Sielunmaisemissani, aurinkoisilla kaduilla ja ulos katettavassa illallispöydässä, pääsin kiskomaan jalkaani jotain todella mieluista, nimittäin sortsit. Värikkäitä en tähän hätään löytänyt, mutta ruudulliset löytyivät kaapista entuudestaan.
Olin niin villinä ja irti auringosta, että yhdistin kahta kuosia.
Toisen jipiin taas aiheuttivat vajaamittaiset boyfriend-farkut. Ja ballerinat! Ei sukkia! Ei takkia, vain huivi mukaan illaksi! Jipii!
Rojua, si si!
Vajaamittaiset farkkuni ovat omia tekosiani (no, sen vajaamittaisuuden osalta). Kyseessä ovat ihan ikivanhat häämatkalta aikanaan hankitut American Eaglen alun perin kapeiksi tarkoitetut farkut, jotka ovat vuosien aikana ehtineet löpsähtää ja joista olin jo luopuakin. Sitten sain päähänpinttymän löysistä, mutta ei liian löysistä, vajaamittaisista farkuista eräitä juhlia varten ja koska juhliin lähtö oli edessä alle tunnin päästä, oli oltava innovatiivinen. Muistin nämä ja nappasin sakset käteen. Toimi!
Henkarissa farkut näyttävät lähinnä kulahtaneilta, mutta toisaalta ainakin omasta mielestäni oikeaoppiset boyfriendit ovat juuri sitä.
Juhliin yhdistin ne paljettitoppiin ja matalahkoihin mustiin korkkareihin. Kyseessä oli tilaisuus, johon pukeutumisohjeistus oli casual ja jossa oli tarkoitus olla jaloillaan koko ilta.
Tuon sortin juhlissa crossbody-mallinen laukku on omaan makuuni paras. Kädet jäävät vapaiksi seisten syömistä varten ja tanssiakin voi. Huivi pysyi kaulassa siihen saakka, että musiikki lämmitti.
Eniten jipii taidan kuitenkin olla siitä, että jo kolmen kuukauden päästä voi täällä meilläkin käyttää ulkona ainakin noita farkkuja ja jos oikein hyvä tuuri käy, niin sortsejakin. Jipii!
