Jos on joku vaatekappale, jota päälläni ei kovinkaan usein näe, se on bleiseri. Ei minulla ole mitään niitä vastaankaan, mutta jostain syystä vain niille tuntuu olevan käyttöä harvanlaisesti. Tänään tein kuitenkin poikkeuksen. Asu tuntui jotenkin valjulta ilman mitään kauluspaidan päälle laitettavaa.
Päivän kiitollisuusannoksen koin Laivakoirasta. Miten meille onkaan voinut sattua niin suloinen ja kiltti koira. Otin aamupäivällä torkut sohvalla ja Laivakoira tuli ihan kiinni ja viekkuun, alkoi tuottaa sitä superrentouttavaa unitassun tuoksua ja oli vain. Lämmitti. Ihana, tärkeä otus. Vaikka matto onkin edelleen pesulassa sen tekosten jäljiltä.
Huomasin muuten näitä kuvia katsoessani, että olen valkoinen kuin lakana. Niin valkoinen, että harkitsen jopa solariumia, vaikka se onkin ihan bad bad bad. Kun tapasimme mieheni kanssa, työreissuni suuntatuivat enemmän sellaisiin aurinkoisiin maihin ja olin aika ruskea kesät talvet. Joku saattaisi jopa sanoa, että tanorektikko. Ja kyllähän minä myönnän, että sitä tuli läträttyä erinäisten suojakertoimella 2 varustettujen öljyjen kanssa. (Apua!) Kun työnkuva sitten muuttui jossain vaiheessa, enkä ollut enää läpitalvenbruna, mieheni oli ihan varma, että olen sairas. Jouduin paljastamaan totuuden siitä, että tämä on oikea ihonvärini. :D
Ulos piti laittaa järeämmät kengät. Kun tulin kotiin, otin taas vuffen viekkuun. Sitten leikimme vähän vetoleikkiä. Hyvä päivä.