Huomenta! Ensimmäinen nine to five -viikko on takana ja on kyllä sanottava, että onhan se elämänmuutos aikamoinen. Alkuviikko meni tätä pukeutumisasiaa pohtiessa työn ulkopuolella ja töissä taas pää suorastaan pursuili uusista ihmisistä, tehtävistä, tavoista, talosta, ihan kaikesta. Opettelin uudenlaiseen päiväjärjestykseen ja hetki varmaan menee, ennen kuin hahmotan, miten arki rullaisi mahdollisimman luontevasti. Takatalvi torppasi kenkäsuunnitelmani, joten uutukaiset nököttivät laatikossaan odottelemassa. Näytän ne teille huomenna.
Ensimmäisen päiväni päätteeksi suuntasin tosiaan vielä kertomaan lifestylebloggaamisesta ja siitä vielä illalliselle samaisen porukan kanssa. Espalla sijaitseva uusi italialainen ravintola Presto oli visuaalisesti ihana uusi tuttavuus ja pidin tunnelmasta tosi paljon. Ruokalista oli todella mieluinen, mutta paikka oli kyllä aika kallis.
Olen valmis maksamaan hyvästä ruuasta ihan kohtuullisesti, mutta valitettavasti hinnan ja laadun suhde eivät oikein kohdanneet. Melanzane alla Parmigiana oli kyllä ihan hyvää, mutta jos pääruoka (vieläpä kasvissellainen) maksaa kaksi kymppiä, niin silloin pitäisi mielestäni olla jo tosi hyvä. Kyseinen annos kuuluu ravintolasuosikkeihini, koska se on sellainen, että harvemmin tulee itse laitettua sitä. Odotin sitä siis hurjasti ja nyt odotukset eivät ehkä ihan täyttyneet. Palvelu oli ystävällistä ja prosecco moitteetonta, joten olen kyllä valmis antamaan Prestolle uuden tilaisuuden, mutta ehkä enemmän illanistujais- ja napostelumielessä kuin illallistarkoituksessa. Listalla oli nimittäin eri lailla valmistettuja mozzarellajuttuja, jotka kuulostivat tosi hyviltä. Kaveriporukka, viinipullo ja mozzarellafestarit kauniissa ympäristössä kuulostaisivat aika hyvältäkin.
Myös Laivikselle uusi arki otti koville. Ensimmäiset aamut karvakorva raahusti epäuskoisena metsään perässäni kuin kysyen, että oikeastiko tähän aikaan. Sitten se alkoi käydä aikaisemmin nukkumaan ja oli oma kekkuli itsensä jo heti kuuden jälkeen. Halusin pitää kiinni yhteisistä aamukävelyistämme, vaikka joudunkin heräämään niitä varten aikaisemmin, koska ne ovat niin mieluisia hetkiä päivässä, eikä illalla ole enää sama fiilis. Mies vie koiran aamulla vain silloin, jos minulla on aikainen aamupalaveri.
Kahvit laitoin iltaisin valmiiksi jauhettuina odottelemaan. Että jos vaatesuunnittelu ei onnistu, niin kahvihommat nyt ainakin menevät hyvin.
Koska olen nyt säännöllisessä elämässä kiinni, päätin aloittaa perjantaipuskaperinteen siivouspäivän kukkien lisäksi. Tällä viikolla fuskasin ja ostin kukat jo torstaina.
Ruokaideat olivat vähissä, joten iltaisin syötiin salaattia. Oli siinä sentään kevätsipulia tuomaan sesongin vivahdetta. Muuta keväistä loppuviikossa ei sitten ollutkaan.
Pidin sitten ballerinoja sisäkenkinä, kun ulkona ei voinut.
Sporttiviikko oli ihan ok, ehdin juoksemaan kolme kertaa. Ei tosin oikein kulkenut, jalat tuntuivat olevan kuin lyijyä. No, tehty lenkki on tehty lenkki ja parempi kuin ei lenkkiä ollenkaan, lohdutin itseäni. Viikonloppuna pääsin sentään liikkeelle tavislenkkareilla. Olin jo onnistunut lannistumaan siitä, kun jouduin hetkellisesti palaamaan nastoihin.
Perjantai-iltana olin niin loppu kuin vain olla voi. En pystynyt kuvittelemaan mitään muuta ohjelmaa kuin jäätelön, viinin ja leffan muodostaman pyhän kolminaisuuden. Katsoimme Nälkäpelin, joka oli ihan sopivaa perjantaiviihdettä. Olin jotenkin siinä uskossa, että kakkos- ja kolmoskirja olisi tiivistetty yhteen elokuvaan, mutta ilmeisesti leffojakin tulee kolme, ainakin lopetus viittasi siihen.
Nälkäpelistä tuli nälkä. Tai jotain. Molemmat tönikät ovat minun jäljiltäni, krhm. Eivät ne sentään ihan täysiä olleet.
Lauantaiaamun rauha oli mahtavaa. Istuin pitkään datailemassa, ulkoilin rauhassa Laivakoiran kanssa ja otin itse asiassa koko päivän ihan rennosti.
Laivis viihtyi aurinkopläntissä.
Lisäsin aamiaiseeni avokadoa. Minusta ei nimittäin todellakaan ole juomaan vihersmoothieita, mutta ajattelin, että ehkä joku vihreä toisi kivan ja terveellisen lisän brekkariin.
Illalla olin yksin kotona, enkä jaksanut laittaa ruokaa, joten kävin hakemassa eväät Hanko Sushista. En tiedä, mitä pitäisi ajatella siitä, että minulle pakattiin mukana kahdet puikot. Minusta taas annos on ihan normi yhdelle ihmiselle... Pakko kyllä hintanillittää tässäkin kohtaa ja todeta, että sushi on Suomessa todella kallista. Eivät kai lohi, riisi ja kurkku nyt niin kalliita raaka-aineita kuitenkaan ole? No, hyvältä ne herkkuni maistuivat. Onneksi.
Kevään kunniaksi lakkasin kynnet vihreällä äsken. Jospa se houkuttelisi auringon esiin? Rentoa sunnuntaita!
Translation: This week was eating, running and working. I just love Ben & Jerry's!