Kuinka purjehtijaksi tullaan

Viikonloppuna pääsimme ensimmäistä kertaa yöretkelle. Kohteeksi valikoitui Iso Vasikkasaari. Olemme monesti ohi mennessämme ajatelleet paikan näyttävän kivalta, mutta samaan hengenvetoon todenneet, että liian lähellä. Nyt irroitimme köydet lauantai-iltana vasta reilusti iltakymmenen jälkeen, joten superlähellä oleva satama oli juuri sopiva. Köröttelimme koneella parisenkymmentä minuuttia ja saimme onneksi vielä paikan, vaikka melko täyttä olikin. Istuskelimme hetken, söimme iltapalaa ja kävimme nukkumaan. Båtissa on kertakaikkisen makoisaa nukkua ja uudet tyynyt olivat tosi hyvät.

Aamupalan jälkeen oli vuorossa hampaiden pesu. Meillä on Båtissa kassillinen kempparikamaa hammasharjoista sampoisiin ja hiuslakkoihin, joten veneelle voi tulla koko lailla vähillä pakkaamisilla. Tukevassa kassissa kaikki kulkee kätevästi saunalle ja takaisin. Isossa Vasikkasaaressa ei tosin ole saunaa, mutta suihku oli ja vesivessat kunnon käsienpesualtaineen. Mikä palvelu kaupungin retkisatamalta! Luonnonsatamissakin käyn maissa pesemässä hampaat, en tahdo syljeskellä mitään ylimääräistä mereen (pentterin eli keittiön lavuaarista vesi menee suoraan ulos). Tiskivedet kannamme aina maihin maahan imeytettäväksi, jos satamassa ei ole viemäreitä, joita saisi käyttää.

Teimme peseytymisreissulla myös pienen kävelyn saarta katselemaan. Onpa se siisti ja hyvin hoidettu! Isoon Vasikkasaareenhan pääsee myös yhteysveneellä, joten sitä voin lämpimästi suositella retkikohteeksi veneettömillekin.

Kehuttu Gula Villan ei ollut vielä avannut oviaan kesäkaudelle. No, joku toinen kerta sitten.

Mutta eipä se mitään, aivan veneemme edessä oli nimittäin ruokapöytä mitä parhaimmilla näköaloilla. Siispä katoimme lounaan siihen.

Listalla oli erilaisia savulohia ja miehelle Skagenröraa. Tämä oli tällainen perushelppo veneateria - pesin ja keitin vain (vielä ruotsalaiset) uudet perunat ja muu oli valmiina.

Eräs toiveikas päivysti lähettyvillä. Saaressa oli paljon muitakin koiria ja muutenkin tällaisissa vähän vilkkaammissa paikoissa Laivis on tietysti remmin päässä. Päivystäminen kannatti, pieniä onnenkantamoisia nimittäin kulkeutui esipestävien lautasten muodossa karvakorvallekin.

Iso Vasikkasaari oli kaikin puolin mukava satama. Poijupaikkoja oli varmaan parisenkymmentä. Pari moottorivenettä oli jäänyt kauemmaksi ankkuriin. Keskellä kesää täällä kannattaa varmaan olla aika ajoissa paikalla, jos mielii päästä laituriin. Laituri oli hyväkuntoinen ja kiinnitysrenkaita oli hyvin. Vettä tai sähköä täällä ei ole. Siistit vessat, suihkut, ravintola, kahvila ja grillikatos sen sijaan löytyvät. Pöytäryhmiäkin oli useita.

Lähdimme takaisin päin iltapäivällä ja teimme pienen purjehduskierroksen ennen kotisatamaan paluuta. Vesillä oli paljon porukkaa ja mikäs oli ollessa, päivä oli kaikin puolin upea. Sivutuulella saatiin vähän vauhdin hurmaakin.

Purjehduksen aikana kaikki ylimääräinen köysi heitetään sisälle. Köydet ja sen, mistä milloinkin kuuluu vetää, oppii aika nopeasti, kun pääsee kokeilemaan käytännössä. Solmuja on ihan kamala määrä, enkä todellakaan osaa läheskään kaikkia. Jos yksi solmu kannattaa osata, se on paalusolmu. Se menee minultakin vaikka silmät kiinni. Merimiessolmu onnistuu myös, mutta siansorkan kohdalla joudun jo vähän miettimään, eikä se mene ilman keskittymistä. Tässä tuli toivottavasti taas jonkun verran vastauksia purjehduskysymyksiinne.

Livenä vastauksia pääsevät pohtimaan sitten seuraavat Henri Lloyd -kisaan osallistuneet:

Paljon onnea voittajille! Ottakaahan pian yhteyttä sähköpostiosoitteeseeni sivupalkissa (skiglarinorppa@gmail.com), niin pääsemme sitten suunnittelemaan kivaa päivää. Narut käsitellään kyllä päivän aikana, samoin se, mitä tehdään, jos tuleekin ihan tyyntä. Pinna-sanan etymologiaa en tunne, mutta lupaan selvittää.

Translation: I just love sailing.

Vanha kuva on tänään kurantti, koska vetäisin päälle saman paidan ja samat helmet. Hiuksetkin olivat ponnarilla. Asukuvia en ottanut, koska heti kotiin saavuttuani oli kiiruhdettava kääriytymään villaan. Mitä ihmettä tapahtui kesälle?

Toisaalta kylmä ja sateinen ekstravapaapäivä tarjoaa mahdollisuuden. Saisinkohan silloin ikuisuuksia rästissä roikkuneet kouluhommat tehtyä? Opiskeluihini liittyvää postausta on toivottu aina silloin tällöin. Niistä ei nyt kuitenkaan ole ehkä kovin paljoa sanottavaa. En varmasti ole mikään kovin esimerkillinen opiskelija vaan pikemminkin juuri se n:nnen vuoden hiihtäjä, joille fuksina naureskellaan. Toisaalta en osaa surra tätä - olen silti päätynyt elämässäni aika lailla siihen, mihin toivoinkin. Tämä onkin mielestäni ollut yksi merkittävimpiä asioita, joita eletty elämä on opettanut: tavoitteita kannattaa ja pitääkin olla, mutta liikaa ei maksa vaivaa elämäänsä suunnitella, kun se menee kuitenkin ihan eri lailla. Tavoitteisiinsa voi päästä monenlaisia reittejä, siksi ei kannata lukkiutua kovin tiukasti vain yhteen tiettyyn suunnitelmaan. Parikymppisenä toivon kovasti työllistyväni jonain päivänä viestinnän pariin ja kas, jo 33-vuotiaana näin on muutaman mutkan kautta käynyt. Ilman niitä mutkia en olisi tässä ja tullut valituksi nykyiseen työhöni. Törmäsin tänään toisaalla somessa pohdintoihin siitä, mitä sitä sanoisi 22-vuotiaalle itselleen. Oma ohjeeni kuuluisi varmaan jotakuinkin näin: Aseta tavoitteita ja unelmia itsellesi, kulje niitä kohti, mutta älä hämäänny siitä, vaikka polku niitä kohti kiertäisikin joskus vähän odottamatonta kautta. Usein kuultua sanontaa "asioilla on tapana järjestyä" muokkaisin vähän siihen suuntaan, että usein sitä joutuu kyllä itse laittamaan niitä asioita järjestykseen, eivät ne palikat ihan annettuina tipahtele lokeroihinsa. Kuitenkaan hyvän tuurin merkitystä ei pidä aliarvioida.

Järjestykseen laittamista pitäisi siis allekirjoittaneenkin nyt harrastaa. Kandin paperit ovat virkamiesruotsia, kypsyysnäytettä ja yhtä esseetä vajaat valmiit. Keskimmäinen tuntuu juuri nyt haastavimmalta, vaikka kyseessä on 0:n opintopisteen tehtävä. Olen nimittäin kirjoittanut semmatyön, josta kypsäri pitäisi tehdä, juurikin silloin 22-vuotiaana ja se tuntuu nyt jotenkin niin naiivilta ja nololta, etten kestä katsoa sitä. Tässä(kin) kannattaisi tietysti antaa itselleen armoa ja todeta, että siinäpä vasta konkreettinen esimerkki siitä, että ne mutkat olivat ihan hyvä juttu. Ja kun sitä joku varmaan kuitenkin kysyy, niin kerrottakoon, että olen suomen kielen pääaineopiskelija ja minulla on viestintä pitkänä sivuaineena. En tiedä vielä ajatuksiani mahdollisesta gradusta ja maisterin papereista. Nyt tuntuu siltä, että kunhan nyt joku paperi on taskussa, niin olen tyytyväinen. Toisaalta minulla on hurjasti opintoviikkoja ja syventäviä opintoja tehtynä, joten sinänsä maisterin tutkinto olisi todennäköisesti aika lailla yhtä kuin se gradu. Aihe minulla on. Kukapa siis tietää, vaikka innostuisinkin. Yksi asia nyt kerrallaan, kuitenkin.

