13 m/s -myötäisessä aallonharjalla jopa seitsemää solmua lähennellyttä vauhtia paukutetun Haukilahti-Byön-legin jälkeen kello oli vasta kuusi, kun saavuimme Byöniin. Satamassa oli vuodenaikaan nähden melko paljon muitakin veneitä - suojaisuus houkutteli. Ja toden totta, laituriin kiinni päästyämme päivää ei ollut uskoa samaksi.
Mitä muuta kuin vauhtiennätyksiä siirtopurjehduksemme sitten oli?
Rauhallisia onnenhetkiä ihmisille...
...ja koirille.
Uskomattoman kauniina ja kuulaana koittanut syysaamu.
Toinen mahtava purjehduspäivä heti perään.
Eväät vauhdissa.
Pysähtyminen Loviisan Laivasiltaan.
Ja sitten saapuminen telakalle ja purjeiden irroittaminen. Siinä on jotain symbolista ja haikeaa. Samaan aikaan olo on helpottunut, nyt ei tarvitse stressata kelejä ja Båt on hyvässä hoivassa hallissa. Ei haittaa, vaikka tulisi mikä syysmyräkkä. Mutta silti vähän snif.
Translation: Time to wrap up the season.