What's going on?

Tässä on meidän kotimme harmonisin kohta. Kaikelta muulta ummistan silmäni. Sauna, kodinhoitohuone ja työhuone ovat lattiasta kattoon laatikoiden vallassa. Yläkerrasta on purettu melkein kaikki. Vuositolkulla jahkailtu energiatehokkuusremontti, jonka yhteydessä uusitaan myös pinnat, alkoi nimittäin tällä viikolla. Niinpä meillä on toivottavasti kuukauden päästä tilanne sellainen, että voimme alkaa pohdiskella niitä uusia asumisunelmia. Ehkä toteuttaakin. Se, jos joku, on kuulkaa kutkuttava ajatus. 

Koska minulla on taipumus syöksyä kaikkeen unelmat ja haaveet edellä, huomaan aivan järkyttävän sisustuskuumeen kytevän sisälläni. Tässä kodissa kun sisustus on ollut valmis niin monta vuotta, että hankinnat ja tekemiset ovat olleet lähinnä sitä tyynyjen paikkojen vaihtamista. Nyt hipelöin iltaisin mittanauhaani ja ajattelen tuoleja sekä valaisimia. Löysin yläkertaa tyhjentäessämme sisustusaikojeni muistiinpanoja ja kasan Bemzin kangasnäytteitä, jotka miellyttivät vuosienkin jälkeen värisilmääni. Kaivelin muistini sopukoista niitä parhaita maalisävyjä. Ennustan ihan täydellistä sekoamista. Iiik. Ihanaa! 

Tässä harmoniapläntissäni pohdiskelin myös syntyjä syviä inspiraatiosta yleisesti. Ostin nimittäin pitkästä, pitkästä aikaa sisustuslehden, Glorian Kodin. Se on aina ollut suosikkini. Ehdin jo ajatella jossain välissä, että blogit ja Pinterest korvaisivat minulla inspiraationlähteinä lehdet ihan täysin. Jonkun aikaa tätä pohdittuani pyörsin pääni. Kaikkia tarvitaan. Blogeissa on mielestäni koko idea se jonkinlainen samaistuminen. Bloggaajat ovat usein ihan tavallisia ihmisiä, joilla sattuu olemaan kiinnostusta jotain aihetta kohtaan. Bloggaaminen (niin kuin sosiaalinen media noin ylipäätään) on demokraattista - kaikilla on mahdollisuus osallistua ja saada äänensä kuuluviin. Se, että joku menestyy toista paremmin, on monen tekijän summa. Osa liittynee bloggaajan persoonaan ja sen houkuttelevuuteen. Voisin jopa lausua, että blogien suosio perustuu siihen, että ne ovat samaistumisen  välineitä ja suhde bloggaajaan on usein jonkinlainen ystävyyden ja vuorovaikutuksen muoto - persoonasta blogin takana tulee jonkinlainen tuttu, jonka näkemykset kiinnostavat, vähän kuten samanhenkisen kaverin. Häneltä voidaan saada vinkkejä sekä ideoita ja hänen kanssaan paetaan arkea. 

Entäs sitten toimittajat? Ystäväni sanoi kerran, että toimittajan tehtävä on auttaa ihmisiä ymmärtämään. Tässä ehkäpä meneekin sitten se raja. Kun luen korkealaatuista sisustuslehteä, jota tekevät journalismin ammattilaiset, saan ihan erilaista inspiraatiota. En ehkä säntää sopulina ostamaan kaikkea, mitä lehdessä esitellään, mutta opin jotain uutta. Ajatuksiini jää kytemään sellaisia pitkäkestoisempia inspiraatioita ja kypsyttelyä vaativia ideoita. Jotta pääsisi tekemään juttuja Glorian Kodin kaltaisiin lehtiin, pitää olla jotain enemmän kuin taito poimia jostain olemassa kuvastosta suosikkinsa. On oltava kykyä haistella tulevaa, tietoa taustoista ja toimitustyöstä, keinoja esittää vaikeatkin asiat ymmärrettävässä muodossa, taitoa löytää ja luoda jotain uutta. Tai näin ainakin itse haluan ajatella. Tietenkään tämä ei sulje pois sitä, etteikö bloggaajallakin voisi olla tällaisia kykyjä tai ammattitaitoa, mutta useimmiten kai bloggaajat ovat nimenomaan maallikoita. 

Kuten sanoin, molempia mielestäni tarvitaan. Kun nyt esimerkiksi ajattelen jonkun tulevan kotimme sisustusta, niin saatan tehdä hetkellisiä ostopäätöksiä ja keksiä tarpeita jonkun blogissa näkemäni asian perusteella. Haluan kenties nähdä, miltä joku juttu näyttää tavallisessa kodissa ja oikeassa ympäristössä, jossa painitaan ehkä samanlaisten haasteiden parissa kuin meilläkin. Kun sen sijaan pohdin sitä, miten makuni, tyylini ja tietoni ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä, vaikuttimina ovat usein olleet sisustusjulkaisut, joita olen lukenut ja sisustuksen ammattilaiset, joiden kanssa olen vuosia sitten työskennellyt. Mitä te ajattelette?