Olisi kiva, jos kesä tulisi takaisin ja voisi lähteä retkelle.

Olisi kiva, jos kesä tulisi takaisin ja voisi pukeutua muuhun kuin merinovillaiseen kalsariasuun ja useisiin kerroksiin sen päällä.

Olisi kiva, jos kesä tulisi takaisin ja olisi vaikka spinnutuulia. Tai ihan mitä vain lämpimiä tuulia. Tai no, ei ole pakko edes tulla, kyllä koneellakin toki pääsee. Mutta jospa olisi vain lämmintä, kesäistä, eikä sataisi? Siinäpä onnen ainekset tulevalle viikonlopulle.

Onni potkaisee myös yllättäen Henri Lloydin purjehduspäivän suhteen vielä Annaa tällä kommentilla:

Yksi aiemmista voittajista nimittäin joutui valitettavasti perumaan osallistumisensa, joten Anna, otathan pikaisesti yhteyttä sivupalkin sähköpostiosoitteeseen.

Koska viikonloppuun kuuluvat olennaisesti myös kukat, niin muistutan, että toukokuun loppuun saakka eli vielä tänään ja huomenna lukijani saavat kukkakauppa Cawellista, Töölöstä 15% alennuksen, kun mainitsevat kassalla olevansa lukijoitani. Jos perjantaipuska tai valmistujaiskukat ovat siis vielä hankkimatta ja liikut tuolla suunnalla, niin piipahda käymään. Omasta kimpustani mainittakoon, että se kesti kauniina huikeat kaksi ja puoli viikkoa!

Translation: Summer, please come back!

Olen ehkä maininnut jossain sivulauseissa, että elämme remontin keskellä. Meille on siis tekeillään massiivinen energiatehokkuusremontti, jonka myötä saamme tänne lämmön talteenottavan ilmastoinnin ja koko yläkerta on mennyt samalla uusiksi koolauksia ja eristyksiä myöten. Kattoikkunat napattiin pois, koska ne eivät vain toimi Suomessa, suurten lumimäärien kanssa. Seinässä olevaa ikkunaa taas laajennettiin. Remppaa on kestänyt nyt pian pari kuukautta ja nyt ollaan siinä ihanassa vaiheessa, että seinät on maalattu ja lattia laitettu paikalleen. Pääsen toivottavasti näyttämään teille kuvia valmiista lopputuloksesta ensi viikon loppupuolella. Nyt näyttää vielä tältä. Valitsin seiniin yhden kaikkien aikojen suosikkiväreistäni, Vihervaaran harmaan. Näin sen aikanaan ensimmäistä kertaa Hämeenlinan asuntomessuilla Kannustalon kohteessa, joka oli Helena Karihtalan suunnittelema ja rakastuin ikihyviksi. Jos joku kiinnostui, niin varsinainen värikoodi on Teknos S2005-Y20R.

Suojapahvien alla odottelee valkoinen laminaattilattia. Laminaatit ovat nykyään niin hyviä ja laadukkaita, että koiraperheessä valinta tuntui melkein itsestäänselvältä.

Yläkerrasta tulee niin ihana ja upea, että aloimme jo arpoa, haluammeko sittenkään muuttaa tästä mihinkään. Tähän saakka yläkerta on palvellut telkkari- ja pleikkarihuoneena, joka on ollut lähinnä miehen käytössä. Yhdessä olemme katselleet leffoja, mutta muuten huone on ollut meko vähällä käytöllä. Nyt, kun se on ihan viimeisen päälle ihana, aloin miettiä, että voisihan sitä käyttää muuhunkin.

Yläkerrasta saisi esimerkiksi todella tunnelmallisen makuuhuoneen. Tai sitten siitä saisi kaikkien aikojen eeppisimmän ja suurimman vaatehuoneen. Mikä unelma! Tai se voisi olla työtila, vierashuone, mitä vain. Yhtä kaikki, mahtavaa kun aletaan olla jo tässä vaiheessa!

Translation: We've had some renovation going on.

Tämä viikkokatsaus on tällainen tiivistetty versio, koska Bloggerin iPhone-app on suorastaan luokattoman kehno. Meinasimme lillua merellä huomiseen saakka, joten olen läppäriä vailla. Huomenna on vihdoin mahdollista kokeilla jotain ihan uutta - nimittäin töihin menoa veneeltä.

Maanantaina oli vielä ihanan helteistä ja nautimme lämmöstä satamassa, kun Båt katsastettiin. Tarra tuli.

Viikko jatkui jäätävällä kylmyydellä, Laivis kainalossa kyhnyttäen.

Keskiviikko oli kuin miniperjantai, juhlistin sitä sushilla.

Valitettavasti ilma jatkui kamalana. Koiralenkille sai varustautua ihan tosissaan.

Ihanan Avec Sofien kanssa lämmitimme itseämme kakkukahveilla. Bulevardin Kahvisalongissa oltiin hövelillä päällä, kun antoivat minulle kaksi kakkupalaa yhden hinnalla. Kiitos vain!

Ryhdyin inhokkihommaani eli sohvanpäällisten pesuun. Yyyhhh.

Laivis esitti tällä viikolla kyllä kaikki koomisimmat maneerinsa. Mahtoi olla mukava olla sylissä. Mutta syliin on päästävä.

Nyt takaisin venejuttujen pariin. Kivaa sunnuntaita kaikille!

Translation: The good stuff this week: boat and dog. The bad stuff: cold, cold, cold!

Mitäs viikonloppuna? Käytiin retkellä, tietty.

Venekerhon saaressa oli mitä kaunein kesäilta ja pääsimme saunomaankin. Laiviksella oli ollut hieman ihottumaa korvissa, joten siltä oli uinti ehdottomasti kielletty. Solidaarisuussyistä muutkaan eivät sitten menneet. (Ihan kuin minua nyt kukaan jääkylmään veteen saisikaan.)

Seuraavana päivänä mies hilasi minut puosuntuolilla mastoon, viirit kun olivat jääneet rikaushommissa laittamatta. Opin, miltä Eemelin pikkusiskosta mahtoi tuntua, kun hänet nostettiin lipputankoon. No, viirit tuli laitettua paikalleen ja nappasin muutaman kuvankin. Hienostihan sieltä korkealta näki. Olin kuitenkin iloinen pikkuruisesta veneestämme ja vain 11-metrisestä mastosta.

Lounas syötiin ulkona, jatkoimme kala- ja perunalinjalla. Lohikyljykset grillattiin ja valkoviini kuuluu samaan satsiin, jonka sain maahantuojalta testattavaksi. Viininmaistelupostaus on kyllä työn alla, mutta ensin täytyy suorittaa maistelut asianmukaisesti loppuun.

Aurinko pilkahteli aina välillä pilvien lomasta, silloin kaikki käänsivät kasvonsa sitä kohti ja nauttivat.

Muuten oli vähän sellainen Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen -henkinen retki. Purjehdustakin alle oli saatava untuvatakki ja housujen alle verkkarit. Hrrr.

Meri kuitenkin kimalteli ihanasti ja päivä oli rentouttava. Meidän oli tarkoitus suunnata vielä Suomenlinnaan yöksi niin, että minä olisin mennyt maanantaina sieltä töihin, mutta maanantai-illalle tulikin muita suunnitelmia, joten tulimme suoraan kotiin. Ja hyvä niin, tänään olisi taas ollut jäätävää merellä.

Lakkasin kuitenkin kynnet työviikkoa varten ja tämän päivän lookiin kuului vähän kärähtänyt nekku. On se siellä jossain, aurinko.

Translation: We went sailing last weekend and it was a little cold. Brrr.

Henri Lloydin kamat saatu blogin kautta. / The Henri Lloyd items are giveaways.

Yläkerta on nyt jo todella lähellä valmista.

Rakentamisen ja remppaamisen klassikkohomma, listojen laitto, on sekin valmiina.

Ilta-aurinko valaisee yläkertaa tunnelmallisesti. Kyllä tästä vain tuli aika ihana, vaikka itse sanonkin. Kuten joku uumoilikin jo aiemmassa tätä aihetta käsittelevässä postauksessa, muutos poikii usein lisää muutoksia. Niinpä aloimme alustavasti selvitellä kustannuksia alakerrankin remontoinnille.

