Paljonko sä tienaat?

October 21, 2014, 1:09 pm

Luinpa tässä taannoin erään jutun Talouselämästä. En ole freelancer, enkä copywriter, mutta juttu herätti ajatuksia yhdestä asiasta. Tiivistettynä asia oli se, että naiset hinnoittelevat oman työnsä paljon alemmaksi kuin miehet. Ja siitä tuli mieleen, että omaa työtä on ainakin minun mielestäni todella vaikeaa hinnoitella. Olisi hieman helpottavaa, jos voisi kysyä vaikka toiselta vastaavassa tilanteessa olevalta, että paljonko sinä muuten laskutat tästä ja tästä. Silloin voisi saada edes suuntaa antavaa apua. Se auttaisi siinä, että alihinnoittelua tapahtuisi kenties hieman vähemmän.

Miksi asia koskettaa minua? Se tulee mieleen aina silloin tällöin, kun blogille olisi tarjolla portaalipaikka tai muu kaupallinen alusta. Korvaukset, joita blogeista maksetaan, tuntuvat olevan pieniä mysteerejä bloggaajille itselleenkin - kukaan ei oikein tunnu tietävän, paljonko naapurin tilille kilahtaa. Yksi syy tähän ovat joidenkin alan toimijoiden kovat sanktiot palkkioiden kertomisesta tai ylipäätään sopimusehtojen paljastamisesta. Tämä saa minulta niskavillat pystyyn - nyt on vuosi 2014 ja jokaisen tulisi voida itse päättää, kenen kanssa keskustelee palkka-asioistaan. Tietysti myös lukijamäärät vaikuttavat siihen, kuinka suuria korvauksia bloggaajille maksetaan. Kaikki eivät halua kertoa moisia lukuja, jos kokevat, että toiset blogit ovat jollain lailla kilpailijoita.

Tiedättekö, miksi tämä harmittaa minua? Siksi, että bloggaaminen ammattina on nuorten naisten juttu, heidän, jotka ovat perinteisesti olleet työelämässä vähän altavastaajina. Kun nyt on syntymässä suorastaan uusi ammattikunta, jossa nuoret naiset ovat edelläkävijöitä, he eivät voikaan antaa toisilleen vertaistukea, pitää puoliaan ja neuvotella parempia ehtoja. Aina tietysti on niitä, joilla kantti kestää pyytää kunnollinen korvaus tuotetusta sisällöstä, mutta kaikki eivät välttämättä edes tiedä, mikä voisi olla sellainen. Tällainen kuulostaa minun korvaani ihan menneen maailman jutuilta. Tämä koskee varmasti muitakin luovia aloja, mutta itselläni on kokemusta vain tästä blogipuolesta, joten siksi otin sen hampaisiini.

Miten on, keskusteletteko te ystävienne kanssa siitä, paljonko tili palkkapäivänä pullistuu? Itse olen jakanut tiedon numeron tarkkudella vain yhden ystäväni kanssa. Työsarkaa on siis vielä itsellänikin.

P.S. Kuvituksena on pieni viite yhteen juttuun, joka liittyy tämän blogin tulevaisuuteen. Kuulette siitä sitten lisää.

↧

Good night

October 22, 2014, 1:04 pm

≫ Next: TGIF

≪ Previous: Paljonko sä tienaat?

Päivän Laivis. Mua hymyilytti, toivottavasti teitäkin.

Translation: My dog has the weirdest ways to relax.

↧

TGIF

October 24, 2014, 9:22 am

≫ Next: Viikkokatsaus

≪ Previous: Good night

Asioita, jotka ilahduttavat minua juuri nyt (sen lisäksi, että on perjantai):

- Ihanat kyläilytuliaiset, joita saimme viime viikonloppuna. Osa niistä näkyy näissä kuvissa. Sen lisäksi, että ystävämme toivat aivan mahtavia tarjottavia, meitä lahjottiin muun muassa Nicolas Vahén tekstikassilla, joita olen hehkutellut jo aiemminkin. Myös saman brändin ihanat ruokapakkaukset ovat kiinnittäneet huomiotani. Nyt saimme merkin suolaa, jossa on myös kaikenlaisia yrttejä seassa. Se on ihanaa. Noita etikettihullun unelmatuotteita olen nähnyt ainakin Perobassa ja White on Whitessa. Ja netissä myy Herttanen.

- Ja hei, Nooran aamukahvi? Ihan mahtavaa. Olen suuressa armollisuudessani antanut miehenkin juoda sitä. Myös kahvi oli tuliainen. Myös tieto siitä, että huomenna aamulla saan juoda aamukahvia niin pitkään kuin huvittaa, on hyvin mukava asia.

- Kauniit kynttilät. Tämäkin oli tuliainen.

- Aikatauluttamaton viikonloppu, mutta silti kivaa hengailua tiedossa.

- Lasillinen viiniä ja Vain Elämää. Kärsimättömien kerho katsoo Ruutu Plussasta jo seuraavaa jaksoa. En ole yhtään kiinnostunut niistä päivän tehtävistä sun muista aktiviteeteistä, mutta laulukohdat ovat kivoja, samoin tarinat biisien takana. Ehdoton suosikkini on Elastinen. Ja Paula Vesala, mikä lahjakkuus!

Rentoa iltaa muillekin!

Translation: TGIF, she said, opening a bottle of wine.

↧

Viikkokatsaus

October 26, 2014, 9:44 am

≫ Next: The fall classics

≪ Previous: TGIF

Maanantaiaamu alkoi hieman tavallista parempana oman nimikkokahvin ansiosta.

Se myös jatkui erinomaisena, kun sain jäätelölähetyksen kiitokseksi viimeviikkoisesta Random Lovely -postauksesta. Pyysin lähetyksen töihin, jotta voisin ilahduttaa työkavereitani. Niinpä meillä oli pienet jäätelötastingit töissä. Oma suosikkini oli mustikka, työkaverit taas tykkäsivät eniten suklaasta.

Kuluneella viikolla oli jo niin kylmä, että piti siirtyä talvitrikoisiin juoksulenkeillä. Ostin kokeeksi Lidlistä talvijuoksupaidan ja se on tosi hyvä. Nastalenkkareita en ole sentään vielä tarvinnut.

Kuinkakohan monetta maanantaita putkeen meillä on sama iltapala? No, ei se mitään, lohisalaatti toimii aina.

Tiistain työhuone näytti tältä, tein pitkästä aikaa etäpäivän.

Etäpäivän päätteeksi suuntasin Brondaan after workeille ja syömään. Olin ekana paikalla ja odottelin muuta seuruetta Vanity Fairin ja talon Bellinin kanssa. Ravintola oli tosi kiva, palvelu erinomainen, tunnelma ihana ja viinit taivaallisia. Ruokakin oli todella hyvää, mutta ei mitään ihan tajunnanräjäyttävää. Parasta taisikin olla kokonaisuus, joka oli äärimmäisen miellyttävä

No jälkkäri oli aika tajunnanräjäyttävä. Makea jälkiruokaviini toimi sen kanssa hyvin. Jälkiruokaviiniasia on sellainen, johon haluaisin perehtyä enemmän, en tunne niitä oikeastaan ollenkaan.

Kotona tapahtui jonkinasteista tyynyrallia.

Myös Laiviksella oli oma tyynyrallinsa. Tuo harmaa, ruudullinen tyyny on sen oma suosikki ja se haluaa aina äheltää itsensä joko sen päälle tai taakse.

