Meidän keittiöömme alkaa paistaa ihan heti aamusta, jos päivä on aurinkoinen.
Tulppaanikausi ei taida olla enää ihan parhaimmillaan ja innostuin hankkimaan perjantaipuskiksi (en voi sanoa siivouspäivän kukiksi, koska en siivonnut) ihan muita rehuja. Näin joskus vuonna anno domini sisustussuunnittelija Iisa Strandin kodista kertovassa jutussa hänen pitävän kukkia samppanjacoolerissa ja siitä lähtien olen tehnyt itsekin niin. Parhaiten cooleriin sopii mielestäni orkidea, mutta omani odottelevat edelleen uutta heräämistä ja saavat pysyä siihen saakka poissa silmistä.
Innostuin myös hankkimaan jotain muuta tässä työvaateostosimussa. Saan nimittäin vihdoinkin heittää roskikseen kasan rumia, tylsiä, mutta ah niin mukavia, mustia nahka-avokkaita. Tämä ei tarkoita sitä, että mustat nahka-avokkaat olisivat mielestäni rumia, ei suinkaan. Mutta uskokaa, nämä tarjoilukärryn jarruun potkitut rassukat olivat todella ankeita. Heivasin ne mäkeen juhlallisin menoin ja päätin tästä lähtien käyttää vain kivoja kenkiä.
Jouduin tosin arvioimaan uudelleen käsitykseni siitä, mikä on kivaa ja söpöä. Se nimittäin iski taas, ysärihimotus. En halunnutkaan enää aivan matalia ballerinoja vaan iskin täysin yllättäen silmäni sellaisiin, jossa on vähän korkoa. Ja koron malli oli jotenkin nostalginen ja tuttu. Hämmennyin niin, että minun oli pakko kysyä myyjätytöltä, olenko todella aallonharjalla vai 20 vuotta jäljessä. Hän vakuutti, että tolppamaiset korot tekevät paluuta kovaa vauhtia, joten näillä mennään.
Translation: I bought some totally unexpected shoes.