Eihän täältä ehkä raaski mihinkään lähteä. Sisustuspostauksia on siis lähitulevaisuudessa luvassa aivan hurja määrä, mutta ehkä sittenkin vähän eri vivahteella. Suburbian ruoho tuntuu taas vihreältä ja aidat hohtavan valkoisilta.

Translation: Renovation almost done!

Yläkerrasta tulisi tosiaankin aivan todella ihana makuuhuone, mutta koska taloudessa asuu myös vuorotyötä tekevä, jonka on saatava nukuttua eri aikoina kuin minä, niin se ei oikein meillä tähän tarkoitukseen käy. Tarvitsemme makuuhuoneen, jossa on suljettava ovi. Nykyinen makuuhuone puolustaa paikkaansa myös siinä mielessä, että se on pohjoisen puolella, eikä oikeastaan koskaan lämpene liikaa, edes kovimpina hellekesinä. Tämä oli muuten yksi kohta, joka oli tämän asunnon plussalistalla, kun mietimme asumisratkaisuja perinteiseen Gilmore-tyyliin tekemällä pros and cons -listan.

Niinpä yläkerta tulee todennäköisesti jatkamaan entisessä tehtävässään telkkarihuoneena. Lisäksi haluaisin sinne työpöydän itselleni. Pöytä saisi olla melkein ruokapöydän kokoinen, jotta siihen on hyvä levitellä kaikenlaista. Materiaalina olisi puu ja vaikka inhoan syvästi sanaa rouhea, niin on pakko myöntää, että se sopii parhaiten kuvaamaan tavoittelemaani tyyliä.

Huomioitavaa sen oikean etsintään:

- Pöydän pitänee olla sellainen, että sen saa osiin, eikä se saa olla liian painava tai hankalasti liikuteltava. Portaikko on nimittäin kapea, eikä yläkertaan saa vietyä mitään valtavan isoja kalusteita.

- Ei metallinvärisille metallijaloille. Mies ei pidä sellaisista yhtään, enkä minäkään kovin paljoa. (Huomaatteko, en ole mikään sisustusdiktaattori vaan kuuntelen kyllä, jos toinen esittää mielipiteitä.)

- Tämänhän voisi hankkia myös osina eri paikoista. Esimerkiksi Ikea myy erilaisia pukkijalkoja irtona. Varsinaisen pöytälevynhän voi teettää vaikka puusepällä, jos valmiina ei löydy mieluista.

Kaipaan tällä hetkellä sisustukseen aavistuksen verran modernimpaa ja kevyempää tyyliä, mikä tarkoittaa käytännössä tuoleja ja valaisimia. Olen tykännyt kovasti noista huputetuista ruokapöydän tuoleista, joiden irtohuput on oikeasti helppo pestä, toisin kuin sohvan ja nojatuolin. Yläkertaan kaipaan kuitenkin jotain muuta. Tuolien pitää olla kevyitä ja helposti siirreltäviä, mutta kuitenkin mukavia. Puhun tuoleista monikossa, koska työpöydän ympärillä saisi olla kaksi tuolia. Joskus mieskin tarvitsee nimittäin kotona työskentelytilaa. Tuolit voivat olla keskenään erilaisiakin, jos värimaailma mätsää ja kokonaisuus pysyy muuten rauhallisena. Myös tuoleissa metallijalat ovat kiellettyjen listalla.

En ole koskaan ollut sisustajana mitenkään erityisesti designin ja brändien perään vaan pidän kokonaisuutta tärkeämpänä. Näin on jossain määrin edelleen ja voisin ihan hyvin sisustaa koko kodin vaikka Ikealla, jos tuotteet miellyttäisivät silmää ja ovat laadukkaita. Ainoa koskaan hankkimani design-valaisin oli eräs Normann Copenhagenin koottava kattovalaisin, jonka kanssa tappelin kaksi iltaa. Siinä vaiheessa, kun olin kaivamassa jeesusteippiä avukseni totesin, että hyvän designin ominaisuuden täytyy olla erinomainen käytettävyys ja lähetin lampun takaisin. Olen kuitenkin pyöritellyt mielessäni ajatusta muutamasta vähän erityisemmästä valaisimesta ja ehkä nyt voisi olla se hetki. Yläkerran kattohan on matalammalla kuin normaali huonekorkeus, joten yleisvalo tehdään eleettömillä ja ohuilla kattovalaisimilla. Ne on jo hankittu ja näytän ne kyllä, jahka sähkömies on käynyt. Perinteiset plafondit, jotka kai ovat tähän tarkoitukseen suunniteltuja, eivät oikein miellytä minua. Ratkaisu löytyi yllättäen kylppärivalaisinten puolelta.

Tunnelmavalaistukseen sen sijaan voikin sitten vaikuttaa enemmän ja pöytävalaisimia tulee yläkertaan varmasti muutama. Työpöydälle tarvitaan pöydän koosta riippuen yksi tai kaksi ja telkkarinurkkaukseen varmaan kaksi. Tällä hetkellä silmää miellyttävät eniten pikku-Artemidet eli nuo metallinväriset vasemmassa yläkulmassa.

Mattoasioissa olen vielä vähän kahden vaiheilla. Vaihtoehto yksi on viedä olohuoneen nykyinen tummanharmaa paksu nukkamatto yläkertaan ja hankkia olohuoneeseen uusi matto. Vaihtoehto kaksi on ostaa yläkertaan uusi matto. Niin tai näin, hankittavan maton tyyli löytyy yltä.

Telkkarikatsomiseen meinasin Ikean Ektorp-divaania kahtena kappaleena. Ne voi työntää yhteen ja niissä voi löhöillä hyvin. Ja koska opin virheistäni, päällinen ei tule olemaan valkoinen. Bemzistähän saa vaikka minkälaisia päällisiä. Oma valintani tullee olemaan joku sopiva harmaa. Olen aikoinani tilannut monesti näytepaloja sisustusasiakkaille ja kankaat ovat kyllä tosi ihanan oloisia.

Screenshot

Sellaista kaikkea pyörittelen tässä päässäni. Tarkoituksena on tosiaan remontoida myös alakerta ja sielläkin tulee menemään paljon juttuja uusiksi. Näinkin voi siis saada uuden kodin. Vaihtelu kyllä tosiaankin virkistää. Elokuussa meillä tulee nimittäin täyteen kymmenen vuotta tässä kodissa ja sisustuskin on ollut tällainen seitsemisen vuotta, joten ehkä tässä voi ihan hyvällä omallatunnolla laittaakin paikkoja vähän uusiksi.

Translation: This is what I'm planning for upstairs.

Viime viikonloppu meni tosiaan retkitunnelmissa ja välillä killuin mastossa laittamassa noita viirejä paikalleen. Jakkarani oli kiinni sekä ison fallilla että spinnun fallilla, joten ihan turvallisin mielin olin siellä.

Olen nauttinut näistä valoisista ja linnunlaulun täyteisistä kesäaamuista aivan tavattoman paljon. Aamuhetket ovat ihan parhaita. Vaikka muuten olen monessa suhteessa digityttö, niin Hesarini luen mieluiten paperisena. En tiedä, miksi. En ole vielä kertaakaan tänä vuonna nauttinut kotona aamiaista pihalla juuri paperi-Hesarin vuoksi. Pystyisinköhän suureen muutokseen ja lukemaan lehteni iPhonen näytöltä?

Raitoja oli päällä tälläkin viikolla. Tykkään tosi paljon mustien farkkujen, mustan bleiserin ja raitapaidan yhdistelmästä töissä.

Ihastelin yläkertaa, joka alkoi valmistua. Eräs ex-kollega ehdotti käyttötarkoitukseksi yogashalaa. Jos olisin yhtään innostunut joogasta, niin tähän kyllä tarttuisin! Ommmmm...

Oli jotenkin vähän laiska ja tukkoinen viikko liikunnallisesti. Selkä meinasi mennä jumiin koko ajan ja olin koko ajan ihan varma, että nyt tulen kipeäksi. Laiskottelin siis sohvalla ja Laivis oli aina auliina uhrautumassa vieruskaveriksi.

Keskiviikkona oli odotettu Henri Lloydin järjestämä purjehduspäivä, josta on luvassa pitkä juttu huomenna. Oli aivan mahtavan upea päivä ja oli myös todella kivaa tavata kolme lukijaani ja tutustua heihin. Onhan tämä joskus nimittäin aika nurinkurista, että te tiedätte minusta vaikka mitä, mutta minä en tiedä suurimmasta osasta teitä yhtään mitään.

