Todellisuuspako

Eikö olekin ihan huiman paljon hauskempaa suunnitella kesäasuja? Pipot ja villapaidat on niin nähty ja iho on niin valkoinen, että se palaa puhki valokuvissa. Se, joka kehotti elämään hetkessä, ei selvästikään tiennyt, kuinka väsynyt ja ankea kuukausi tammikuu Suomessa on. Helmikuussa alkaa olla sentään jo valoa ja muutenkin välillä saattaa tuoksahtaa sellainen orastava toivo tulevasta. 

Helmikuussa ovat myös Venemessut, jotka antavat ikään kuin lupauksen lähestyvästä kaudesta. Oma tämän vuoden purjehdustavoitteeni on maisemanavigointitaitojen parantaminen. Haluan oppia siihen, että pystyn nopeammin kertomaan, missä kohtaa merikorttia ollaan, jos olen päässyt hukkaamaan paikan korttivuorossa ollessani. Joskus nimittäin keskittyminen saattaa herpaantua auringonoton tai muun vastaavan vuoksi... Maisemanavigointia pystyn itse asiassa harjoittelemaan jo nyt kevättalvella, koska meillä on nyt sellainen veneilysimulaattori. I kid you not. 

Lisäksi pinnahaaste jatkuu siinä muodossa, että yritän aina silloin tällöin ajaa veneen laituriin minäkin. Ettei pääsisi taas muodostumaan mitään turhia pelkoja. Vain tekemällä oppii, joten vaikka joskus jännittää niin, että tekisi mieli laittaa silmät kiinni, on tehtävä vain. Laituriin liittyen meillä onkin jännät paikat tänä keväänä. Jokohan vihdoin saisimme paikan venekerholtamme? Olisi mukavaa seikkailla välillä hieman lännempänä ja hyödyntää venekerhon upeaa saaritukikohtaa ja sen mielettömän ihanaa saunaa. 

Koska tämä on jo valmiiksi ihan harhainen postaus, kerron samassa aurinkotuotelöytöni viime vuodelta. Ihoni on todella hankala. Rutikuiva välillä, mutta kuitenkin herkästi epäpuhtauksia tuottava. Saan yleensä aina aurinkorasvoista näpyjä, mutta ilmankaan ei voi olla. Viime vuonna löysin tämän Avènen voiteen, joka oli ihan huippu. Kertoinkin (SPF30) oli kelvollinen. Tätä lisää!