Hyytävä kylmyys jatkui. Miten ne ensimmäiset pakkaset voivatkaan tuntua niin kylmiltä? Ihan kunnon talvitamineisiin sai pukeutua, vaikka ollaan vasta lokakuussa. Onneksi ensi viikolla pitäisi lämmetä.

Perjatain viinivalinta oli Matsu el Picaro eli Jasper Pääkkönen. Sain kesällä tätä viiniä Norexilta maisteltavaksi ja se jäi suosikkien listalle. Ostan sitä aina silloin tällöin.

Lauantai sujui kuvauslainoja noutaessa ja kukkia ostaessa.

Ensi viikolle on luvassa vuorossaan toinen Pentik-aiheinen stailauspostaus. Sitä kuvailin viikonloppuna. Vaan sattuipahan todella hämäriä päiviä, nyt tuo huippukamerani pääsee taas oikeuksiinsa.

Illalla suuntasin ystäväni kanssa "lasillisille". Lopputulos oli se, että illasta tulikin pitkä (ja hauska) ja pilkun aikaan syötiin vielä yöpalaa Mäkkärissä.

Niinpä otimme tänään päivän rennosti. Kohta ajattelin lähteä pienelle, rauhalliselle lenkille. Vaikka tihkusade on muuten tylsä keli, niin juoksemiseen se on aivan mahtava.

Reipasta uutta viikkoa kaikille!

↧

The fall classics

October 27, 2014, 9:56 am

≫ Next: Parka parka

≪ Previous: Viikkokatsaus

Yhteistyössä Pentikin kanssa

Vaikka en noin yleisesti ole mikään varsinainen väri-iloittelija en pukeutumisessa, enkä sisustamisessa, niin syksylle ajoittuu aina sellainen pieni poikkeusajanjakso. Syyskuun lopulta marraskuun alulle oranssi alkaa yhtäkkiä näyttää houkuttelevalta ja haluaisin haalia kurpitsoita joka puolelle. Tässä yhteydessä on tarkennettava, että itse himoitsen Stars Hollow -henkisiä kurpitsoita, en niitä Halloween-versioita.

Samalla tekee mieli tuoda myös kotiin sisälle oranssia. Niinpä tämän kuun Pentik-stailaus oli itsestäänselvästi oranssipainotteinen.

Alkuun tyynyralli ja muut stailausjutut ovat aina vähän sellaista hakemista. Mikä näyttää hyvältä, mitkä asetelmat toimivat ja sitä rataa. Mitään sääntöjä minulla ei ole vaan toimin ihan fiilispohjalta ja usein varmistan vielä kameran ruudultakin, että mikä oli paras vaihtoehto. Aina nimittäin se, joka näyttää silmään hyvältä, ei toimikaan valokuvassa.

Nytkin pyörittelin ja vaihtelin maljakoiden ja tyynyjen paikkaa moneen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen. Costa-tyynyt ja Costa-torkkupeitto päätyivät lopulta Aura-koriin odottelemaan päivätorkkujia.

Tähän vuodenaikaan kelpuutan myös värikkäitä kukkia.

Kaipasin syksyistä tunnelmaa myös ruokailutilaan. Lainassa oli tällä kertaa ruskea Moderni-lyhty. Pihlaja-vadille mahtuisi isompikin salaatti, mutta en halunnut peittää kaunista kuviota (enkä olisi jaksanut syödä tuon isompaa sitten jälkikäteen).

Pihlajanlehtikuvio toistui kynttilöissä.

Ulkona hämärsi jo, kun pääsin mallailemaan tuota hauskaa sarvipäätä. Toisiko sellainen sopivan kodikkaan mökkivivahteen?

Laivis seurasi kiinnostuneena tapahtumia. Se on tyytyväinen, kunhan sillä on tarpeeksi paikkoja, joihin käpertyä ja tyynyjä, joita myllätä. Koira tulee emäntäänsä.

Tällä kertaa kaikki tässä postauksessa mainitut tuotteet olivat minulla kuvauslainassa. Yllätin itseni, kun jäin pohdiskelemaan, että olisiko tuo sarvipää pitänyt lunastaa itselle. Se oli sellainen odottamaton tykkäys. Mitä enemmän sitä katselen, sen enemmän siitä pidän. Tämä on ollut todella kiva yhteistyö, kun olen saanut tutustua Pentikin maailmaan tarkemmin. Brändi tunnetaan kai etupäässä keramiikka-astioista ja poroaiheisista koriste-esineistä, samoin kuin pallovalaisimista. Valikoimaan kuitenkin mahtuu ihan mieletön määrä erilaisia juttuja ja paljon sellaiseen modernimpaankin makuun istuvaa.

Yksi teema on vielä jäljellä tälle vuodelle ja se on tietysti (TIETYSTI!) joulu. Palataan siihen ensi kuussa. Edellisen stailauspostauksen löydätte täältä.

Translation: A few fall inspired decor items.

↧

Parka parka

October 29, 2014, 10:52 am

≫ Next: Work outfit

≪ Previous: The fall classics

Ostin tällä viikolla ihan hetken mielijohteesta oliivinvihreän parkan. Jos sitä lapsena halusi suurin piirtein nukkuakin uusien lelujen tai muiden tavaroiden kanssa, niin nyt aikuisena uusi vaate houkuttelee pukeutumaan itseensä. Olin aluksi ajatellut, että parka on rentoon viikonloppukäyttöön. Sitten alkoi tehdä kovasti mieli laittaa se töihinkin päälle. Niinpä kokosin inspiraatioksi itselleni työkelpoisia pukeutumisideoita parkan kanssa yhdistettäväksi.

Ylimmässä kollaasissa on muitakin tämän hetken pukeutumisajatuksia. Lyhyempi paita kiehtoo taas vuosien jälkeen, mutta napapaita ei konseptina tule palaamaan vaatekaappiini - se muoti oli ihan ok 15-vuotiaana, mutta jääköön niihin ikävuosiin. Tämänikäisenä ajattelen ylilyhyistä yläosista, että ne tarjoavat metkan tavan kerrospukeutua. Lyheyn musta neuleen alla ihan perusvaate eli valkoinen kauluspaita voisi toimia hyvin. Kollaaista löytyy myös aarrekarttakamaa (mollukat timanttikorvikset ja Cartierin Love Bracelet) ja seuraava kelloni. Se on oleva Cartierin Tank Francaise, vaikka siihen menisi vuosia. En aio ostaa enää yhtään muotikelloa vaan olen vaikka ilman siihen saakka, että voin hankkia tuon.

Minusta on kivaa pukeutua töihin astetta vapaa-aikaa siistimmin, joten pitäisin muun asun tosi hillittynä ja klassisena. Parka tuo sitten juuri sen sopivan pienen rentoutuksen, jota eräs lukijani kuvasi hyvin. "Dress down one." Otin sen ajatuksen heti käyttöön.

Kaikki tämän postauksen asut ovat sellaisia, että ainekset löytyvät omasta vaatekaapista. Seuraava vaateaiheinen postaus on sitten asukuvajuttu siitä täydellisesti duffelista, lupaan! Tarvitaan vain yksi valoisa päivä ja siihen valoisaan aikaan ajoittuva joutilas hetki. Takki on nimittäin niin ihana, että ansaitsee ihan oman esittelynsä.

Tuotetiedot ja kuvat Polyvore

Translation: Just planning work outfits to come.

↧

Work outfit

October 30, 2014, 11:26 am

≫ Next: Welcome November!

