Kotikuvien loppumaton sarja, osa 3

Vanha keittiömme oli samalta vuodelta kuin talokin eli lähes 20 vuotta vanha, mikä alkoi todellakin jo näkyä ja tuntua. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että se todella käytettiin aivan loppuun. Pohja oli sinänsä hyvin toimiva, joten emme kokeneet tarpeelliseksi vaihtaa vesipisteen tai jääkaapin paikkaa. Lieden olisimme halunneet muualle, koska tuollaisesta kulmaliedestä tulee aivan hirvittävä määrä hukkatilaa, mutta koska huippuimurin hormi oli todella hankalassa paikassa, totesimme pienimmän riesan tien olevan sitten kuitenkin se, että liesi jäisi kulmaan. Huipparin kanssa toimivan liesituulettimen löytäminen oli todella vaikeaa, etenkin kun tarvitsimme saarekemallin. Vaihtoehtoja löytyi miehen mittavan metsästysoperaation jälkeen kutakuinkin kaksi, joista toinen oli kohtuullisen hintainen ja toinen meidän budjettiimme liian kallis. Niinpä ratkaisu oli ilmeinen. Liesituuletinta varten jouduttiin myös rakentamaan tuollainen madallus, jotta venkula hormi saataisiin suoristettua ja lieskari sijoitettua keskelle. 

 

Keittiö suunniteltiin Ikean maksullisen keittiösuunnittelupalvelun kanssa. Ovivalinnasta olimme heti yhtä mieltä. Hana, subway tiles ja kantikas allas olivat minun must-juttujani. Mies valitsi vetimet ja kodinkoneet. Tasoa puntaroimme pitkään. Massiivipuinen olisi ollut upea, mutta koska emme ole mitään erityisen tarkkoja ja minulla on kahvit nurin joka toinen aamu, päädyimme armolliseen laminaattiin. Jos jostain syystä osoittautuu, että alammekin superhuolellisiksi, eivätkä värjäävät juomat läiky, tason voi sitten joskus vaihtaa. Pähkinänvärinen laminaatti tuo meidän makuumme sopivaa kontrastia ja lämpöä liikaan valkoisuuteen. Osa yläkaapeista on kippikaappeja ja osa ihan tavallisia. Alakaappeja meillä ei ole lainkaan, ainoastaan vetolaatikoita. Niistä on jotenkin helpompi kaivella tavaroita esille. Halusimme pitää yleisilmeen mahdollisimman rauhallisena, joten valitsimme mahdollisimman suuret laatikot, joiden sisällä on sitten jemmassa lisää pikkulaatikoita.