Viime viikonloppu sujui tosiaankin yläkertaa tyhjentäessä. Sieltä löytyi kaikenlaisen roskan, jota tuijotimme epäuskoisina siitä, että olimme säästänet moista, lisäksi myös aarteita. Hääpukua oli tietysti pakko kokeilla heti päälle. Se on minusta edelleenkin tosi ihana, harmi vain, ettei käyttöä enää ole. Tämä on muuten ensimmäinen puku, jota sovitin ja ostin sen suoraan. Hääpuvun valinta kävi siis harvinaisen helposti. Olin alun perin ajatellut kapeaa pitsipukua, mutta jotenkin pidin tästä päällä niin paljon, että muutin mieleni.
Lisäksi löytyi sisustusmuistiinpanoja ja leikekirjoja. Ah, aika ennen Pinterestiä, miten paljon enemmän tilaa inspiraatio veikään ja miten paljon enemmän se painoi!
Ansiokkaan raivaamisen jälkeen kävimme raksapitsoilla Putte'sissa. Pizzat ovat siellä erinomaisen hyviä ja arvostan myös tarpeeksi teräviä veitsiä. Ahnehtivasta ilmeestä tuli mieleen muisto teinivuosilta. Silloin oli aina tapana syödä Big Mac Meal puoliksi jonkun tyttökaverin kanssa, koska "eihän nyt kokonaista jaksaisi kukaan". En koskaan kehdannut sanoa, että minä jaksan ihan hyvin ja vetäisen muuten vielä Sundaen päälle.
Hurahdin toiseenkin blogivillitykseen, jota jaksoin peräti kaksi päivää. Sitruunan puristaminen veteen ja sen hulauttaminen aamulla tyhjään vatsaan sai jäädä. Tapa on varmaan hyvä, jos on tulossa kipeäksi ja tarvitsee vitamiinipommin, mutta sen toiseen tarkoitukseen (ja oli niitä varmaan muitakin) eli aineenvaihdunnan kiihdyttämiseen en sitä tarvitse. Minä en nimittäin erityisesti pidä sitruunasta. Kalan kanssa se menee ja joissain tietyissä salaatinkastikkeissa, mutta muuten suupielet kääntyvät kyllä irvistykseen.
En ottanut vielä jouluvaloja pois pihalta. Näin iltakävelyllä Laiviksen kanssa erään pihan leikkimökissä jouluvalot ja ne näyttivät tosi ihanilta. Aion siis jättää valot ja kutsua niitä fairy lightseiksi kesäkauden ajan.
Saimaalta kuului iloisia uutisia. Hyvä norpat! Kuutti on muuten mielestäni tosi suloinen pojannimi ja olen aina joskus leikkinyt ajatuksella, että jos meillä olisi joskus poikalapsi, niin voisikohan hänen nimensä olla Kuutti. (Norppa on siis ihan oikeasti lempinimeni, äitinikin kutsuu minua sillä.) Pidän myös kovasti taiteilija Kuutti Lavosen töistä.
Sitten päätin eräänä aamuna tuoda ysärin takaisin oikein toden teolla (tämä nyt vakavaa) ja tupeerasin itselleni tuollaisen etuheiton. Jesss!
Uudenuutukaiset kengät eivät edelleenkään (valitettavasti) päässeet ulkokäyttöön. Liian kylmä!
Laivis lähti landelle remonttia pakoon ja kotona on tosi hiljaista ja tyhjää. Se viipyy kevätleirillään ainakin pari viikkoa, mikä on todella outoa. On jo nyt kova ikävä pientä karvakorvaa. Keinuheppa on paljon hiljaisempi kaveri, eikä tohota yhtään. Olen ostanut sen 8 tai 9 vuotta sitten Turun reissulta, Sisustajan Divaanista. Se oli vain pakko saada, koska se on hienoin näkemäni keinuhevonen. Ratsastan sillä aina joskus.
Sporttikertoja kertyi vain kaksi, mutta toinen lenkeistä olikin sitten vähän jämäkämpää sorttia. Kokeilin viimeinkin pitkää lenkkiä ensimmäistä kertaa ikinä. 17,25 kilsaa meni aikaan 1:51. En ole vielä ihan vakuuttunut, onko pidempien lenkkien juokseminen minun juttuni, mutta tulipahan nyt ainakin kokeiltua. Sen huomasin, että jos vastaisuudessa haluan juosta tuonpituisia, niin tarvitsen vähän enemmän iskunvaimennusta. Asicsin neutraalit DS Trainerit olivat ehkä vähän turhan kovantuntuiset. Viikon yllättäjänä toimi Lidlin juoksukamavalikoima. Eräänä aamuna töihin tullessani työkaverini oli jo kiiruhtamassa ovesta ulos lompakko kädessään ja mutisi jotain juoksurepuista kympillä. Pinkaisin perään ja sain kuulla, että Lidlin juoksukamat ovat joku juttu, josta Juoksufoorumillakin kohkataan. Ostin repun ja parit sukat. Sukat ovat olleet aivan huippuhyviä! Reppua pääsen kokeilemaan ensi viikolla, kun ajattelin juosta töistä kotiin joku päivä.
Jatkoin lemppariaamupalani parissa. Turkkilainen jugurtti, banaani, avokado, pähkinät (erityisesti cashew) ja basilika muodostavat tällä hetkellä ihan parhaan yhdistelmän.
Inhoan omaa tapaani viivytellä biojätteen viemisen kanssa ja sitten se pussi on jo melkein puhki ja leviää lattialle. Niinpä nostin nätin paperipussin tiskipöydälle muistuttamaan olemassaolostaan ja saan näin biojätteen vietyä joka päivä. No melkein.
Perjantaipuskat olivat tällä kertaa liljoja ja orkidea, josta on toivottavasti iloa hieman pidempään kuin viikon. Loikoilin kodin lempparikohdassani ja luin lehtiä ja odottelin miestä kotiin.
Osallistuin näillä kuvilla myös Kodin Ykkösen Insta-kisaan. Maailman makeimmat villasukat on neulonut siskoni, jolta sain nämä joululahjaksi muutama vuosi sitten.
Kun mies saapui, suuntasimme ulos syömään. Ravintolaksi valikoitui Helmi, joka on ollut minun ja bestikseni kantabilepaikka joskus reilut kymmenen vuotta sitten. Riemu oli suuri, kun meidät toivotti ovella tervetulleeksi sama herrasmies kuin silloinkin. Totesimme kuin yhdestä suusta, että kylläpä aika rientää. Emmekö me vasta juuri äsken viettäneet kymmeniä hauskoja lauantai-iltoja Helmessä? Asuin silloin Töölössä ja muistan, miten aina korkkareissakin juoksin Temppeliaukion halki kotiin, koska aukiolla tuuli aina niin kylmästi, ettei sitä yksinkertaisesti voinut ylittää kävellen. Mitä hauskoja muistoja!
Söimme molemmat riistaburgerin uunijuuresten kera.
Kotona vallitsi kaaos ja pölyä tuntuu olevan joka paikassa. No, sellaista se on.
Saatoin ehkä ylimitoittaa virpomanamit, kun ottaa huomioon, että täällä ei yleensä käy paria virpojaa enemmän. Emme myöskään ole tänään jäämässä kotiin.
Verkkari- ja rönttävaatehommat nimittäin jatkuvat tänään, koska kohta lähdetään taputtelemaan Båtia. Jipiiiiiiii!
Translation: I ate, I ran and enjoyed fun memories!