≪ Previous: Parka parka

Enpäs nyt postaakaan vielä unelmien duffelista, koska tänään sattui yllättäen ja pyytämättä olemaan valoisa aamu ja olin pukenut eilisten kollaasien inspiroimana ihan kuvauskelpoiset vaatteetkin. Pitkästä aikaa siis asukuvia, olkaapas hyvät!

Se täytyy muuten tuoda ilmi, että hame on minusta luonnossa paljon kivempi kuin kuvissa.

Neule/knit: Filippa K

Hame/skirt: HM

Takki/coat: Zara

Kasmirhuivi / cashmere scarf: Gauhar (saatu blogin kautta / giveaway)

Kengät/shoes: MICHAEL Michael Kors

Laukku/bag: Marc by Marc Jacobs

Korvikset/earrings: Tiffany&Co

Takki oli heräteostos tältä viikolta. Sain sen vieläpä tosi edullisesti, hintalappuun oli vahingossa eksynyt väärä hinta. Syksyn takkitilanne on tämän hankinnan myötä kyllä varsin hyvä.

Sitten on pakko sanoa eräs asia, joka on kaihertanut mieltäni jo pitkään. Se on suomeksi kasmirhuivi. Piste. Ei cashmere-huivi tai mitään muutakaan. Kasmir. Ja samppanja. Ilman hoota. Kiitos. Helpotti.

Ja huomenna onkin jo perjantai, tilulii! Päälle jotain rennompaa ja rennoin fiiliksin. Tervetuloa viikonloppu!

Translation: What I wore today.

↧

Welcome November!

November 1, 2014, 1:30 am

≫ Next: Viikkokatsaus

≪ Previous: Work outfit

Huomenta ja helou marraskuu! Tänä vuonna pimeys on iskenyt silmille jotenkin karumpana kuin koskaan ennen. Aikaisemmin auringon on kuitenkin nähnyt kutakuinkin joka päivä - pilvien päällä kun paistaa aina. Ja reissu jonnekin muutaman kerran kuussa on katkaissut syksyä mukavasti. Viime viikonlopun jälkeen, kun talviaika tarkoittikin näköjään sitä, että aina kun lähtee töistä, on pimeää, havahduin siihen, miten järkyttävää se synkkyys oikeastaan on. Niinpä iloitsen erityisesti tästä valoisasta aamusta ja julistan himinöintikauden avatuksi. Eihän tätä muuten kestä!

En ole vielä palauttanut ihan kaikkia Pentikin kuvauslainoja ja mallailen edelleen tuota sarvipäätä milloin mihinkin. Jotenkin siinä on sellainen jouluinen fiilis.

Olen vaivihkaa ottanut esille pari sesongin juttuakin. Ensimmäinen on Illums Bolighusin tuikkukuppi, josta tarkkasilmäinen löytää myös poroja. Tai ainakin luulen, että ne ovat poroja. Tai ehkä tämä on sellainen musteläiskätestin sisustusvastine, jossa jokainen näkee, mitä haluaa. Mutta ainakin se on Illums Bolighusin joulupuodista, Köpiksen kentältä ostettu. Se on muuten viimeisen päälle ihana puoti, se. Kannattaa käydä, jos teillä on matkoillanne välilaskuja Kööpenhaminassa tai matkustatte kaupunkiin. Myös kävyt ilmestyivät kuvaan muutama päivä sitten, kun avasin aarrearkkuni pientä koristeidenihailuhetkeä varten.

Laivis seurasi touhujani ja suostui poseeraamaan puruluupalkkiota vastaan.

Totaalinen joulunodotussekoaminen kupruilee jo pinnan alla. Olen viihtynyt asiaankuuluvan Pinterest-taulun parissa jo jonkin aikaa ja muistelin juuri, että aiempina vuosina minulla on ollut tuollaisia esijoulukuusia kuin noissa alapuolella olevissa vanhoissa kuvissa. Luulenpa, että tämän viikonlopun ohjelmassa on sellaisen hankkiminen.

Rauhallista pyhäinpäivää. Kuka sekoaa kanssani?

Translation: 'Tis the season! Like it or not!

↧

Viikkokatsaus

November 2, 2014, 12:30 pm

≫ Next: The Perfect Duffle

≪ Previous: Welcome November!

Vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun olin maanantaina elvistellyt työkaverilleni, että silloin kun olen yksin kotona, elän superterveellisesti, olin jo tunkemassa pakastepizzaa uuniin. Nautin Dr. Oetkerini Harvey Specterin seurassa hyvin nautinnollisesti. Mies oli reissussa, joten tykitin koko kolmannen kauden loppuun tällä kuluneella viikolla.

En ole kauhean ahkera laittamaan hiuksiani mitenkään ihmeellisesti, mutta tällä viikolla tsemppasin kerran ja väkersin letin otsalle. Melkein kuin Julia Tymoshenko.

Kauhisteltuani autoillessani pimeitä jalankulkijoita muistin itse laittaa heijastinhommat kuntoon lenkeilläni. Vaikka ehdin kolme kertaa juoksemaan tällä viikolla, niin silti on jotenkin tosi laiskotellut fiilis. Syy on hyvin yksinkertainen, suurin osa hyötyliikunnasta jäi nimittäin tällä viikolla väliin. Tavallisesti kävelen Laiviksen kanssa joka aamu puolesta tunnista kolmeen varttiin ja kävelen bussipysäkiltä kilometrin verran työpaikalle. Nyt kun mies oli koko viikon poissa, vein Laiviksen hoitoon, ettei sen tarvitsisi viettää liikaa aikaa yksin ja menin autolla töihin. Mikä ero! Normaalisti minulla tulee ihan helposti päivän aikana täyteen suositellut 10 000 askelta, mutta nyt kävi monena päivänä niin, että saavuin töistä kotiin, lukema oli alle 2000. Koiralenkkien ja bussipysäkkikävelyiden puute vaikutti jotenkin juoksemiseenkin. Jalat tuntuivat todella raskailta ja tukkoisilta.

Istuminen sen kun jatkui, kun kävin keskiviikkona Jyväskylässä työreissulla. Olipahan aikamoinen autossa istuminen. Lounaaksi löytyi oikein makoisa burgeri.

Yritin tällä viikolla jo hieman uppoutua joulufiiliksiin ja selailin alan lehtiä. Tuollaiseen kranssiin riittäisi ainakin tässä taloudessa tarvikkeita.

Jouluhenkiset juomatkin kävivät jo tapetilla, kun sain Lignell&Piispaselta Loimu-lähetyksen. Parin viikon kuluttua on tarkoitus ottaa maaottelu Loimu vastaan Blossa.

Perjantaina olin jo saanut miehen takaisin kotiin ja kävimme syömässä Töölön Il Sognossa, josta on tullut yksi ihan lempparipaikkani. Miljöö on todella viehättävä ja hyvänä puolena on paikan suuri koko, joten pöydän saa melkein varmasti ilman varaustakin. Ruokakin on kerrassaan erinomaista. Itse söin tällä kertaa ankkarisottoa.

Lauantaiaamu tarjosi vuodenaikaan nähden harvinaista herkkua, nimittäin ihanaa valoa. Voi, miten tuntuikaan mahtavalta huomata pläntti keittiön seinässä.

Lauantai oli tosi kiva päivä. Söin myöhäistä aamiaista ystäväni luona. Kylmäsavulohitäytteiset bagelit olivat oikea toiveiden täyttymys.

Hoidin myös esikuusijutut kuntoon. Jouluhiminöinti julistettakoon siis alkaneeksi.

