Wining and dining. Oh well, wining.

Sanoisin itseäni enemmän viinin ystäväksi kuin tuntijaksi. Tiedän kyllä suurin piirtein, mistä tykkään, mutta annan mielelläni aina jonkun muun seurueessa valita viinit, koska olen utelias oppimaan lisää. Ravintolassa otan oikeastaan aina tarjoilijan suositusviinin ruualle. Alkossa on mielestäni erinomainen palvelu, olen usein saanut just eikä melkein sopivat viinit, kun olen vain kertonut, mihin tarkoitukseen juomaa aioin ja minkä kanssa. 

Kun kävimme Lauran kanssa keväällä Norexin vieraina maistelemassa Larochen Chablis-viinejä, päätin, että alan valita useammin viinihyllystä jotain sellaista, jota en ole ennen maistanut, enkä aina sitä samaa iänikuista vakkaria (niin hyvää kuin se onkin). Ja kas, uusia suosikkejahan on löytynyt tänä kesänä vaikka millä mitalla! Yksi suosikki on tuo ylläolevassa kuvassa näkyvä Matsu El Picaro. Sain tätä blogin kautta maisteltavaksi ja tätä aion totisesti ostaa syksyllä punaviinikauden alettua. Lukijani oli ristinyt viinin Jasper Pääkköseksi ja kyllähän tuossa tiettyä yhdennäköisyyttä on. Tässä siis helppo muistisääntö kiinnostuneille, jos viinin oikea nimi meinaa unohtua. Me joimme tätä ruuan kanssa (en valitettavasti muista enää, minkä), mutta Pääkkönen sopii erinomaisesti myös ihan seurustelujuomaksi, vaikka se onkin aika täyteläinen. Tempranillo on ollut pitkään yksi suosikkini punaviinirypäleistä, mutta tämä ei minusta maistu ihan tyypilliselle Tempranillolle vaan itse asiassa jopa paremmalle. Lisätietoja voit lukea täältä. 

Yksi pikku knoppi viineistä jäi mieleen edellisen työpaikan viinikoulutuksesta. Viinit ovat nykyään voimakkaampia kuin aiemmin. Se johtuu jotenkin ilmastonmuutoksesta. Tässäkin viinissä on jopa 14,5% alkoholia, mikä kannattaa kyllä huomioida. En itse tykkää yhtään alkoholin mausta, enkä juo väkeviä lainkaan ja viime aikoina joitakin viinejä maistellessa ensimmäinen vaikutelma on usein ollut liika alkoholisuus. Pääkkösessä näin ei ole, mutta varansa kannattaa tietysti pitää, ettei käy hassusti. 

Päiväsaikaan pöytä katetaan usein maihin, jos sopiva pöytä löytyy. Tässä meillä oli lohimedaljonkien kaverina maisteltavana myös Norexilta saatu Live-a-Little-sarjan Wicked White. Viinin tuottaa Stellar Winery, joka on Etelä-Afrikan suurin luomuviinien tuottaja. Tykkään myös ajatuksesta, että viini on saanut reilun kaupan sertifioinnin ja että työntekijät omistavat yhtiöstä 26 prosenttia. Lisätietoja tästä viinistä löydät täältä. 

Tämä on sellainen helppo valkoviini. Mieheni ei yleensä pidä kovastikaan valkoviinistä vaan valitsee mieluummin punaisen, mutta tämä maistui myös hänelle. Viini oli kevyt, raikas ja helposti lähestyttävä. Monesti chardonnay tuntuu jotenkin liian sellaiselta keltaiselta ja epäraikkaalta ja valitsen mieluummin jonkun muun rypäleen. Wicked White ei maistunut yhtään niin keltaiselta kuin näytti, joten ei kannata antaa ulkonön hämätä.

Itse löydettyjä, tai no avustettuna löydettyjä, suosikkeja on löytynyt myös. Lempparirypäleeni tällä hetkellä on ihan ehdottomasti riesling. (Lienisiköhän syynä tämänhetkinen lempparibiisini?) Kungfu Girl on ilmiselvä hyvä, mutta etsiessäni arki-illaksi pienempää viinipulloa Kauppahallin Alkossa myyjä suositteli saksalaista Max Mannia. Olin Kungfu Girlin myötä oppinut antamaan tilaisuuden myös puolikuiville ja puolimakeille viineille, kun olen aiemmin valinnut aina kuivan tai mieluiten rutikuivan viinin. Max Mann on puolimakea, mutta tykkäsin siitä todella paljon. Lämpimät kiitokset siis hyvästä suosituksesta kyseiselle myyjälle! Max Mannista on olemassa myös kuiva versio, jota maistoin sitten muutaman viikon jälkeen. Tykkäsin tästäkin todella paljon, en jotenkin osaa nostaa oikein kumpaakaan toista paremmaksi. 

Rose taas on jotenkin ihan tuntematon maaperä minulle, mutta ajattelin kesälomalla korjata asian ja maistaa sitä. Olen juonut roseta ehkä kerran tai kaksi elämässäni, joten työsarkaa riittää. Vinkatkaa suosikkejanne!