Tuosta meni jatkuvalla syötöllä purjeveneitä auringonlaskun aikaan. Myyty!
Kanariansaaret ovat minusta yksi aliarvostetuimpia matkakohteita. En ymmärrä niiden mollaamista alkuunkaan ja sitä, että kun sinne sitten lähdetään, moni sanoo, että "no me nyt mennään vaan Kanarialle, koska lapset ja seliseli tai sitä ja tätä". Ei mitään "vaan"! Saaret ovat suhteellisen lähellä, joten lentomatka on aika kivuton, säät ovat optimaaliset - lämmintä ja aurinkoista, mutta ei liian kuumaa ja aamuisin on juuri sopiva lämpötila ulko-urheiluun. Ruuat ovat kerrassaan huippuja, kunhan löytää oikeat paikat ja valitsee listalta vaikkapa paikallisia herkkuja. Lisäksi tekemistä on ihan varmasti jokaiseen makuun. On golfia, vesipuistoa, meriretkiä, rantoja, shoppailumahdollisuuksia... Ainakin sekä Teneriffan että Gran Canarian pääkaupungit ovat ehdottomasti käymisen arvoisia vanhoine kaupunkeineen. Pidän myös vilpittömästi ja oikeasti upeana asiana sitä, että on kohteita, jonne uskaltaa matkata myös se kuuluisa Pihtiputaan mummokin, jossa pärjää vaikka suomella, jos niikseen tulee, eikä tarvitse jännittää kielitaitoasioita. Saaret ovat koko lailla turvallinen matkakohde ja Teneriffalla ja Gran Canarialla (Lanzarotea ja Fuerteventuraa tunnen huonommin) rantoja kiertävät loputtoman pitkät päällystetyt kävelytiet, joilla on ihanaa tallustella ja katsella merelle. Olen käynyt Gran Canarialla ja Teneriffalla jos en nyt ihan sataa, niin useita kymmeniä kertoja kuitenkin, joten uskallan väittää tietäväni, mistä puhun.
Mitä saarilla kannattaa sitten syödä? Jos matkaseurueessa kaikki syövät lihaa, kannattaa pyytää hotellia suosittelemaan pihvipaikkaa. Niitä on paljon ja pihvit ovat Kanarialla vertaansa vailla. Lisäksi myös muulle liharuualle löytyy erikoispaikkoja, ainakin coeur de filet -hakusanalla luulisi tärppäävän. Jos pihvi ei niin innosta, kannattaa pyytää suositukset kalaravintolasta. Saarilla kun ollaan, kala on tuoretta ja hyvää, kunhan asiaan vihkiytynyt ruokala löytyy. Oma suosikkini on "lenguado a la plancha" eli grillattu meriantura. Nam! Katkarapujen ystävä tilaa alkupalaksi "gambas al ajillo" eli valkosipulissa ja öljyssä tirisevät isot katkaravut. Näitä moni ylistää, enkä ole vielä kenenkään äyriäisistä pitävän koskaan kuullut moittivan tätä annosta. Lisukkeeksi valitaan tietysti ryppyperunoita eli "papas arrugadas", jotka ovat tosi runsaassa suolassa keitetyt ja siinä rypistyneet pikkuperunat, jotka tarjoillaan mojo-kastikkeen eli tosi mausteisen ja yrttisen kastikkeen kanssa. Mojoa voi olla vihreää tai punaista. Mojo on myös hyvä ruokatuliainen saarilta ja sitä myydään oikeastaan kaikissa ruokakaupoissa valmiina. Kanarian salaatit ovat käsite. Oikeastaan kaikissa ravintoloissa talon salaatti on tosi hyvä ja ruokaisa, juuri täydellinen lounas ja se sisältää yleensä tonnikalaa, avokadoa, kananmunaa, porkkanaa, tomaattia, sipulia, kurkkua, paprikaa ja maissia. Pientä vaihtelua voi toki olla, mutta näillä mennään. Yksi hyvä alkunaposteltava on "pimientos de padron", jotka ovat vihreitä pieniä chilejä/paprikoita. Ne eivät ole tulisia, mutta ne on paistettu öljyssä ja runsaassa suolassa. Slurps. Se kannattaa hyväksyä jo etukäteen, että ruoka on tosi suolaista ja että Kanarialta palattaessa sitä on niin turvonnut, että posket näkyvät takaapäin. Mutta ruoka on todella sen arvoista!
Talon viini on usein ihan kelvollista, mutta kannattaa sitä listaakin vilkaista edes kerran lomassa. Espanjalaiset viinit ovat tietysti hyvin edustettuina ja kannattaahan niitä suosia - kyllähän espanjalaiset tietävät, mikä viini menee espanjalaisen ruuan kanssa.
Ruokapöydässä. Happy. Tässä kuvassa piilee muuten myös todiste siitä, että hiuspuuteria voi laittaa liikaa. Tuloksena on juuri päinvastainen efekti kuin mitä on tavoiteltu ja kiilloton, lässähtänyt tukka. No, oppia ikä kaikki.
Ruokaa kannattaa sulatella pitkillä kävelyillä. Päiväsaikaan rauhallisemmin ja aamun tunteina reippaammin. Mainitsemani pitkät kävelytiet ovat suosikkejani. Ne vain jatkuvat ja jatkuvat. Matkalla ehtii nähdä monenlaista. Mieluisin bongaus minulle oli tällä kertaa mahdollisten purjeveneretkien lukumäärä. Päiväretkelle pääsee monen eri palveluntarjoajan kautta. Jos joskus tulisi pidempi työreissu tuolle suunnalle, että olisi yksi kokonainen päivä aikaa, tämä olisi ihan ehdoton tekeminen.
En tiedä, olivatko nämä jotain ikivanhoja alustenkiinnitystappeja, mutta putket veivät syvälle. Ne sijaitsivat korkealla kalliolla ja niistä saattoi kuulla aaltojen pauhun aivan kun se tulisi korvan vierestä. Jäin kuuntelemaan ja ihmettelemään pitkäksi aikaa.
Oli pakko kastaa varpaat Atlanttiin. Hiekassa näkyy muuten ero Gran Canarian ja Teneriffan välillä. Gran Canarian hiekka on Saharan hiekkaa ja Playa del Inglesin dyyneillä se kerrostuukin ihan samalla tapaa. Se on vaaleaa ja pehmoista. Teneriffalla taas saaren vulkanisuus näkyy. Hiekka on mustempaa ja karkeampaa. Teide ei ole tosin purkautunut yli sataan vuoteen, mutta eipä kai tuo ole hiekan eliniässä aika eikä mikään.
Aurinkoa kaikille tähän päivään!