Illalla oli vuorossa rento koti-illallinen miehen kanssa ja Vain elämää -sarjan duetto- eli päätösjakso. Ruuanlaittajana toimi kerrankin allekirjoittanut ja nyt kyllä tuli todella hyviä lihapullia, vaikka itse sanonkin. Laitoin paketillisen luomujauhelihaa, pari teelusikallista valkosipulimurskaa, paljon mustapippuria, sopivasti suolaa, puoli paketillista maustamatonta tuorejuustoa, yhden kananmunan, reilusti oreganoa, puntillisen persiljaa ja öljyssä olevaa fetaa vajaan purkillisen. Paistoin pullat uunissa. Nättejä ne eivät olleet, mutta sitäkin herkullisempia kyllä.

Joulukasvikin löysi paikkansa. Koskahan iskisi se inspiraationpuuska, että saisimme hankittua kalusteen tuolle peiliseinälle?

Tänään kaikki ihana valo olikin sitten muisto vain. Aamiaisellakin oli niin hämärää, että sytytin kynttilät.

Sellaista tällä viikolla. Mitäs teillä?

↧

The Perfect Duffle

November 3, 2014, 8:29 am

≫ Next: Do you hear what I hear?

≪ Previous: Viikkokatsaus

Yhteistyössä Henri Lloydin kanssa

Täydellinen duffeli on tämä. Se on nimeltään Dorothy Duffle ja sain sen jokin aika sitten Henri Lloydilta. Rakastuin siihen heti. Vesisateiset päivät torppaavat ikävästi sitä, että tästä tulisi käytetyin takkini, mutta aina kun kirkastuu ja kylmenee, käytän tilaisuuden oitis hyväkseni ja pukeudun lemppariini. Näin tein myös lauantaisella esikuusenhakureissulla.

Duffeli/duffle: Henri Lloyd (saatu blogin kautta / giveaway)

Farkut/jeans: Lee

Huivi/scarf: Acne

Tennarit/sneakers: New Balance

Pipo/beanie: Jostain Nykistä / From somewhere in NYC

Hanskat/gloves: Global

Malli on klassinen ja väri juuri oikea laivastonsininen. Tällä kertaa mallasin takin yhteen simppeleiden viikonloppureleiden eli farkkujen ja tennareiden kanssa. Olen yhdistellyt takkia myös mustiin, vahapintaisiin farkkuihin, mikä on ollut mieluinen asu. Eniten taidan kuitenkin pitää tummansinisen ja vaaleanharmaan yhdistelmästä.

Sellainen oli unelmien takki. Mutta mitäs sanotte esikuuseen? Eikö ole aika hieno sekin?

Translation: Feelin' the season in my new duffle.

↧

Do you hear what I hear?

November 5, 2014, 10:03 am

≫ Next: Holiday season: Initial actions

≪ Previous: The Perfect Duffle

Kuva lainattu Starbucksilta ihan luvan kanssa.

Ikään kuin tarvitsisin mitään perusteluita jouluaiheisille touhotuksilleni, mutta perustelenpa nyt silti. Huomenna torstaina nimittäin alkaa punaisten kuppien kausi Starbucksissa eli joulumaut tulevat myyntiin. Eikö se ole jo ihan riittävä syy vilkuilla vähän koristeiden suuntaan?

Oma suosikkini on Gingerbread Latte, joka on jälkkärikahvi vailla vertaa. Lähiaikojen to do -listalla on siis ehdottomasti sellaisen nauttiminen. Toivepäiväni ekan Gingerbread Latten nauttimiseen olisi sellainen, johon sisältyisi sushiateria kaupungilla, herkkukahvi sen päätteeksi, haahuilua Stockmannin joulupuodissa ja keskustan sisustuskaupoissa. Sitten ostaisin valkoisen amarylliksen sekä pari uutta koristetta ja kävisin vielä drinkeillä kavereiden kanssa ennen kotiin suuntaamista. Joo, sellainen olisi hyvä. Ehkäpä tämä olisi pätevä suunnitelma esimerkiksi perjantaille. Ja lauantaina onkin tiedossa eräs hauska minireissu (siis ihan oikeasti, ei missään haavekuvissa). Reissuista puheen ollen, ostin juuri ekat tavallisten ihmisten tavallisen vapaa-ajan matkan lentoliput. Tammikuussa tyttöreissulla Tukholmaan, jipii! Hotellisuosituksia otetaan vastaan.

Hyvä viikko tämä siis, so far!

Translation: Starbucks' Holiday Season is about to begin!

↧

Holiday season: Initial actions

November 7, 2014, 11:36 am

≫ Next: Viikkokatsaus

≪ Previous: Do you hear what I hear?

Jostain syystä omasta kotikaupungista tulee napsittua kuvia harvakseltaan. Tänään tajusin tehdä poikkeuksen, kun punainen valo pysäytti juuri sopivasti ja Stocka näytti kutsuvalta jouluvalaistuksessaan.

Sain perjantailta juuri sen, mitä halusin. Mitä nyt sushit vaihtuivat vietnamilaisiin rulliin, mutta hyvä niin. Sain ensimmäiset jouluiset henkäykseni Stadista, sain valkoisen amaryllikseni (vieläpä leikkoversiona - suosikkinani), sain uuden joulukoristeen. Kiva liike muuten tuo Lene Bjerre, en ollutkaan ennen käynyt siellä. Yrjönkadulta löytyy. Vastapäätä sitä alkuperäistä Tiger-kapakkaa, jos joku vielä sellaisen muistaa. Kaupan olisi ollut vaikka mitä ihanaa joulusälää, mutta hillitsin itseni ja ostin vain pienen lisäyksen käpykokoelmaani. Stockmannin joulupuoti sen sijaan oli hienoinen pettymys. Oli liikaa värejä, liikaa (halvanoloista) kimallusta ja sellainen klassinen porvariston hillitty charmi loisti poissaolollaan. Puodin ruokapuoli oli viehättävä ja tunnelmallinen, sitä fiilistä olisin kaivannut koristeisiinkin.

Onneksi koristevarastoni on tätä nykyä jo melkoisen mittava, joten mitään varsinaista vahinkoa ei kyllä päässyt tapahtumaan, vaikka Stockalta jäikin käteen vain kukka.

Tähän aikaan vuodesta iskee aina myös ruutuhimo. Seuraava ohjelmanumero taitaakin olla ruututyynyjen kaivaminen esille. Gingerbread Latten join kaupungilla, joten himinöinti alkaa olla vauhdissa aika mukavasti.

Lopullinen joulufiilis on jostain syystä aika monena vuonna tullut kunnolla päälle jossain reissun päällä. Lieneekö syynä se, että olemme usein olleet maailmalla joulun aikaan vai se, että juuri joulun alla on mielestäni erityisen ihanaa matkustaa, en tiedä. Katsotaan, kuinka huomenna käy. Ja matkustamisesta puheen ollen, kiitos kaikista hotellivinkeistä Tukholmaan! Tosi kivoja hotelleja löytyi suosituksistanne. Ruututyynyhulinoiden jälkeen pitää varmaan keskittyä olennaiseen ja perustaa Tukholma-aiheinen taulu Pinterestiin, jotta päästään tekemisessä oikeille raiteille.

Rentoa perjantaita!

Translation: Feelin' the Christmas vibes.