Torstaina oli työpaikan tyky-päivä, joka oli huikean hauska päivä ja päättyi melkoisen myöhään yöllä. Perjantaiaamu oli siis hieman sellainen ohutta yläpilveä täynnä oleva. Koska töihinmeno nukkumattoman yön jälkeen on minulle suhteellisen tuttu konsepti, niin päivä sujui silti ihan mukavasti. Vastoin yleistä luuloa silloin nimenomaan ei kannata vetää liian rentoja vaatteita päälle, koska sitten on vähän liian rento ja unelias olo. Korkkarit jalkaan, hame päälle ja kunnolla meikkiä naamaan, niin kyllä se siitä suttaantuu. Miinusmerkkiset rillit tekevät myös paljon. Paha vain, että nyt se selkä sitten meni ja olin kauttaaltani niin jumissa, etten pystynyt juuri päätäni kääntämään. Töistä kotiin päästyäni ja ruokahankinnat väkisin hoidettuani perjantai-illan ohjelma olikin maata relaksanttipöhnässä sohvanpohjalla ja voida kurjasti. Pitikin sattua vielä niin, että mies oli koko loppuviikon matkoilla, joten jouduin hoitamaan kaikki asioinnit yksin.

Lauantaiaamuun mennessä lääkkeet alkoivat tehota ja kunnon power walkin ja niska-hartiajumpan jälkeen olin jo ihan toimintakykyinen. Väkersin itselleni viime aikojen suosikkikampauksen, ranskanletin ja suuntasin ostarille.

Jahtasin sitä ostoslistalla ollutta maksimekkoa ja Vero Modassa lykästi. Heidän versiossaan olkainten mittaa voi säätää, eikä mekko ollut järkyttävän paljon liian pitkä. Kompastumisen vaara toki on, mutta tämä oli kuitenkin käyttökelpoinen. Vinkkaankin siis muut pygmimittaiset sinne ostoksille.

Illalla tein vielä kunnon sauvakävelylenkin. Se on täydellistä hoitoa niska-hartiaseudun vaivoihin. Ennen koiraa sauvakävelin monta kertaa viikossa ja olen itse asiassa jopa kävellyt yhdet sauvat poikki. Ne eivät lopulta enää kestäneet. Viikonloppu on ollut aika rauhallinen, relaksanttia yöksi ja sitten hoitavaa liikuntaa päivisin.

Laiviksen kanssa ulkoilimme metsässä ja bongasimme linnun mato suussaan klo 12.48. Kaikki höpinät aikaisista linnuista matojen saajina voidaan siis unohtaa ja aamutorkut voivat nukkua rauhassa.

Alkuiltapäivä meni tietysti Ruotsin ristiäisiä katsellessa. Madeleine ja Victoria olivat upeita ja Leonore suloinen, mutta Estelle varasti taas shown. Mainio pirpana!

Nyt lienee pakko aloittaa se yksi essee, jota olen mallikkaasti väistellyt tähän saakka ja jonka deadline on tänään. Ups. Rentoa iltaa teille muille!

Translation: Fun week - stripes, sea, pizza and dogs.

Viime keskiviikkona koitti odotettu päivä. Tapasimme alkuiltapäivästä Henri Lloydin porukan, muutaman heidän yhteistyökumppaninsa ja kolmen lukijani, Idan, Annan ja Sannan, kanssa Caruselin edessä Kaivopuistossa. (Sannan postaus päivästä löytyy hänen blogistaan.) Suuntasimme HSS:lle Liuskaluodolle vaihtamaan kesäiset asumme hieman jämäkämpiin purjehdustamineisiin ja sitten Buster kuljetti meidät purjeveneelle, joka odotteli poijussa.

SM40:ssä ei ole konetta lainkaan, joten purjeet nostettiin saman tien. Isopurje (eli se purje, joka on mastossa kiinni) nostetaan yleensä ensin. Keulapurje voidaan ottaa käyttöön kahdella tavalla.

Tässä (kilpa)veneessä keulapurje nostetaan, koska se on tuollainen "tavallinen" purje. Se kiinnitetään joka kerta erikseen ja nostetaan sitten ylös etustaagia eli tuota kuvassa näkyvää vaijeria pitkin. Tämä keulapurje on nimeltään fokka. Lisäksi on olemassa myrskyfokka, joka on paljon pienempi ja jota käytetään todella kovilla tuulilla. Genoa taas on hieman suurempi purje. Perussääntö on, että mitä kovempi tuuli, sen pienempi purje ja toisin päin. Arvontapostauksessa kyselemänne värikkäät "pallopurjeet" eli spinaakkerit ja genaakkerit ovat siis pinta-alaltaan suurimpia ja niillä purjehditaan myötäisillä tuulilla, jotka eivät ole kovin kovia.

Meidän veneessämme taas on niin kutsuttu rullapurje, mikä tarkoittaa sitä, että purje nostetaan vain kerran kesässä - silloin kun se laitetaan kiinni. Kun purje on poissa käytössä, se on rullalla etustaagin ympärillä. Käyttöön otettaessa sitä avataan rullalta tarpeen mukaan eli siinä ovat myrskyfokka, fokka ja genoa ikään kuin samassa. Spinaakkeri ja genaakkeri ovat aina omia, erillisiä purjeitaan. Näiden kahden ero on se, että toisen virittelyyn tarvitaan lisäpuomi ja toisen ei. Meillä on näistä kahdesta spinaakkeri ja siinä käytetään tuota puomia.

Suuntasimme satamasta ulos ja kaikki saivat vuoron perään ohjata ja skuutata. Skuuttaaminen tarkoittaa purjeiden säätelyä eli se on juuri sitä köysistä kiskomista ja löysäämistä. Isopurjeella on yksi skuutti ja sillä säädellään sitä, kuinka paljon auki tai kiinni purje on. Keulapurjeella on kaksi skuuttia. Niillä tehdään ihan samaa juttua.

Purjeiden trimmaaminen on tarkkaa puuhaa. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että mitä vastaisempaan tuuleen kuljetaan, sen lättänämmät ja kireämmät ovat purjeetkin. Kun taas lähdetään laskemaan kurssia eli purjehtimaan myötäisempään ja myötäisempään, purjeita avataan hyvinkin löysälle. Omilla taidoillani tässä on ihan riittävästi ähellystä, koska tuuli on sellainen, että se vaihtelee joskus hyvinkin paljon sekä voimakkuudeltaan että suunnaltaan ja purjeet, jotka olivat äsken täydelliset, eivät kohta enää kelpaakaan.

Sitten, kun osaa enemmän, voi hifistellä vaikka purjeen pussikkuudella. Säätömahdollisuuksia on siinä, mitä skuuttipistettä käytetään, kuinka kireällä kikkatalja on, kuinka kireällä takastaagi on ja niin edelleen. Itselleni riittää, että ne pienet ja vipattavat punainen ja vihreä lanka keulapurjeessa sojottavat suoraan taaksepäin, eivätkä irtoa purjeesta (jos ulompi naru lähtee vipattamaan miten sattuu, purje on yleensä sakannut). Silloin menee hyvin. Windexistä kysyttiin myös. Windex on tuuliviiri maston huipussa ja näyttää tarkkaan, mistä suunnasta tuulee. Itse en ainakaan osaa tuntea niin hienosti vaikka kasvoillani vaan lunttaan kyllä ihan pokkana. Varsinkin vastaisilla tuulilla eli luovittaessa eli kryssittäessä kaipaan apua.

Lainaveneessämme oli ruoriohjaus. Meidän veneessämme on pinnaohjaus, mikä tarkoittaa, että ohjausvälineenä on sellainen keppula tuolla veneen perässä. Ruori toimii kuten auton ratti, pinnaa taas käännetään juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mihin veneen halutaan kulkevan.

Varsinkin kovilla tuulilla purjeisiin tulee aikamoisia voimia, eikä niitä saa välttämättä hallittua ihan omin voimin. Tätä varten veneissä on vinssejä, joista saa lisää vastavoimaa. Mitä kovempi paine purjessa on, sen enemmän tarvitaan kierroksia vinssin ympärille. Vinssiä kierretään irtokammella.

Teimme kierroksen Etelä-Helsingin edustalla ja lenkkiimme mahtui niin myötäistä kuin vastaistakin. Lämpötilaerokin näiden välillä päästiin siis kokemaan. Sää suosi meitä todellakin, oli aivan ihana aurinkoinen päivä, eikä kukaan joutunut turvautumaan pelottelemiini pipoihin ja pitkiin kalsareihin.

