Kulunut viikko on noudatellut aika lailla samaa kaavaa - remppavalmistelua, välillä lepohetki riippumatossa ja sitten sporttia. Ja lisää valmisteluja.
Nimettäköön tämä nyt varsinaiseksi reality-viikoksi. Realitya kun aina välillä bloggaajilta kaivataan, niin tässä tulee sitten isolla kädellä. Joku toivoi joskus kuvia minusta ilman meikkiä ja ilman suuria aurinkolaseja. Sellaisia kyllä täältä löytyy itse asiassa jonkin verrankin, mutta tässä on nyt pala hiestä läpimärkää ja kirkuvanpunaista minua juoksulenkin jälkeen. No filter, no nothing. Oli nimittäin ihan pikkuisen lämmin juosta. Olen lenkkeillyt vasta myöhään, lähempänä yhdeksää illalla, mutta nämä ihanat, pehmeät illat ovat tarjonneet lämpöään yöhön saakka.
Välillä olemme huidelleet asioilla. Kävimme ostamassa keittiön ja viemässä tavaraa kierrätyskeskukseen.
Mieheni tietää, mistä narusta vetää ja kiskaisi pisteet himaan tuomalla minulle jonkun reissussa ostetun salaatin mukana tulleen paperikassin huolellisesti viikattuna. Olin ihan fiiliksissä kauniista kassista. Keksin jo sille käyttöäkin, sitten joskus, kun uusi keittiö on paikallaan.
Sitten käytiin keittiön välitilan laattoja fundeeraamassa. Luulen, että päädymme tähän laattaan - tiililadonnalla, totta kai.
Helteisten kesäaamujen paras kaveri kahvin ohella oli ilmalämpöpumpun kaukosäädin. Oi kyllä! Niin paljon kuin rakastankin tätä hellekesää, olen hyvin onnellinen siitä, että sisällä on miellyttävää.
Mies on hifistellyt ja hionut ilmastoinnin, ilmalämpöpumpun ja tuulettimen kolminaisuutta ja luonut joka huoneeseen mukavan ja raikkaan ilman. Itse ajattelin tuulettimen nähdessäni heti ekana, miten mahtavia asukuvia saisi moisen tuulikoneen kanssa.
Lisää realitya tarjosi uusi keittiömme, joka saapui perjantaina, noin kolmessa tsiljoonassa osassa. Remppamiehet tulevat parin viikon päästä ja siihen mennessä pitäisi olla suurin osa kodista tyhjennetty ja uuden keittiön kaapit kasattuina. Ja yhdestä huoneesta tapetit revittyinä. Ohjelmasta ei siis ole pulaa tässä lähiaikoina.
Tietä aamukahville joutui hiukan raivailemaan.
Välillä poljin taas hakemaan lisää maalinäytteitä. Nyt oikeat sävyt ovat löytyneet, mutta vaatipa se paljon ämpyilyä.
Onneksi on kesä ja grillikausi! Ruokailu on helppoa ja sen voi tehdä ulkona. Laivakoira oli samaa mieltä ja pysytteli grillin välittömässä läheisyydessä. Tällä kertaa karkeakarvainen grilliseisoja kerjäsi kielloista huolimatta niin paljon, että jäi sitten ilman herkkupaloja.
Katkeamattomassa tuijotuksessa nautittiin asennuskaljat (miehen lanseeraama termi), salaattia, grillattua kanaa ja paprikaa. Olemme yrittäneet pitää pihan sellaisena remonttivapaana vyöhykkeenä, jotta olisi edes joku paikka, johon paeta sisällä vallitsevaa alkuräjähdyksen jälkeistä tilaa.
Yläkerta edustaa myös sitä seesteistä osasta, vaikka täällä onkin muutama ruokapöydän tuoli evakossa. Ennustan, että ensi viikolla sekasorto sen kuin kasvaa, kun valmiiksi koottuja uuden keittiön kaappeja alkaa ilmestyä sinne sun tänne eli kaikkialle, mihin mahtuu. No, uusi mantrani on, että lopputulos palkitsee sitten. Toivottavasti!
Nyt ehkä vähän lenkille taas, kivaa sunnuntaita!
Translation: Not much going on but the renovation stuff.