↧

Viikkokatsaus

November 9, 2014, 1:05 pm

≫ Next: What to wear

≪ Previous: Holiday season: Initial actions

Viikko alkoi marraskuun lukuhaasteen merkeissä. Haasteessa on tavoitteena lukea joka päivä vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta. Hyppäsin mukaan pari päivää myöhässä, mutta kirin sitten kyllä sivumäärässä kiinni. Poliisi hujahti parissa päivässä. Olen tykännyt Nesbøn kirjoista yleensä todella paljon, mutta nyt meinasin jättää tämän välillä jopa kesken. Väkivalta tuntui jotenkin liian raa'alta ja ahdistavalta. Tein päätöksen, että luen kirjan loppuun, mutta en lue sitä yksin, enkä pimeässä.

Askartelimme aiemmin töissä muutaman kollegan kanssa työaarrekartan. Pidän sitä aina edessäni konttorilla istuessani. Olen askarrellut aarrekarttoja noin yleisesti 18-vuotiaasta saakka ja voin vakuuttaa, että ne toimivat. Luulen, että se johtuu ihan vain siitä, että kun tavoitteet ovat koko ajan näkyvillä, niitä kohti on helpompi kulkea, kun ne muistaa.

Maanantai-iltana (ennen ei yksin eikä pimeässä -sääntöä) pääti juoda lasillisen viiniä, ihan vain koska maanantai. Laitoin kynttilät palamaan ja fiilistelin.

Herääminen tuntui tällä viikolla tosi vaikealta. Pitänee ostaa D-vitamiinia. Voisikohan Helsingin ylle asentaa jonkun jättimäisen kirkasvalolampun?

Bongasin uudesta Trendistä tyylivinkin - kietoa silkkihuivi ranteen ympäri. Vinkissä ehkä tarkoitettiin vähän pienempää huivia, mutta piti pelata niillä asusteilla, mitä oli. Valitsin äidin vanhan Hermèsin ja totesin, että nättiä, mutta ihan pikkuisen epäkäytännöllistä.

Yhtenä iltana teki mieli jäätelöä, mutta kuten tavallista, en oikein osannut päättää, mitä makua haluaisin. Onneksi löytyi tuollainen ahneiden pakkaus.

Aloitin torstaina seuraavan kirjan. Tiedän, että Donna Tarttia ja varsinkin Jumalat juhlivat öisin -kirjaa ylistetään todella, mutta minusta se on jostain syystä aina ollut vain ihan hyvä. Olen nyt puolessa välissä The Goldfinchiä, enkä ole ihan vielä löytänyt tästäkään teoksesta sitä fiilistä, mitä takakannen kehut antaisivat olettaa. No, ehkä se vielä sieltä tulee.

Instagramin Travel Thursdayssa (#IGTravelThursday) moni seuraamani tyyppi innostui postaamaan vanhoja matkakuvia marraskuun ankeuden torjumiseksi. Kieltämättä suu kääntyi hymyyn, kun muisteli tuota erästä Meksikon reissua ja sitä, kun hiekka oli valkoista ja meri turkoosia.

Marraskuun harmauteen auttoi myös Norexilta saamani lähetys, joka sisälsi viiniä, suklaata ja Balmuirin kynttilän. Kiitos! Tämä kyllä todella kruunasi päivän.

Perjantaina teki mieli sitä sushia, mutta päädyimme sittenkin after workeille vietnamilaisia rullia syömään. Ne ovat tosi hyviä ja ennen kaikkea raikkaita. Ihan täydellistä herkkua, saisipa niitä useammasta paikasta!

Sitten oli aika kuitata kauden ensimmäinen Gingerbread Latte.

Myös kotona otin punaisen kupin käyttöön ja asettelin muutaman jouluisemman tyynyn esille.

Viikonlopun agendalla oli treffi-ilta Amsterdamissa. Lähdin siis mieheni mukaan reissuun ja se olikin mukava minipyrähdys, se.

Pyörimme kaupungilla illalla ja kävi vanhanaikaisesti. Meillä oli vaikka kuinka paljon ihania ravintolasuosituksia, joista johonkin oli tarkoitus mennä, kunhan ensin vähän katselisimme ympärillemme. Sitten iski yhtäkkiä niin järkyttävä nälkä, että oli pakko mennä lähimpään ravintolaan. Valitettavasti se sattui olemaan harvinaisen huono keittola, oikea huijausturistirysä. Verensokeri kuitenkin kohosi sen verran, että saimme löydettyä TripAdvisorista kivan viinibaarin, jonne pakenimme lasillisille ja haavojamme nuolemaan. No, ainakin sitten ensi kertaa varten tiedetään paremmin.

Tänään palasimmekin jo kotiin ja vuorossa oli isänpäiväjuhlallisuuksia ja kyhnyttelyä Laiviksen kanssa. Nyt pitäisi varmaan suoriutua nukkumaan, nati nati!

Translation: This week: dark, books, coffee, travel.

↧

What to wear

November 11, 2014, 10:43 am

≫ Next: Jotain luettavaa

≪ Previous: Viikkokatsaus

Tiedättekö sen tunteen, kun istuu vaatekaapin edessä ja tuijottaa sinne tyhjin katsein? Kun tuntuu siltä, ettei ole mitään hajua, mitä laittaisi päälle töihin. Olen nyt todennut, että siitä tuijottamisesta ei oikeasti ole mitään iloa, se vain lamaannuttaa. Niinpä olen käyttänyt apuna vanhaa kaveriani Polyvorea. Siellä on jotenkin havainnollistavaa keräillä asukokonaisuuksia kasaan.

Tällä kertaa yritin ratkaista, miten tulisi käytettyä eräitä viininpunaisen ja violetin väliltä olevia samettihousuja, jotka meinasin kerran heittää jo kirppiskasaan, mutta jotka vielä pelastin. Ne ovat kivat, mutten jotenkin ole osannut yhdistellä niitä töihin. Ekasta yrityksestä tuli vähän turhan Casual Friday. Toinen alkoi jo olla lähempänä.

Ja kolmas kerta sanoi sitten toden. Alla on minun huominen asuni. Kyllä se sieltä lopulta tuli, taas kerran. Aikaa tämä systeemi ei sitten säästä yhtään, mutta välttyypähän siltä tuskalta, kun on kiskonut kaiken ulos kaapista pitkin poikin.

Toinen vinkki työasujen ja miksei muidenkin asujen suunnitteluun on asukuvien ottaminen. Tämä muuten koskee myös niitä, jotka eivät bloggaa. Valokuva paljastaa nimittäin niin paljon enemmän kuin peili ja siitä näkee hyvin, mitkä asut toimivat ja mitkä kannattaa unohtaa.

Tuotetiedot Polyvore

Tyylikästä työpäivää kaikille huomenna! Ja hauskaa, tietty.

Translation: Planning what to wear to work tomorrow.

↧

Jotain luettavaa

November 12, 2014, 9:43 pm

≫ Next: Rakkaudesta

≪ Previous: What to wear

Olen niin uponnut töihin, marraskuun lukuhaasteeseen ja arkeen yleensä, että vuorokauden tunnit eivät tahdo riittää juuri nyt.

Siksi päätin tällä kertaa linkata teille muiden blogikirjoituksia, sellaisia, jotka mielestäni kannattaa lukea. Aiheet ovat aivan laidasta laitaan, mutta kaikkia yhdistää se, että palasin lukemaan ne vielä uudelleen.

Tadaa, siis Norpan viikon Top 3

1. Maaret Kallion Ken leikkiin ryhtyy, sitä leikki satuttaa

Ei mitään lisättävää. Pohdin yön ylikin, mutta en osannut sanoa mitään paremmin. Maaret Kallion tekstit ovat muutenkin hyviä, niistä löytyy aina ajattelemisen aihetta.