Meidän venettämme kipparoi Hena Henri Lloydilta. Olimme tosi hyvissä käsissä, herra on nimittäin purjehtinut maailman ympäri parikin kertaa. Ihan allekirjoittaneen taitojen varassa ei siis onneksi oltu. Hena kertoili, opasti ja kannusti. Tässä viikataan keulapurjetta kasaan purjehduksen päätteeksi.

Ja koska retkellä vähintään itse purjehduksen kanssa yhtä tärkeitä ovat hyvät eväät, seuraava ohjelmanumero oli siirtyä Skifferiin pizzoille kokemuksia kertaamaan.

Ankkurimaljat ja mansikka-vuohenjuustopizza kruunasivat elämyksen. Päivä oli kaikin puolin ihan mahtava ja luulen, etten ole ihan väärässä, kun sanon, että aika moni ensikertalainen taisi saada ainakin pienen purjehduskärpäsen pureman. Lämpimät kiitokset siis koko Henri Lloydin porukalle tästä ihan mielettömästä tilaisuudesta! Erityiskiitokset myös superkipparillemme Henalle! Ja Ida, Anna ja Sanna, kiitokset huippukivasta seurasta, oli tosi mukavaa tutustua. Kiva, kun tulitte!

Translation: Sailing in good company, thanks Henri Lloyd!

Sain Valkoisen Talon Reetalta (kiitos!) hauskan haasteen. Siinä vastataan kysymyksiin ja kerrotaan satunnaisia faktoja itsestä. Niitäkin on yksitoista kappaletta.

1. En ole koskaan ollut festareilla. Tätä ei meinaa kukaan ikinä uskoa.

2. En ole myöskään koskaan ollut aikuisiällä rapujuhlissa. Tätäkään ei meinaa kukaan uskoa.

3. Minulla on erittäin hyvä sävelkorva, mutta en itse ole mikään kovin ihmeellinen laulaja. Se on välillä aika raastavaa.

4. En oikein tykkää karkista. Olen tosi paljon makean perään ja - kuten tiedätte - hulluna jäätelöön, mutta karkkia en syö oikeastaan koskaan.

5. Mielestäni Riki Sorsa ja Rod Stewart ovat yksi ja sama asia.

6. Kaipaan edelleen Radiomafiaa ja Peltsin ja Juuuson aamushowta. Se oli paras radio-ohjelma ikinä. Bassoradion Hikinen iltapäivä pääsee melko lähelle, mutta ei ihan samaan.

7. Yksi suurimmista paheistani on näppyjen puristelu ja repiminen. Tiedän, ettei saisi, mutta teen sitä kuitenkin.

8. Inhoan liian laihoja huiveja. Huivien pitää olla muhkeita ja runsaita.

9. Olen todella, todella hyvä leipomaan pullaa. En oikeastaan syö pullaa melkein ikinä missään, koska yleensä itse tekemäni olisi niin paljon parempaa.

10. Säikähdän tosi helposti ja silloin minusta lähtee aika kova ääni. Ei siis kannata pelästyttää minua, ellei halua riskeerata tärykalvojaan.

11. En ole muuten yhtään puutarhanhoidon ystävä. Kitkeminen on minulle lähinnä kotityö, jotain, mikä on pakko tehdä, jotta olisi edes kohtuusiistiä. En siis jaksa pahemmin puunailla pihaa, muuten kuin pientä kasvimaatani, joka menestyy yllättävän hyvin. Viljelen yrttejä, joskus perunaa ja porkkanaa, salaattia ja milloin mitäkin.

Sitten vastauksia kysymyksiin:

1. Lempiruokasi?

Kala eri muodoissaan. Rakastan savukalaa, sushia, lohikeittoa, fish n´ chipsejä... Muista merenelävistä en pidä yhtään, mutta kala on suurinta herkkua.

2. Paras ravintola?

Treffiravintolana Gastone tai Sasso, tyttöporukalla Farang. Palkkapäivänä Yume.

3. Kahvi vai tee?

Kahvi, aivan ehdottomasti. Tee on yleensä mielestäni pahaa ja juon sitä vain silloin, jos en jostain syystä voi juoda kahvia. Vihreä tee on poikkeus, mutta sitäkin juon lähinnä sushin kanssa.

4. Parasta kesässä?

Fiilis, valo, purjehdus ja leppoisa elämä.

5. Hame vai housut?

Hame. Ole pienestä pitäen tykännyt hameista niin paljon, että lapsena kuulemma valehtelin leikkikoulun opettajalle, ettei minulla ole ulkoilua ja ulkoleikkejä varten housuja mukana, koska halusin olla hameessa.

6. Mikä saa sinut liikuttumaan?

Lapset. En voi edes kuunnella mitään työkavereiden juttuja lasten kevätjuhlista tai muista sellaisista ilman, että minua alkaa itkettää. Jos meillä olisi omia lapsia, olisin juuri se mutsi, jota todella hävettäisiin, kun tyrskisin ja niistäisin joka toinen sekunti mistä tahansa piirustuksesta tai esityksestä. Muksut ovat vain jotenkin liian söpöjä, kun ovat tohkeissaan jostain aikaansaannoksestaan.

7. Mikä tekee hyvän ystävän?

Se, että voi jatkaa juttua siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka välissä olisi ollut kymmenen vuotta.

8. Huonoin ominaisuutesi?

En ole erityisen hyvä ottamaan vastaan neuvoja, joita en ole pyytänyt.

9. Lapsuutesi lempileikki?

"Apua, Anna tippuu laivasta", jota leikittiin serkkujen kanssa. Leikki alkoi aina siitä, että kyläilymekkojen päälle puettiin jumppapuvut. Sitten laskettiin pyllymäkeä portaita alas ja huudettiin, että apua Anna tippuu laivasta.

10. Pelkäätkö lentokoneessa?

En.

11. Skumppa vai valkkari?

Kumpi vain. Terveisin Höveli loppasuu. Jos vaihtoehtona olisi samppanja, niin sitten valkkaisin sen.

Aika monessa blogissa tämä onkin kiertänyt, joten en laita tätä enää eteen päin. Toki sen saa tästä poimia mukaansa kuka vain.

Tuliko kenellekään yhtään mitään uutta?

Kun teimme päätöksen jäädä tähän asumaan, päätin oitis ostaa pallovalot. Sellaiset tietynlaiset, joita oli tehnyt mieli pitkään, mutta joita en ollut viitsinyt hankkia, kuten en mitään muutakaan sisustuskamaa. Ostin valot tänään Granitista, asensin ne paikalleen ja totesin, että kymmenestä valosta kuusi ei pala. Olin jo kiikuttamassa valoja takaisin ja nakkaamassa koko ajatusta chuck it in the fuck it bucketiin. Mies tutki valoja ja totesi, etten vain ollut vääntänyt niitä kunnolla kiinni. Vinkki siis muille ylikärsimättömille samaisten valojen hankkineille: vaikka tuntuisi siltä, että valot on kierretty pohjaan saakka, niin eivät ne ole.

Piha edustaa tällä hetkellä vähän sellaista äärimmilleen vietyä rappioromantiikkaa, toisin sanoen kalusteet alkavat vedellä viimeisiään. Niihin(kin) pitäisi siis ehkä paneutua vähän tässä kesän aikana.

Laattojen välistä tunkee vihreää, mutta toisaalta sieltä tunkeva vihreä on rucolaa, jota kasvatin pari vuotta sitten kasvimaassa. Kylläpä se leviää! Että ehkä sitä ei kannatakaan riuhtoa juurineen pois vaan napsaista parhaat palat salaattiin?

Ehkä sillä puunaamisellakaan ei ole niin kiire. Kyllähän tuossa kahvit juo. Ja viinit iltaiseen aikaan. Toinen älytön vinkki: Muutama vuosi sitten mies kokeili, mitä tapahtuu, kun puhaltaa Soda Streamerilla kuplia halpaan roseviiniin. Kelpo kesäjuomaahaan siitä tuli helteiseen yöhön.

Sellaisia perjantaifiiliksiä täällä. Pallovalot paikallaan ja jädet nautittu. Näin on hyvä

Translation: TGIF

Viime viikonloppuna löysin sen harmaan maximekon ja se oli saatava heti päälle maanantaina. Yhdistin sen mustaan bleiseriin ja mustiin ballerinoihin saadakseni siitä toimistokelpoisen. Mihinkään formaaliin paikkaan en sitä pukisi, mutta omaan käyttööni tästä tuli tosi miellyttävä ja rento työasu.

