-Exposure.jpg)
Olin eilen ensimmäisen työpäiväni päätteeksi puhumassa lifestyle-bloggaamisesta sellaiselle pienelle yleisölle. Yksi kuulijoista oli kovasti sitä mieltä, että lifestyle-blogeista puuttuu usein aitous ja että esimerkiksi purjehdusblogista hän haluaisi lukea, miten välillä on tosi kamalaa, kun vene on pokallaan ja vettä tulee sisään ja on märkää ja sitä rataa. Tämä on sellainen aihe, joka muuallakin aiheesta keskustellessa nousee aina aika ajoin esille ja jäin pitkäksi aikaa pohdiskelemaan, että mitä se aitous on tai ei ole. Sitten tulin siihen tulokseen, että ehkä tämä taitaa olla enemmän luonnekysymys. Toiset vain kaipaavat erilaista näkökulmaa kuin toiset, mutta näkökulmat sinänsä ovat keskenään ihan yhtä aitoja tai epäaitoja. On ihan totta, että välillä tosiaankin sitä vettä tuntuu olevan enemmän veneessä kuin meressä ja meno on vähemmän idyllistä. Mutta toisaalta ihan yhtä totta ja aitoja ovat ne aamut, kun linnut laulelevat, aurinko paistaa, meri kimaltelee ja aamukahvit kannella kruunaavat täydellisen hetken.
Ylläolevassa kuvassa Laivis on söpönä sohvalla ja kevättalven ensimmäiset auringonsäteet lämmittävät sen kuonoa. Se oli ihan aito tilanne, jonka tallensin. Samaan aikaan koko olohuone oli alkuräjähdyksen vallassa ja lattia täynnä mappeja, likaisia sukkia ja astioita. Se kai on sitä arkirealismia, jota jostain syystä tavataan pitää jotenkin aidompana. Silti päätin tehdä valinnan ja näyttää sen miellyttävämmän aitouden.
-Exposure.jpg)
Postauksen kuvat ovat vanhoja, koska en todellakaan ole ehtinyt kuvaamaan yhtään mitään. Toisaalta Laivakoira hengaa sohvalla joka päivä ja keitän aamulla kahvia jauhamistani pavuista, joten ne ovat kaiketi ihan kurantteja. Eilen aamulla aurinko paistoi ihanasti, kun kävelin bussipysäkiltä toimistolle ja ajattelin, että olen kyllä koko maailman onnellisin tyyppi. Että tässä sitä vain kävellään unelmien duuniin chicissä kynähameasussa. Tässä sitä vain käveltiin niin tomerana, että yhtäkkiä kynähameen halkio oli huomattavasti ylemmäs tuleva kuin kotoa lähtiessäni. Mies pelasti ja kiikutti minulle housut. Lounaalla kahvit kaatuivat ja illalla räyhäsin miehelle, vaikka tämä oli ollut tosi kiltti. Ja itse asiassa aamullakin heräsin oikeaan aikaan vain sattumalta, koska puhelimestani oli kuivunut akku yön aikana, eikä herätys toiminut. Aitoa, kyllä. Mutta omasta mielestäni ihan yhtä aitoa olivat ne valtavat ilontunteet, mukavat uudet työkaverit, päällä ollut uusi paita, ihana mies, joka säntäsi tuomaan minulle ehjät vaatteet ja illalla viereen käpertynyt Laivis. Itse ajattelen nimenomaan näitä jälkimmäisiä, kun ajattelen eilistä päivää. Ja ajattelen, että vielä tästä alan kuvaamaan työasukuvia vaikka kuinka, kunhan saan aamuihin jonkinlaisen rutiinin.
Minua kiinnostaa kovasti se, mitä te ajattelette tästä asiasta. Niitä pyykkivuoria en tulevaisuudessakaan tule jakamaan täällä, koska tämä blogi on ja pysyy ikiomana keinonani keskittyä elämäni parhaisiin puoliin. Se toimii itselleni positiivisen ajattelun työkaluna. Mutta olisi ihan kiva keskustella. Mikä teidän mielestänne on aitoa ja mikä ei? Ja ennen kaikkea: miksi?
Translation: I went to work yesterday. I thought that I had managed to pull together a pretty cute outfit. There I was, walking to my dream job in my dreamy outfit. Then I walked in a slightly too brisk a manner and all of the sudden my cute new skirt was very inappropriate to be worn to the office.