2. Lisbet E:n Haastavatko blogit sisustuslehdet

Lisbetkin oikeastaan onnistui kiteyttämään juuri sen, mitä ajattelen. Minusta molemmat puolustavat paikkaansa ja kulutan näitä sisältöjä eri tarpeisiin. Nykyisen työn myötä huomaan myös sen, että joskus on ihan vain kiva laittaa koneen kansi kiinni ja lukea paperilta. Fiilisjuttuja.

3. Viimeinen vinkki on hetki sitten kirjoitettu ja kaksiosainen. Lue ensin Karlan Aikuinen nainen bloggaa, miten se viitsii ja sitten Hän puhuu blogista

Karlankin kommenttiboksissa tulee esille se, että monia askarruttaa, miten työnantaja suhtautuu bloggaamiseen. Varmasti jos jotain liikesalaisuuksia paljastaa tai muita vastaavia, niin huonosti. Harvanpa blogit kuitenkaan tällaisia aihepiirejä sivuavat. Muutenkin joskus tuntuu ottavan vallan sellainen ajatusmalli, että voi kauheaa, eivätkö nuo bloggarit nyt ymmärrä, että jonain päivänä vielä katuvat koko juttua. Ja että varmasti ei katsota moista hommaa hyvällä silmällä, kun vaikkapa rekrytoidaan. Niin, kyllähän sitä voi toki autonkin alle jäädä kun tästä hilpaisee tuonne ulos maailmaan. Toisaalta kotona voi kaatua vaikka portaissa. Voihan sitä maailmassa sattua kaikenlaista. Itse tykkään ajatella, mitä mahdollisuuksia uudet asiat tarjoavat.

Kivaa torstaita kaikille, palaan vapaa-ajallani Goldfinchin pariin. Tarina taisi juuri lähteä vetämään.

↧

Rakkaudesta

November 15, 2014, 2:13 am

≫ Next: Viikkokatsaus

≪ Previous: Jotain luettavaa

Taidan olla tällä viikolla aika kantaa ottavalla tuulella. Ehkä se johtuu siitä, että en ole paljoa ehtinyt joulukoristeita laittelemaan tai himistelemäänkään. Tai sitten on vain sellainen kausi, että tekee mieli sanoa kaikenlaista. Onnekseni ehdin kuitenkin tällä viikolla juttelemaan erään ystäväni kanssa ja keskustelumme jälkeen pohdin parisuhdetta enemmänkin. Parasta mielestäni parisuhteessa on se makea fiilis, kun maailmassa on joku, joka tuntee minut ihan läpikotaisin ja päin vastoin. Hän tietää, mitä ajattelen kysymättäkin ja tietää, minkälaista tukea kaipaan. Voin luottaa siihen, että maailmassa on joku, joka on aina sataprosenttisesti minun puolellani. Kun on oikean ihmisen kanssa, toisen läsnäolo ei koskaan häiritse. On suuri onni saada jakaa elämänsä sellaisen puolison kanssa, jonka kanssa on aina hauskaa, jonka kanssa tekee mieli viettää aikaa ja tehdä asioita yhdessä. Molemminpuolinen kunnioitus, arvostava suhtautuminen ja kauniisti kohteleminen tekevät tylsemmistäkin päivistä parempia. Arvostan avioliittoani ja parisuhdettani ja priorisoin sen muiden juttujen edelle. Tämä on elämäni tärkein ihmissuhde.

Tätä taustaa vasten tuntuu uskomattoman epäreilulta, että kaikilla ei ole mahdollisuus halutessaan virallistaa rakkauttaan samalla tapaa. Miten Suomessa, joka on olevinaan edistyksellinen Pohjoismaa, jossa tasa-arvo toteutuu viimeisen jälkeen, voi olla niin hiton vaikeaa saada läpi lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista? Ei se ole arvokysymys vaan ihmisoikeuskysymys, jos kaikki eivät olekaan tasavertaisia lain edessä. Miten ihmeessä se, että maailmassa on rakkautta, olisi jotenkin negativiinen asia? Miten minun avioliittoni arvoa vähentäisi se, että samasta sukupuolesta pitävät saisivat myös mennä naimisiin keskenään?

Suuresti ihailemani Esko Valtaoja sanoo Me tahdomme -sivustolla näin: "Maailmassa ei ole koskaan liikaa aitoa, hyvää rakkautta. Miksi ihmeessä jotkut katsovat oikeudekseen kieltää rakkauden?"

Ajattelin, että on sitä varmaan turhemmastakin keskusteluja aloitettu. Haluan siis tuoda koko äänenpainollani esiin, että minusta tasa-arvoinen avioliittolaki pitää saada. Piste. Maailma ei muutu, ellei sitä muuteta.

Kuvituksena tällä kertaa pieni yllätystuliainen, jonka sain.

↧

Viikkokatsaus

November 16, 2014, 1:00 pm

≫ Next: A Day Off

≪ Previous: Rakkaudesta

Olen ottanut tavaksi tehdä maanantaisin jotain kivaa. Viime viikolla se oli viinilasillinen kynttilänvalossa, tällä viikolla pikainen jouluvalojen ihailu ja Gingerbread Latte keskustassa töiden jälkeen. Tykkään kyllä työstäni ihan älyttömän paljon, eikä maanantain saapuminen tunnu mitenkään kurjalta. Sunnuntaisin vain sattuu usein käymään niin, että en malta mennä riittävän aikaisin nukkumaan ja sitten sitä on vähän väsähtänyt koko maanantain. Ja pakko myöntää, että pimeys ottaa kyllä aika koville.

Päätin kokeilla jotain uutta tällä viikolla, nimittäin punaista huulipunaa. Kokeilu jäi hyvin lyhytaikaiseksi, koska huulipunaa oli koko päivän hampaissa ja pitkin naamaa. En selvästikään ole tarpeeksi lady tähän lajiin.

Sarvipää jäi kuin jäikin meille asumaan.

Mies oli reissussa ja tein aamut etänä, ettei Laiviksen olisi tarvinnut olla turhan pitkiä päiviä yksin. Niinpä teimme aamulenkit vasta sitten, kun oli valoisaa. Tai no, valoisaa ja valoisaa, mutta ei enää säkkipimeää.

Pukeuduin suunnitelmani mukaan ja käytin niitä violetteja sammareita. Tosin vetäisin viime hetkellä valkoisen t-paidan päälle vielä toisen, harmaan ja merinovillaisen version.

Testasimme työkaverini Nooran vinkistä uutta arkiruokaa alkuviikosta ja mikrottelin sen jämiä iltaruuakseni loppuviikosta. Keitto oli tosi hyvää ja sitä tehdään varmasti toistekin, resepti on täältä. Varsinkin arkiruokiin on kiva saada uusia ideoita, koska monesti tuntuu siltä, että aina tulee syötyä niitä muutamia samoja ruokia.

Laivis otti vähän omia vapauksia. Eräänä aamuna se löytyi ihan pokkana sängystä, eikä se tehnyt elettäkään pompatakseen häpeissään äkkiä pois kiinnijäätyään.

Paras vaatehankinta viime aikoina on ollut pari tummansinisiä paksuja sukkiksia. Ylläolevan mekon kanssa on nimittäin ollut tosi hankala keksiä mitään yhdistettävää kesäkauden ulkopuolella. Tummansiniset sukkikset taas mahdollistivat vaikka mitä yhdistelmiä.