Sporttiviikkona tämäkään ei ollut mikään ihmeellinen, mutta tulipahan nyt jotain tehtyä. Kävin nostattelemassa sykkeitä ylämäissä yhtenä päivänä ja otin fillarin käyttöön. Harkitsen myös, että kulkisin ainakin hellepäivinä (jos sellaisia enää tulee, snif) tsygällä töihinkin.

Yleensä kuljen bussilla. Tällä viikolla Laiviskin matkusti bussilla, kun se pääsi mukanani yhteen työmenoon. Se on kaikissa kulkuvälineissä tyytyväinen ja kiltti pieni matkustaja, kunhan se saa katsella maisemia vapaasti. Aamun työmatkalaisia nauratti, kun Laivis tervehti kaikki bussipysäkille saapuvat ihmiset.

Meillä oli sellainen ideapalaveri eräässä saaressa tuona päivänä. Laivis oli siis ihan luontevasti mukana.

Yläkertaan oli työpäivämme aikana kiinnitetty valaisimet kattoon. Olen nyt istuskellut tyhjässä huoneessa monena päivänä ja ihaillut sitä. Sisustusideani syntyvä usein niin, että ihan vain istahdan paikalleni ja tuijottelen ympäriinsä. Sitten mieleen alkaa pulpahdella kaikkea, mistä olen viime aikoina inspiroitunut ja kokonaisuus alkaa hahmottua.

Viikon lempikampaus oli otsahiuksiin tehty ranskanletti joko ponnarin tai sotkunutturan kanssa.

Raitahameet ovat selvästi nousemassa tämän kesän suosikkivaatteeksi.

Panostin pihanhoitoon kahden laventelin ja yhden mintun verran. Minttua minulla ei olekaan aiemmin ollut kasvimaassa.

Perjantain jädet syötiin tällä kertaa muualla kuin kotisohvalla. Jos joku sanoo Ben & Jerry's, niin se on ihan varma juttu, että minä ja Laura pompahdamme. Sillä aikaa, kun muut nauttivat jäätelönsä pikkuisista maistelukipoista ja poseerasivat yhteiskuvissa Kim Cesarionin kanssa, me piilouduimme sermin taakse syömään herkut suoraan pakkauksesta. More is more.

Suuntasimme vielä jälkkäriksi lasillisille ja saimme seuraamme Avec Sofién. Laura sai parhaat vinkit tulevaa Pariisin matkaansa varten ja minä olin kärppänä vaanimassa Sofién kotikirppistä.

Kotona ilakoin uusista pallovaloistani. Olen niihin ihan tosi tyytyväinen.

Ben & Jerry'sin tilaisuudesta sai mukaansa myös sievän juuttikassin, joka pääsi heti kauppakassiksi. Toinen kangaskassi on Rajalassa teetetty ja siinä on itse ottamani kuva. Sain sen kokeeksi ja tarkoituksena on kirjoittaa aiheesta Kuvakulmiin enemmän.

Viikonlopun kukat ovat pioneja.

Iltapalaksi oli kesäruokaa. Tein tuollaista vähän kevyempää coleslaw'ta. Pilkoin uuden sadon sipulia ja porkkanaa ja varhaiskaalia palasiksi ja sekoitin kastikkeen, johon tuli turkkilaista jugurttia, kermaviiliä, Dijon-sinappia, mustapippuria ja oreganoa. Kaikki määrät ovat silmämääräisiä. Tuli hyvää.

Ben & Jerry'sin tilaisuudesta sai mukaansa myös jäätelöviemisiä, joten jatkoin possuttelulinjalla. Slurps. Vaikka tuo jugurtti-hunajamakuhan on tavallaan melkein aamupala, eikä jäätelö.

Nyt vuorossa on tsiljoonas kupillinen, alakerran remonttisuunnitelmien ja -budjetin tekoa, sisustusunelmia, ulkoilua Laiviksen kanssa ja vähän löhöilyä auringossa. Rentoa sunnuntaita!

Translation: This week I enjoyed excessive amounts of ice cream, had a glass of champagne with the girls, took my dog to work and tried something new in the salad department.

Useampikin teistä on kysellyt ruokailuista veneellä ja pyydellyt reseptejä. Aloin kaivella vanhoja kuvia muistin tueksi, koska en millään ollut keksiä, mitä me yleensä syömme veneellä savukalan ja uusien perunoiden lisäksi.

Yhteen aikaan söimme ainakin todella paljon pastasalaatteja. Valmistelimme ne usein etukäteen ja ne toimivat mainioina vauhdissa syötävinä pikalounaina. Tavallisimmin näissä salaateissa oli joko ravioleja tai kierremakaroneja yhdistettynä pestoon, aurinkokuivattuihin tomaatteihin, minimozzarellapalloihin ja tofuun. Pastan tilalle sopisi varmasti ihan yhtä lailla couscous ja mozzarellan tilalle feta. Tällaisella perusajatuksella variantteja syntyisi itse asiassa aika paljonkin.

Båtissa ei ole uunia. Laitamme ruokaa pienellä liedellä, joka toimii spriikeittimen tapaan. Meidän liedellämme on kaksi keittolevyä. Jos satamassa, johon menemme, on grilli, käytämme sitä usein hyväksemme.

Vakiogrillattavaa ovat erilaiset vihannekset, lohimedaljongit, luomu- tai vegemakkara, joskus pihvitkin. Meillä on myös veneessä pieni grilli, Cobb, joka on ihan älyttömän hyvä. Se ei kuumene ulkopuolelta lainkaan ja tyynellä kelillä sillä voi grillata jopa veneessä, kunhan on varovainen. Yleensä pyrimme kuitenkin löytämään turvallisen kallionkolon, jossa grillata. Olemme muistaakseni kerran jopa savustaneet Cobbilla jotain kalaa ja sekin onnistui mainiosti.

Jos grilliä ei ole, eikä oman käyttö onnistu turvallisesti, ruuat paistetaan liedellä. Perunat keitän oikeastaan aina sillä.

Båtissa on jääkaappi, mutta se ei ole mikään valtava. Kesälomareissuilla mukana kulkevat ruuat noin kolmelle päivälle, sitten on jo päästävä kauppaan. Varsinkin kylmäsäilytystä vaativien kamojen kanssa on siis tarkkaa. Siksi erilaiset säilykkeet ovat veneellä kunniassa. Yllä on suosikkimme, purkillinen savumuikkuja. Tonnikalaa kuljetetaan myös mukana, se on tarvittaessa myös kätevä ja nälkää pitävä vauhdissa syötävä välipala. Myös oliivit, kikherneet ja erilaiset papusekoitukset ovat tosi hyviä.

Joku kokkaamisesta superinnostunut varmaan näkisi enemmänkin vaivaa, mutta itse harrastan hyvin simppeliä linjaa veneruuissa. Jos marinoin grillattavia etukäteen, niihin tulee yleensä chilihiutaleita, suolaa ja mustapippuria ja oliiviöljyä. Paljon muita mausteita veneellä ei yleensä ole, kun en ole kotioloissakaan mitään kovin hifistelevää tyyppiä. Vihannekset sun muut pilkon salongin pöydän ääressä istualtani ja mieluiten veneen ollessa rannassa tai sitten myötätuulella. Olen muutenkin vähän onnettomuusaltis, niin veitsien kanssa pelaaminen merenkäynnissä ei tunnu hyvältä idealta. Perunat pesen niin, että laitan kaksi kattilaa valmiiksi. Toisessa on pesuvesi ja toisessa keitän perunat. Pesukattilassa perunat saavat hetken aikaa lillua vedessä ja sitten hinkkaan ne sellaisilla perunanpesuhanskoilla ja siirrän keittokattilaan.

Erilaisia ruokaisia salaatteja harrastamme paljon. Ne ovat nopeita ja yksinkertaisia valmistaa. Yksi suosikki matkaeväistä on kovaksi keitetty kananmuna. Se on ravitseva, säilyy hyvin ja on helppo syödä vauhdissakin, eikä siihen tarvita lautasia tai ruokailuvälineitä.

Jos satamassa on ravintola, niin usein kyllä hyödynnämme sen tarjontaa. Tämä on toisaalta helppouden tavoittelua, toisaalta vähän periaatteellinenkin juttu - jos joku näkee vaivan, että perustaa kivan ravintolan venesatamaan, niin kyllä näitä palveluita pitää sitten ostaakin. Muutenhan ne kuihtuvat pois. Muutenkin laitamme mielellämme rahaa kotimaan matkailuun ja palveluihin. Kivoja ravintoloita omaan makuuni on ainakin seuraavissa: Näsby, Nauvo, Hanko, Suomenlinna (Stadissa), Liuskasaari (Stadissa), Naantali, Utö, Högsåra, Ahvenanmaan Jurmo.

