Positiivisuutta käsittelevään postauksen kommenttilaatikkoon tuli eräs maanmainio idea. Se on nimeltään kiitollisuuspäiväkirja. Joka päivä kirjataan ylös asioita, joista kukin on omassa elämässään kiitollinen. Itse ajattelin ainakin ottaa moisen menetelmän käyttöön. Se tuli uudelleen mieleen heti herättyäni, koska onnistuin todella pitkästä aikaa nukkumaan hyvät yöunet.
Toinen iloinen asia oli se, että eilen jo melkein ajattelin tarvitsevani aurinkolaseja autolla ajaessani, kun lähdin salille. Melkein. Tämänpäiväinen lumisade nyt torpedoi koko homman, mutta ei siihen oikeasti voi enää kauaa mennä.
Siitä iloitsin myös, että meidät on kutsuttu kahteenkin paikkaan iltaa viettämään ja syömään lähiaikoina. Parasta!
Kun selasin vanhoja kuvia tätä postausta varten, törmäsin useisiinkin fotoihin, joista mieli tulvahti täyteen hyviä muistoja. Yksi oli eräs täydellisen lämmin ja kaunis ilta toissakesänä Österskärissä. Valo siivilöityi niin, että sitä olisi voinut tuijotella ikuisesti ja saunoimme mukavan purjehduspäivän päätteeksi pitkään. Laivakoira oli ihan hepuleissa, kuten aina, kun joku yrittää uimaan. Se hyppäsi veteen molskahtaen lukemattomia kertoja.
Viime kesän illat eivät olleet kovinkaan lämpimiä, mutta jos positiivisia puolia etsii, niin kupliva pysyi lasissa kylmänä helposti. Viileydestä huolimatta istuimme usein valoisia iltoja kannella ja tunnelmoimme. Laivakoira, joka yritti väkisi pysytellä hereillä ja olla seurassa mukana, nukahti joka kerta.
Tänään satuimme miehen kanssa pitkästä aikaa yhdessä aamupalapöytään ja eilen söimme illallista yhdessä. Kahden vuorotyöläisen arjessa yhteiset "perushetket" ovat joskus harvassa, joten onnistuessaan ne tuntuvat erityisen mukavilta. Ajattelin kokkailla meille munakokkelia, jossa on tomaattia ja rucolaa. Olen nyt syönyt sellaista Nykissä muutamaan kertaan ja se on niin hyvää, että on pakko yrittää itse samaa.
Ehkä tämän tammikuunkin kanssa siis voi elää. Siihen mahtuu kuitenkin muutama ihan kivakin juttu ja sittenhän on koko mölökuukausi jo ohitsekin.