Sukkikset toimivat Casual Fridayna myös harmaan collegemekon kanssa. Kävimme Nooran kanssa perjantain after work -drinkeillä Patronassa, joka vaikutti tosi kivalta paikalta. Meillä oli tarkoitus viipyä vain hetki, joten söimme pelkät alkupalat.

Guacamole ja salsa olivat ihan mielettömän hyviä ja quesadillat samoin. Tänne pitää tulla joskus ihan kunnolla syömään.

Drinkkien jälkeen oli kiire kotiin pitämään Skype-palaveria tätien ja serkkujen kanssa. Vietimme viikonloppuna äitini 60-vuotisjuhlia ja meillä oli esitys tekeillä. Harjoittelimme sitä tälläiseen moderniin tapaan ja Laivis oli saada hepulit, kun ei ymmärtänyt, miksi tanssin, lauloin ja heiluin läppäri sylissä. Harkkojen jälkeen maistoin suklaa-viiniyhdistelmää ja sehän oli todellakin ihana. Garnacha ja suklaa sopivat toisilleen kuin nakutetut. Totesin vain, kuten monesti aiemminkin, että olisi kivaa, kun pienten viinipullojen valikoima olisi monipuolisempi. Usein (niin kuin nytkin) sitä haluaa vain yhden lasillisen ja tuntuu tuhlaukselta avata isoa pulloa sen vuoksi.

Juhlat olivat tosi hauskat ja esitys meni hienosti. Sunnuntaina nukuimme koko porukka pitkään. Ohjelmassa ei ollut mitään ihmeellisempää, joten join aamukahvia pari tuntia, tein rauhallisen kävelyn Laiviksen kanssa, kävin juoksemassa ja aloitin myös hyvin mieluista puuhaa, jouluhimistelyä nimittäin. Otin vähän lisää koristeita esille ja mallailin. Melkein kuuntelin jo joululaulujakin.

Oli kiva, rento päivä. Ja huomenna on toinen samanmoinen, seuraavan maanantain kiva juttu on nimittäin se, että minulla on vapaapäivä. Meinasin puuhata blogijuttuja koko päivän. Uskallanpa siis luvata ainakin joulufiilistelykuvia ensi viikolle.

Nyt öitä ja kivaa alkavaa viikkoa!

Translation: Fun week and another one coming up.

↧

A Day Off

November 17, 2014, 8:22 am

≫ Next: Pjazza love

≪ Previous: Viikkokatsaus

Viikonlopun agendalla oli myös siivoilla kotia siihen kuntoon, että tänne kehtaisi ripotella hieman joulukoristeita. Koristeet ovat kuin kukat - niitä ei voi laittaa esille sotkuisessa himassa. Lisäksi ostin jo toisen setin leikkoamarylliksia. Ne taitavat olla suosikkejani sesongin kukista. Käpyjäkin löytyi esille vähän lisää. Kokosin keittiön pöydän päähän tuollaisen sekalaisen rykelmän tavaroita asetelmaksi.

Tässä ensimmäisen vaiheen himistelyssä pääsivät esille myös Design House Stockholmin Elsa Beskow -pallot, jotka saimme viime vuonna kyläilytuliaisiksi. Kauniit ja herkät pallot ovat sellaiset, että toivon niiden ilahduttavan joulujani vielä vuosikymmeniä. Vanha arkku, jonka päällä pallot ovat, on mieheni isoisän (vai isoisoisän?) tekemä ja pitää sisällään loputkin koristeet.

Sivupöydälle laitoin jättipallon, sekin on kyläilytuliainen muutaman vuoden takaa. Ystäväni näemmä tuntevat tapani.

Lisäksi kokosin vielä vähän käpyjä ja Illums Bolighusin palloja jalalliseen maljaan. Kävyt ovat monta vuotta sitten Stockalta hankittuja, mutta tällaisia voisi varmasti tehdä itsekin. Vain päällimmäinen, hopeanvärinen käpy on uusi. Sen hankin pari viikkoa sitten Lene Bjerre -liikkeestä.

Tässä vaiheessa tämä määrä koristeita tuntui hyvältä, mutta ennustan kyllä mielenliikkeiden nopeaa muutosta. Yksi vakava ongelma minulla on, en nimittäin yhtään tiedä, mihin kaikkialle laittaisin valoja. Kaikki vanhat paikat portaikossa ja lyhtyjen sisällä tuntuvat nyt tänä vuonna jotenkin vääriltä. Pitänee himinöidä vähän lisää vaikka vielä tänään. Olen nimittäin viettänyt vapaapäivää ja moodi olisi juuri oikea. Olen lukenut kirjaa kynttilöitä poltellen, kävin kaupungilla herkkulounaalla hyvässä seurassa, olen lojunut verkkareissa ja viettänyt aikaa Laiviksen kanssa. Olen myös suunnitellut blogijuttuja joulusesongille ja tiedossa on tosi kivoja juttuja, vaikka itse sanonkin.

Kymmenen pisteen vihjeenä sanoisin, että jos satutte tykkäämään esimerkiksi kahdessa viimeisessä kuvassa vilahtavista torkkupeitoista ja hupparista, niin kannattaa olla tarkkana tulevina viikkoina.

Kivaa maanantaita!

Translation: Being a homebody today.

↧

Pjazza love

November 20, 2014, 12:32 pm

≫ Next: Viikkokatsaus

≪ Previous: A Day Off

Tämä viikko on oikea bileviikko. Ennustan sunnuntaille kohtuullisen väsynyttä oloa. Nytkin pitäisi oikeastaan olla jo nukkumassa, mutten malta olla hehkuttamatta Pjazzaa. Kävimme siellä eilisen Nicolas Feuillatten samppanjatastingin jälkeen. Tastingista lisää joku toinen kerta, tällä kertaa tyydyn vain toteamaan, että Stadin paras pizza on löytynyt. Se on Pjazzan Bufalino. Tilaan oikeastaan aina ravintolassa samanlaisen pizzan, sellaisen jossa on tuoretomaattia ja tuoremozzarellaa. Niinpä vertailu on aika helppoa. Tittelistä ei ole kahta puhettakaan.

Miljöö oli PJazzassa myös todella makea. Asioista hyvin perillä oleva lähteeni Laura tiesi kertoa, että paikassa on yhä edellistä edellisen ravintolan jäljiltä Joanna Laajiston sisustus. Olen hänen työnsä suuri fani, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Tunnelma oli samaan aikaan kotoisa ja kansainvälinen. Meille kolmelle Nykki-rakastajalle tuli kaikille tuo lempparikaupunki mieleen.

Asiaan varmaan vaikutti sekin, että Pjazzassa soi livejazz. Ihana bändi soitti taitavasti (ja riittävän mainstreamia jazzia, että meitsikin osasi nauttia) ja kohotti osaltaan tavallisen keskiviikon ihan uusiin sfääreihin.

Olimme kuulleet paikan hitaahkosta palvelusta ja se piti paikkansa. Odottelimme hyvän tovin ennen kuin kukaan kiinnostui meistä sisään astuttuamme ja ruokalistojenkin kanssa kesti, mutta kun ruuat oli tilattu, ne tulivat nopeasti ja olivat todellakin jokaisen odotetun sekunnin arvoisia. Ja tavallaan se venähtänyt aikakin on charmantimpaa, kun koko ajan kuuluu kovaäänistä italiankielistä mölinää ja näkyy suurieleisiä käsiliikkeitä. Että allora vaan, ehkä sitä pitäisi itse relata tämän kolmen sekunnin kärsivällisyytensä kanssa. Ehdottomasti siis tuonne uudelleen!