Helsingin merellisistä ravintoloista puheen ollen: Onko kukaan ollut vielä Lonnassa? Omalla veneellä? Voiko sinne jäädä yöksi?

Ja kyllä se vain ainakin tonkimani kuvamateriaalin perusteella on niin, että eniten syömme savukalaa ja uusia perunoita. Tämä on niin helppo ja hyvä ateria, ettei mitään rajaa. Parasta tietysti on, jos savukalan voi hankkia tuoreena satamasta. Tällaisia satamia ovat ainakin Stenskär, Jurmo (tosin kala ei siellä ollut mitään ihmeellistä), Rödjan, Helsingholm, Hangon kyläsatama (superhyvä kalaliike), Aspö.

Translation: Eatin' while boatin'.

Ketjureaktio, se se on. Kun remppaa yhden paikan, huomaa tarpeita muuallakin. Kotimme on rakennettu 1995 ja kaikki pinnat muutamia maalattuja seiniä lukuun ottamatta ovat alkuperäisiä, joten kyllähän tälle on jo aikakin tehdä jotain. Tulemme remontoimaan keittiön, vessan, kylppärin ja lattiat. Myös listat vaihdetaan ja maalataankin vähän.

Keittiön sävyseinä saa lähdön. Tilalle tulee todennäköisesti liitutauluseinä, jollainen oli aiemmin eteisessä. Hyllyt heivaan sitten samalla.

Olohuoneen harmaa seinä sen sijaan miellyttää edelleen. Olohuoneen kalustus menee samalla jonkin verran uusiksi. Väliaikaisratkaisuksi alun perinkin aiottu sivupöytä vaihtuu seinään kiinnitettävään kaapistoon ja varmaan huonekalujenkin järjestystä pyöritellään uusiksi. En ole oikein koskaan ollut tyytyväinen siihen, mitä seinillä roikkuu, ovat olleet vähän osastoa "kunhan nyt jotain". Löysimme miehen isän kätköistä vanhoja merikarttoja, meinasin ehkä kehystää jonkun tai joitakin niistä seinälle.

Tykkään siitä, että koti on tyyliltään mahdollisimman yhtenäinen. 107 neliöön ei mielestäni kannata tunkea liikaa eri materiaaleja, pintoja ja värejä. Niinpä lattiaksi tulee sama kuin yläkerrassakin - heippa ikivanha kellastunut parketti! Listat tulevat myös olemaan samat.

Maailmassa on vaikka kuinka paljon kaikkea ihanaa sisustuskamaa ja -ideaa, vaikeinta varmaan onkin pitää pää kylmänä ja olla ahtamatta liian paljon kaikkea yhteen kotiin. Toivoisin osaavani säilyttää sellaisen tyylin, että siitä ei pystyisi tarkkaan sanomaan, minä vuonna koti on sisustettu vaan näillä valinnoilla voidaan toivottavasti mennä taas ainakin 10-20 vuotta. Haaveissa siintää sellainen Hamptons meets Scandinavian -henkinen koti. Saapa nähdä, miten käy...

Kylppäriin ja vessaan tahdon hyvin yksinkertaista ja valkoista, harmaalla ryyditettynä. En halua ihan pelkästään valkoista. Harmaa on sisustuksessakin minulle mieluinen neutraali, jolla voi tuoda vähän lämpöä. Suunnitelmissa on myös suihkukaappi. Pidämme etenkin tästä. Nyt varsinkin kylpyhuone on niin epämieluinen, etten halua edes kuvata sitä. Sanat lasitiili ja vedenvihreä takaavat varmasti teillekin osuvan mielikuvan. Sekä kylppäri, vessa että keittiö hankitaan todennäköisesti Ikeasta. En ole vielä koskaan kuullut keneltäkään yhtään negatiivista sanaa Ikean keittiöistä ja toisaalta kun koko kämpän meinaa rempata, on pakko pitää aika tiukasti kiinni budjettijutuista, ettei käy hassusti. Kuvakaappaus on Pinterestin Renovation plans -taulultani.

Translation: We are renovating the whole house. Lord, have mercy.

Blogi jää ainakin loppuviikoksi pienelle tauolle. Minulle tehdään pieni kirurginen operaatio ja olen hetken aikaa käsi paketissa. Niinpä toivottelen jo nyt ihanaa keskikesän juhlaa kaikille!

Syökää hyvin, relatkaa ja nauttikaa valoisasta yöstä. Toivottavasti ei sentään lunta tule.

Palataan!

Huomenta! Voitteko kuvitella, että vielä viime sunnuntaina oltiin näin aurinkoisssa tunnelmissa? Makasin bikineissä takapihalla ja nautin paisteesta.

Kokeilin myös jotain uutta maanantaina, kun ei vielä ollyt hyytävänä kylmää. Pyöräilin töihin. Se oli kivaa ja aion tehdä sitä useamminkin, jos tästä vielä kesä tulee. Alle kymmenen asteen lämpötiloissa viima käy turhan paljon korviini omaan makuuni.

Pyöräilijän päivän asuun kuuluu totta kai kypärä. Lindexin ekan Holly&Whyte-malliston paljetillinen raitapaita on edelleen tosi mieluinen.

Laivis oli tosi leikkisä kekkuli tällä viikolla ja halusi monena iltana riehua lelunsa kanssa ja raadella sitä. Parasta on, jos joku ihminen vetää lelua sen kanssa. Tässä päivystettiin kuitenkin ruokapöydän tapahtumia. Laiviksella ei ole lupa olla keittiössä silloin kun me syömme, mutta se parkkeeraa sitten ovelasti juuri keittiön ja olohuoneen rajalle.

Hameet päivän asuina sai unohtaa, kun viikko eteni. Alle kymmenen asteen lämpötiloja, siis apua.

Oli otettava kasmirit ja hanskat käyttöön. Samaan aikaan alkoi kuitenkin saada kotimaisia mansikoita. Joku ei nyt tässä täsmää.

Sitten olikin suuresti jännittämäni päivän aika. Olin ollut leikkausjonossa puolisen vuotta ja tarkoituksena oli poistaa sellaiset rustopatit parista sormesta. En tiedä, mikä jännitti eniten, syömättä ja etenkin kahvitta oleminen vai itse operaatio. Makoilin aamupäivän sairaalassa odottelemassa vuoroani. Sitten kuitenki kävi niin, että kirurgi tutki vielä kerran ja oli sitä mieltä, ettei leikattaisikaan. Hän pyysi vielä mielipiteen toiseltakin kollegalta ja tämä oli samaa mieltä. En voi sanoa, että harmittaisi - parempihan se aina on, jos ei tarvitse veitsen käsittelyyn mennä. Niinpä suuntasin sitten kotiin ja voi että aamupala ja kahvi maistuivatkin hyvältä!

Sporttaamiset ovat viime aikoina olleet vähän vaisuja, mutta nyt lenkki kulki ensimmäistä kertaa aikoihin.

Kokkasimme gourmet-ruokaa esijuhannuksen kunniaksi. Tofunakit menivät Casa Norpan eläinkokeissa täydestä myös Laivakoiraan.

Sitten oli aika pakata juhannuseväät ja suunnata merelle. Kylmälaukut tuntuivat vahvasti liitoitelluilta. Ei varmaan olisi pelkoa, että ruuat ja juomat liikaa lämpenisivät.

Kunnon toppautuminen ja köydet irti - olimme matkalla kohti venekerhon saarta, saunaa ja herkkuja. Tarjolla oli sopivasti sivutuulta ja nostimme purjeet. Kun sammutimme koneen, jotain tapahtui ja koko vene pimeni. Kaiku, jääkaappi, kaikki sähköllä toimiva. Tätä seuranneesta actionista kirjoitan huomisessa purjehdusmaanantaissa sitten enemmän, mutta lopputulema oli se, että päätimme kääntyä takaisin kotisatamaan.

Kotiin palaaminen olisi tuntunut vähän antikliimaksilta, joten pohdimme nopeasti plan B:n ja kutsuimme itse itsemme juhannuskylään ystäviemme mökille, joka oli sopivan ajomatkan päässä. Saavuimme sinne myöhään illalla - juuri parahiksi katettuun ruokapöytään. 2 in 1 - sekä merellinen purjehdusjuhannus että mökki-idylli järven rannalla. Juhannuksesta muodostui pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hurjan hauska.

Eilinen meni saunoessa, mahtavista ruuista nauttiessa, lehtiä lukiessa ja yleisesti pölistessä ja rentoillessa. Lämpimät kiitokset über-vieraanvaraisuudesta isäntäväelle!

