Viikkokatsaus

Olipas viikko! Se alkoi ihan rauhallisesti kevättunnelmissa uusimpia lehtiä laiskasti selaillen ja kevätmuotiin perehtyen.

Ja jatkui meidän vuorotyöläisten (minäkin silloin vielä tovin) viikonlopullamme. Ohjelmassa oli perusiltapalaa parempi ateria ja pari lasillista viiniä. Ruokana oli tonnikalacarpacciota rucolan ja parmesanin kanssa ja caprese-salaattia. Ja valkosipulimajoneesia oli myös. 

Alkuviikon vapailla mallailin tuoreita ostoksiani eli upouusia työvaatteita. 

Lakkailin kynsiä keväisemmällä sävyllä.

Minulla oli myös askarteluprojekti. Eräs läheisemme täytti pyöreitä vuosia ja hänen varsinaisena lahjanaan oli New Yorkin matka. Kokosin hänelle omista kuvistani ja vinkeistäni personoidun matkaoppaan lahjaksi.

Kokkailin alkuviikosta terveellisempiä herkkuja, kuten bataattiranskiksia ja kotimaista kirjolohta, joka pääsi WWF:n vihreälle listalle. 

Sitten koin suurta epätoivoa, kun huomasin Instasta, että monen bloggaajan ovella oli käynyt lehmäpukuun pukeutunut jäätelölähettiläs. Oma pakastin ammotti tyhjyyttään, eikä ovikello soinut. Olin murheen murtama kohtalotoverini Lauran kanssa. Me, Ben & Jerry'sin suurimmat äänenkannattajat, olimme jääneet tämän onnen ulkopuolelle. En ole koskaan ollut kenellekään mistään kateellinen, mutta nyt tunsin tuon vihreän ja ilkeän tunteen korventavan sisuksiani. Ryhdyin nopeasti toimiin kansalaisaktivismin muodossa vääryyden korjaamiseksi. Universumi tuli apuun muutaman valveutuneen ja vaikutusvaltaisen kampanjaorganisaatiolaisen muodossa ja niin tämäkin tarina sai onneksi onnellisen lopun. 

Onnellista loppua odotellessani viihdytin itseäni kaivelemalla vanhoja valokuvia. Löysin itsestäni sen kuvan, jonka olen aikanaan liittänyt hakemukseen, jolla haettiin lentoemäntäkurssille. Se on siis vajaat 12 vuotta vanha. Hämmentävää: Minulla on edelleen tuo sama Niken jumppapaita. Tai ainakin muistelen juuri vastikään nähneeni sen kaapissani. Tukkatyylini on edelleenkin jokseenkin sama. Meikkaustyylini on edelleen jokseenkin sama. (Naama ei kyllä ole enää ihan noin siloinen.) Hmmmm... No toisaalta, mitä sitä turhia muuttelemaan, jos on tyytyväinen?

Ja sitten torstaiaamuna se tapahtui, meidänkin ovellemme ilmestyi lehmäpukuinen lähettiläs! Sama onni kohtasi myös banderollitoveriani. Surullisesta pakastimesta tuli iloinen ja minä olin seota onnesta. Kävin heti jugujäätelön kimppuun. Aloitin hunajalla maustetusta kreikkalaisesta mausta ja totesin sen erinomaiseksi aamiaisjäätelöksi. Nam! Vadelmaversio jäi vielä odottelemaan ensi lauantaiaamua. Koska olen nyt vapaalla viikonloppuisin, niin päätin lauantaiaamun olevan herkkuaamu. Seuraavan sellaisen aamiainen on siis jo valmiina. 

Päivä oli muutenkin ihan mahtava, koska vietin loput siitä kaupungilla pyörimässä. Tapasin ystäväni ja kävimme sushilla, ostin uudet kengät ja matkakortin. 

Illalla jatkoin jäätelöjuhliani Trendin ja Dough-ble Whammy Impactin kanssa. Trendi on jotenkin jännä lehti. Olin sen suuri ystävä parikymppisenä, mutta sitten päätoimittaja vaihtui ja lehdestä tuli jotenkin epänorppamainen ja liian Punavuori. Sitten meni monta vuotta ja ajattelin sen olevan vähän nuoremmille. Nyt, viimeisen vuoden aikana Trendistä on tullut taas ihan älyttömän hyvä. Tykkään tosi paljon! Jäätelö sen sijaan... Se oli kuin toisesta maailmasta! Siis suklaajädeä brownie-taikinan palasilla, suklaamössöä ja vaniljajäätelöä keksitaikinan palasten kanssa. Nerokasta! Lämmin kiitos vielä kaikille jäätelöasiassa myötävaikuttaneille, saitte maapallon takaisin radalleen!

Koko loppuviikko menikin sitten ihan porsasteluksi. Viimeisenä työpäivänäni esimieheni vei nimittäin minut ennen lentoani Starbucksiin juustokakulle ja kahville. Kiitos vielä, se oli täydellinen send-off! 

Illalla suuntasin ystäväni kanssa Kaartin Hodariin ja Hummeriin skoolaamaan uudelle elämälle. En tunnistanut samppanjaa ja kysyin tarjoilijalta, mitä se oli. Hän kertoi tosi kivasti kyseisestä samppanjatalosta, joka on ihan uusi, rypälelajikkeista, samppanjasta yleensä ja oli muutenkin todella mukava. Ystäväni nappasi kuvan etiketistä, mutta tätä ei taida saada Alkosta. Bulles de Comptoir oli tosi raikasta ja hyvää. Hauskaa, että tuollaisellekin alalle tulee uusia, nuoria yrittäjiä!

Ruokakaan ei ollut lainkaan hullumpaa. Söimme vegehodarit ja mustatorvisienisuolattuja ranskalaisia. Kiva uusi ravintolatuttavuus tämä minipaikka, pitää ehdottomasti mennä uudestaan!

Viikonloppu jatkui hulinalla, kun suuntasimme Itä-Suomeen 60-vuotispäiville. Tänään palasimme sieltä ja nyt ajattelin kipaista pikku lenkille järjestelemään ajatuksiani ja rauhoittelemaan hermojani. Huomenna se uusi työ nimittäin alkaa. Miten tajuttoman jännittävää! Uudesta työpaikasta sanottakoon, että se on viestintähomma ja minulle juuri täydellisen oloinen. Olen todella tyytyväinen ja uskon, että tulen viihtymään siinä mainiosti.