tallennatte Instagramiin? Tähän kysymykseen kommenttiboksissa vastanneista joku voittaa itselleen tuon Canonin Selphy -tulostimen. Kisa on voimassa ensi sunnuntaihin saakka eli se päättyy 10.8. klo 23:59. Huomaattehan, että minulla on kommenttien valvonta päällä, joten voi kestää hetken aikaa, ennen kuin vastauksenne tulevat näkyviin. 

Jos et halua odotella onnettaren mahdollista suosimista, voit klikata tulostimen itsellesi täällä

P.S. On yksi tilanne, jonka nappaan ihan aina talteen. Se koittaa, kun (usein maaliskuussa) takapihalla pystyy ensimmäisen kerran juomaan päiväkahvit. 


Translation: Just Instagrammin'.
Viewing all 591 articles
Browse latest View live