Laivis oli vaiheikkaan juhannuksen jäljiltä aivan poikki ja pientä karvakorvaa taisi väsyttää myös punkki, jonka kaivoimme sen kuonosta pois. Ei kai ekosysteemille aiheutuisi mitään haittaa, jos nuo ällötykset pyyhkäistäisi pois maailmasta? Niinpä tämä päivä varmaan lepäillään ja pestään pyykkiä ja toivotaan, että kesä vielä palaisi.

Translation: It's been fun but COLD!

Juhannuspurjehduksemme oli lyhyt, mutta vaiheikas. Joku olisi kenties voinut nähdä siinä jopa tragikoomisia piirteitä. Saapuessamme satamaan nimittäin satoi kaatamalla. Hoimme vakiomantraamme siitä, kuinka tähän aikaan vuodesta merellä on usein kirkasta ja kaunista, vaikka mantereella sataisi. Kannoimme tavarat veneeseen. Minä asettelin ruokia paikoilleen ja miehellä oli agendallaan vaihtaa salongin lamput led-versioihin. Takapään kulkuvalo oli myös tarkoitus vaihtaa. No, kulkuvalotpa eivät toimineet ollenkaan. Testailun ja tutkimisen jälkeen osoittautui, että sulake oli mennyt. Se vaihdettiin ja ongelma poistui. Sadekin oli vähän laantunut. Suuntasimme satamasta ulos. Oli tosi kylmä.

Meillä oli määränpäänä venekerhon saari Porkkalan edustalla. Pohdimme mahdollisuutta mennä mahdollisimman sisällä kulkevaa väylää ja ihailla juhannusmeininkejä vesiltä käsin. Toisaalta tuulet olisivat juuri sopivat purjehtimista varten. Suuntasimme sitten kuitenkin ulommaksi ja nostimme purjeet. Sammutimme koneen. "Hei, vetäisitkö sä vahingossa navigaattorin irti laturista?""En mä tehnyt mitään, en ollut siellä päinkään.""No se näyttää, että ei tule virtaa.""Toi jääkaappikin pimeni.""Onhan meillä hupiakku päällä?""On, on."

Hmmmm...

Mies alkoi sitten tutkia, mistä ihan kaiken pimeneminen johtui ja minä huolehdin merenkulusta. Aika pian selvisi, että elektroninen akunerotin oli vetäissyt viimeisen henkäyksensä. Se tarkoitti sitä, että meillä ei nyt todellakaan olisi sähköä. Jääkaapissa oli erinäisiä kalajuttuja ja lämmitys olisi poissa pelistä. Yölle oli luvattu alle kymmenen astetta "lämmintä". Kosteus tunki jo nyt luihin ja ytimiin. Muutenkaan ajatus siitä, että matkaa jatkettaisiin rikkinäisellä kulkuvälineellä, ei vain kertakaikkiaan ole meille luonteva. Niinpä käännyimme Kytön kohdalla takaisin. Mies jatkoi asennustöitä saadakseen meille koneen käyttöön siksi pieneksi hetkeksi, että voisimme rantautua sen avulla. Haukilahteen olisi nimittäin harvinaisen ikävää ja vaikeaa rantautua purjeilla. Asennus onneksi onnistui ja pääsimme palaamaan ilman mitään suurempia sekoiluja.

Hanskat tiskiin sitten vain ja uusia juhannussuunnitelmia tekemään. Illan positiiviset:

- Minulla oli itse asiassa oikein hieno iltapurjehdus, kun taas mies hengasi suurimmaksi osaksi pää konehuoneessa. Merellä ei tosiaan satanut, aurinkokin näyttäytyi hetkellisesti.

- Olin iloinen siitä, että jotain olen jo tässä oppinut, kun pystyin hoitamaan yksin niin navigoinnin, tähystyksen, ohjaamisen kuin skuuttaamisenkin. Jee! Skuuttasin jopa niin etevästi, että menimme heittämällä ohi toisesta samanlaisesta veneestä. En ole ennen ajatellut, että sillä olisi minulle mitään väliä, mutta olihan se nyt oikeastaan aika makea fiilis.

- Onneksi olimme lähteneet sinne ulommaksi, oli tilaa temmeltää.

- Oli oikein hyvät tuulet ja eteneminen oli sopivan leppoisaa.

- Laivis oli tosi kiltisti, eikä yhtään häröillyt korjausapulaisena.

- Juhannuksen hetkessä luotu Plan B onnistui mainiosti ja meillä oli tosi kivaa kavereiden mökillä.

- Uusia akunerottimia on nyt hankittua kaksin kappalein ja tällä viikolla on myös aikaa asentaa ne eli alkuperäinenkin ongelma lienee ratkaistu.

Tarinaan toki kuuluu, että kun köydet olivat kiinni ja teimme lähtöä veneeltä, satoi taas kaatamalla.

Translation: We almost went sailing for Midsummer but ended up having a cabin party at a summer place of our friends.

En ole panostanut alennusmyynteihin juuri lainkaan, koska en nyt oikeastaan tarvitse mitään ja yritän pikemminkin pyrkiä eroon kamasta kuin haalia sitä lisää. Yhden pakkomielteen sain kuitenkin tästä Pinterestistä pyörineestä kuvasta. Funtsasin, että valkoinen hame olisi aika raikas kesävaate. Suuntasin etsimään sellaista Henkkamaukasta, joka taitaa olla suosikkihamekauppani. Samalla reissulla löytyi alerekistä satiinipaita.

Olen ehtinyt jo kerran käyttää sitä töissä ja todeta, että alle kannattaa kyllä laittaa alustoppi. Ei siitä läpi kuulla, mutta malli on niin löysä, että paljasteluvaara varsinkin kumartuessa on ihan todellinen.

Paita/shirt: HM

Farkut/jeans: Zara

Ballerinat/flats: Pretty Ballerinas

Laukku/bag: MK

Aurinkolasit/sunnies: MK

Kasmirhuivi / cashmere scarf: Gauhar (saatu blogin kautta / giveaway)

Valkoinen hame löytyi myös, joten tehtävä suoritettu.

Translation: I bought a shirt from the sales.

Edellisessä työpaikassani vaihtui muutamia vuosia sitten logo. Myös koko muu ulkoasu työvaatteita myöten meni uusiksi. Muista silloin sen fiiliksen, kuinka alkuoutouden jälkeen se vanha ilme näytti yhtäkkiä todella vanhalta. Vähän sama on nyt käynyt kodin kanssa. Kun on visualisoinut päässään uuden ilmeen, ei todellakaan jaksaisi katsella sitä vanhaa enää yhtään. En malta odottaa, että saamme uuden, raikkaan lattian, tuoreet maalit seiniin ja vähän uusia kalusteitakin. Sisustuksemme on nimittäin ollut tällainen todella monia vuosia. Kivaa saada vähän uutta.

Sain miniannoksen uutta eilen, kun petasin sänkyyn Beach Housen kesälahjaksi lähettämät lakanat. Ennen en voinut sietää valkoisia lakanoita. Niistä tuli hotelli mieleen ja halusin kotini muistuttavan kaikkea muuta kuin hotellia. En edelleenkään tavoittele hotellimaisuutta, mutta nyt valkoinen näyttää oikeastaan vain raikkaalta. Ainakin ennen kuin eräs kuratassu on käynyt omin lupinensa pyörimässä sängyssä. Miehelleni taas lupasin, että yritän funtsata erityisesti makuuhuoneeseen sellaisia ratkaisuja, jotka eivät keräisi ihan kauheasti pölyä. Niinpä kangasvarjostimelliset valaisimet muuttavat muualle ja hommasin tilalle metalliset. Ja niin kivat kuin nuo vanhat laatikot mielestäni ovatkin yöpöytinä, myös ne saavat jotain muuta käyttöä. Ne ovat nimittäin varsinaisia superpölyyntyjiä. Olen myös ehkä vähän kyllästynyt vanhaan sängynpäätyyn ja sitten vielä... Varsinainen ketjureaktio tästä taitaa tulla.

Muistinko jo sanoa, etten malta odottaa?

Translation: I want to renovate our home and I can not wait.

Happy moments

Prep school

Hopes and dreams for the weekend

Almost there!

Viikkokatsaus

Weekend sailing

Home update

What's up for upstairs?

Viikkokatsaus

Henri Lloydin purjehduspäivä

11

Suburban life

Viikkokatsaus

Sail. Eat. Drink.

Renovation planning

Hyvää juhannusta!

Viikkokatsaus

Juhannuspurjehdus

Something new

I can't wait