Opin eilen vaikka mitä samppanjasta, mutta myös valokuvaamisesta. Selfie ei onnistu järkkärillä yhtään niin hyvin kuin puhelimella, mutta mitäs pienistä. Allora. Ehkä pitäisi alkaa itsekin italialaiseksi. Ei olisi niin turhan tarkkaa kaiken kanssa.

Mutta nyt nukkumaan, koska huomenna on vuorossa bileputken osa 3/4. Öitä!

Translation: The best pizza in town.

↧

Viikkokatsaus

November 23, 2014, 11:51 am

≫ Next: It's on!

≪ Previous: Pjazza love

Tämän viikon maanantain kiva oli vapaapäivä, jonka aloitin rauhallisen aamun jälkeen lounastamalla Henri Lloydin Jennin kanssa. Testasimme Eiran Sandron ja voi että oli hyvää ruokaa. Tuollainen libanonilaistyylinen ruoka taitaa olla melkein suosikkejani etnisistä ruuista. Se on samaan aikaan raikasta ja maukasta. Suosittelen! Kiitos vielä Jennille mahtavasta seurasta, oli mukavaa, kuten aina.

Vapaapäivä jatkui verkkareissa hengaten - toisin sanoen parhaalla mahdollisella tavalla. Luin kirjaa, olin vain ja järjestelin vähän tyynyjä. Järjestelin meille vihdoin myös olohuoneen maton. Pohdin pitkään erilaisia vaihtoehtoja ja jouduin valitettavasti käytännön syistä hylkäämään kaikki valkoiset. Pentik-yhteistyön ansiosta tajusin katsella heidän valikoimaansa ja sieltähän se paras matto sitten löytyikin. Lisää mattoasiaa on luvassa myöhemmin ensi viikolla.

Yllätin itseni ja todella kokkasin sen nätisti pakatun risoton ennen kuin se meni vanhaksi. Paketti kaunis - maku ihan ok. Meillä ei ollut parmesaania, jota reseptissä ehdotettiin ja nakkasin sen sijaan sekaan fetaa. Se varmasti vaikutti asiaan. Vasta myöhemmin muistin pakkasessa majailleet suppikset. Äh.

Tällä viikolla söin kyllä todella hyvin ja herkullisesti. Tiistai ja keskiviikko sujuivat Slushissa ja tapahtumassahan oli vaikka mitä hyviä ruokakiskoja.

Kuuntelin puheenvuoroja ihan todella laidasta laitaan, mutta niissä kaikissa toistui sama asia - pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jos haluaa saavuttaa jotain isoa. Slush oli valtava ja tosi makea happeningi, ihan käsittämättömän energinen ja positiivinen. Kun lukee uutisia ja seuraa politiikkaa, niin tuntuu yleensä siltä, että Suomi vain velloo sellaisessa harmaassa kurjuudessa. Slushin jälkeen taas tuntui, että hyvinhän tässä vielä käy. Törmäsiin muuten yhteen aika hauskaan start upiin, Heelosophyyn. Ideana on tehdä sellaiset yksilölliset pohjalliset korkkareihin, että jalat eivät enää koskaan tule kipeiksi koroissa. Kuulostaa täydelliseltä.

Kun tiistaina oli biletetty Supercellin jatkobileissä, niin keskiviikkona oli aika suunnata Nicolas Feuillatte -samppanjoiden tasting-tilaisuuteen. Viisitoista bloggaria istahti Ugglan penkeille kuulemaan eri samppanjoista ja maistelemaan niitä. Omaksi suosikikseni nousi Grand Cru Blanc de Blancs, joka on valmistettu ainoastaan Chardonnay-rypäleistä. Olen itse todella raikkaiden samppanjoiden ystävä. Vähän luonteikkaammista kuplista pitävä ystäväni Noora ihastui taas Grand Cru Blanc de Noirsiin, joka valmistetaan Pinot Noirista.

Tykkään kyllä myös Nicolas Feuillatten vakiosamppanjasta, Brut Réservestä. Siihen liittyy nimittäin hyviä muistoja, jotka ainakin itselläni näyttelevät suurta roolia suosikkijuomien suhteen. Sain isältäni pullollisen tätä samppanjaa, kun sain opiskelupaikan. Samana päivänä myös hyvä ystäväni sai opiskelupaikan ja joimme tuon pullollisen ja biletimme Kaivohuoneella aamuun asti onnellisten kuplien alla. Nicolas Feuillatte taisi siis olla ensimmäinen samppanja, jonka avasin itse omaan käyttöön.

Illan kruunasi saavuttamaton ihanuus, Nicolas Feuillatte Cuvée 225 Brut Rosé vuodelta 2004, jota ei valitettavasti saa enää mistään. Tähän rakastuimme Nooran kanssa molemmat, vaikka muuten makumme taisivat olla aika vastakkaiset. Samppanja tuoksuu minusta melko harvoin niin, että jäisin sitä tuoksuttelemaan, mutta tämä teki poikkeuksen. Poikkeuksen se teki myös siinä, että en yleensä ole rosésamppanjoiden ystävä vaan valitsen mieluummin perinteisen, jos saan itse valita. Tähän olin ihan hulluna.

Jos on vetäissyt tyhjään vatsaan työpäivän jälkeen edellämainitun setin ja muutamaa muuta päälle, niin hassunhauska olohan siitä tulee. Niinpä suuntasimme vielä tilannetta tasaavalle pizzalle edellisessä postauksessa mainittuun Pjazzaan.

Torstai meni ihan vain kotona, kunnes oli taas aika juhlia. Perjantaina olivat vuorossa työpaikan pikkujoulut, joissa oli 20-lukuteema.

Kävi niin onnekkaasti, että vanhempieni kätköistä löytyi isäni isoäidin vanha iltapuku 20-luvulta, joten pukeutuminen oli erittäin autenttista. Ainoa miinus oli, että puku myös hieman haisi iloiselta 20-luvulta, vaikka olin tuulettanut sitä koko yön. No, ehkä se vain lisäsi aitouden tunnetta.

Alun perin minun oli tarkoitus jatkaa vielä lauantaina muutaman tyttökaverin kanssa pikkujouluilua, mutta täytyy sanoa, että tässä iässä neljät bileet viikon sisään ovat liikaa. Ei vain pystynyt. Makasin koko illan sohvalla koira kainalossa vuoroin torkkuen ja vuoroin kirjaa lukien. Marraskuun kirjahaaste eteni tällä viikolla vain niiden pakollisten 30 sivua päivässä verran, mutta luulen tänään saavani Goldfinchin loppuun.

Tänään sitten reippailimme Laiviksen kanssa lumisessa metsässä ja haistelimme alkavaa talvea.

Valoisan ajan käytin myös pieniin kuvaussessioihin ensi viikkoa silmällä pitäen.

Otimme vielä yhdet torkut Laiviksen kanssa.

Sitten kävin juoksemassa, hyvin rauhallisesti tosin. Otin nastat taas käyttöön. Nyt on taas hyvä ja reipas fiilis. Viikko oli ihan mielettömän hauska, mutta samaan aikaan rankka. Ensi viikolla on kyllä luvassa jonkin sortin detoxia ja paljon ulkoilua ja sporttia, niin pysyy tasapaino.

Ihanaa alkutalvista viikkoa ja hei, huomenna on kuukausi jouluun!

Translation: Party, party, party. Phew.

↧