Happy Easter! Really happy.

Image may be NSFW.
Clik here to view. 

 Tajusin vasta säännölliseen työhön ryhdyttyäni, kuinka kiva pääsiäinen on. Etenkin tänä vuonna, kun se on näin myöhään (viime vuonna oli näin paljon lunta), niin kevät on parhaimmillaan ja saa muutaman ekstravapaan. Kokonaan vapaata tosin on ainoastaan minulla, mutta aika rennonletkeää ohjelmaa pystyimme silti kehittämään pyhille. Eilen kävin työkaverini kanssa hyvin hillityllä hipsterikierroksella Kalliossa, tänään söimme miehen kanssa vähän juhlavamman lounaan ja huomenna suuntaamme ystäviemme luokse brunssille. Sunnuntaina tapaan vanhempiani ja maanantaina hoivataan venettä. Menojen väliin jää aikaa lukea ja sportata, mikäs sen parempaa. 

Olimme poissa kotoa palmusunnuntaina, mutta asetin toiveikkaasti kulhollisen suklaamunia ja maljakon oven eteen. Viime vuodesta viisastuneena en jättänyt mitään lappua, mutta niin vain koristeltuja oksia oli muutama odottamassa, kun palasimme iltamyöhällä takaisin Naantalista ja mekin saimme kotiin vähän pääsiäisfiilistä. Keltaiset tulppaanit ja kauniit oksat riittävätkin tällä saralla, pääsiäisen kanssa ei jotenkaan mopo karkaa läheskään yhtä pahasti kuin joulun. 

Intopinkoilua on saanut osakseen myös joka paikassa nähtävissä oleva ysärin paluu, josta olen varmasti ehtinyt jankuttaa jo kyllästymiseen saakka. En tiedä miksi olen kyseisestä vuosikymmenestä ja sen muodin comebackista niin innoissani. Arvelen sen liittyvän siihen, että 90-luvulla minä ja ikätoverini koimme ne ensisuudelmat ja -poikaystävät. Otimme ensimmäisiä askeleita kohti aikuisuutta. Kävin ystäväni kanssa matkalla Lontoossa, ensimmäisellä reissulla ilman vanhempiani, jos kielikurssia ei lasketa. Sain ajokortin, kävimme ensimmäisiä kertoja baareissa, kirjoitimme ylioppilaaksi. Teimme retkiä Hangon Regattaan (minulla ei ollut silloin aavistustakaan, että purjeveneetkin liittyivät siihen jotenkin) ja biletimme Broadway Boulevardilla ja Roballa. Tulimme juhlista kengät kädessä kotiin kesäaamuisin. Vuosikymmeneen liittyy niin paljon positiivisia muistoja, että ehkä sen takia fiilistelen muotiakin niin paljon. 

Niinpä ostin männä viikolla Zarasta kukkahousut ja haaveilen farkkuhaalareista. Nauroin ääneen Stockmannilla, kun kuulin uudelleenmiksatun version Bon Jovin Bed of Rosesista ja taputin tahtia bussissa vimmatusti, kun Bassoradio tykitti nappikuulokkeissani Beastie Boysia. Harkitsin, pitäisikö alkaa taas sitoa joku paita vyötärölle asua täydentämään.