Viikkokatsaus

Tällä viikolla palasin vähän ruotuun edellisen viikonlopun herkuttelujen jäljiltä. Hodarit, burgerit ja pizzat korvautuivat salaateilla ja hedelmillä. Ei se mikään kamala kohtalo ollut, tykkään nimittäin erilaisista salaateista tosi paljon ja syön varmasti oikeastaan joka päivä paljon enemmän vihanneksia ja hedelmiä kuin sen suositellun puoli kiloa. Salaattini pohja on aina aika lailla samanlainen. Laitan siihen joko jääsalaattia, tammenlehtisalaattia, rucolaa tai lollo rossoa. Lisäksi pilkon kurkkua, tomaattia, paprikaa ja joskus avokadoa ja ripottelen sekaan kurpitsansiemeniä. Varsinaiset täytteet sitten vaihtelevat. Suosikkiparejani ovat vuohenjuusto ja kuivatut karpalot, feta ja punasipuli sekä tonnikala ja keitetty kananmuna. 

Lounastin ystäväni kanssa kaupungilla ja lähdin matkaan ilman talvitakkia! Silkkihuivin tosin jouduin vielä korvaamaan villaversiolla ja onneksi tein niin - aurinko oli petollinen ja tuuli kylmä.

Sisällä aurinko tuntui kuitenkin ihanan lämmittävältä.

Nautin vielä rauhallisista ja aikatauluttomista aamuista koneen ja kahvikupin äärellä. Kuukausi on mennyt aivan käsittämättömän nopeasti, oli tulla oikein kiire nauttia vapaudesta ja siitä harvinaisesta tilanteesta, ettei tarvitse käydä töissä.

Laivis oli oma kekkuli itsensä ja teki tyynyistä alustoja itselleen. Sillä on vuotuinen eläinlääkärikäynti edessä. Varasin ajan hammaskiven poistoon ja yleiseen tarkastukseen. Jännitän jo etukäteen. Se on aina jotenkin tosi kauhea hetki, kun karvakorva nukutetaan ja se yrittää väkisin pysytellä hereillä. Väistämättä tulee mieleen se aika sitten joskus, jota ei oikeastaan halua edes ajatella. 

Tarvitsin Kuvakulmiin niitä vanhoja kuvia, joita pyysin äitiäni etsimään. Samalla kun hain kuvat, sain muitakin nostalgisia asioita mukaani. Sain myös todella hyvät naurut. Ai että, DC:n skedekengät olivat niin pakolliset 90-luvun lopulla. Viis siitä, etten ole tainnut eläissäni edes seistä skeittilaudan päällä. Ressu Redford taas ei ollut pelkästään lapsuuden soundtrackilla. Hänen tuotantonsa kuului myös lähtemättömänä osana nuoruuden juhannuksiin, joita vietimme aina valtavalla porukalla erään ystäväpariskunnan mökillä. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun on laulettu aamuyön valoisina tunteina Laskeutumisvaloa ja muita klassikoita mukeja mikrofoneina käyttäen. 

Ja löytyihin niitä ponikuviakin! Tässä koetaan vauhdin hurmaa Porkkanan selässä. Jos en aivan väärin muista, niin Porkkanalla oli sellainen hassu tapa, että se helposti nosti laukan vain etujaloille ja ravasi takajaloilla. Tämä kuva lienee jostain vuodelta -89. Oi niitä aikoja! Maailma oli niin erilainen vielä 25 vuotta sitten. Miettikää, Neuvostoliitto oli olemassa ja Saksoja oli kaksi. Kavereiden puhelinnumerot osattiin ulkoa ja kun halusi äänttää radiosta jonkun biisin kasetille, piti olla tosi tarkkana, ettei mukaan tule juontajan puhetta. Kun sain joksikin synttärilahjaksi tupladekkimankan, se oli suurin piirtein hienointa, mitä olla saattoi. 

Viimeiset hetket kotirouvana käytin asiaankuuluvasti kokkaillen. Tein chili con carnea, joka kuuluu myös lapsuuden nostalgiaruokiin. Olen selvästi elänyt täysillä menneessä tällä viikolla.

Sitten olikin viimeinen lomautuspäivä ja muutenkin hyvien uutisten päivä, joten juhlistimme sitä syömällä vähän paremman lounaan. Uusi paita päällä, totta kai. 

Söin Pasta Mandrianoa, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkini ravintola-annoksista. Muutenkin Gastone kuuluu suosikkiravintoloihin, joihin en koskaan kyllästy. Ruoka on aina kerrassaan ihanaa ja palvelu aivan superhyvää ja asiantuntevaa. Itse leivottu luomuleipä, jota tuodaan aluksi pöytään, on niin hyvää, että noin yleisesti erinomainen itsehillintäni pettää sen kanssa joka kerta. Gastonessa on vietetty hääpäiviä ja muita tärkeitä iltoja, enkä ole koskaan, ikinä pettynyt siellä. 

Karu paluu todellisuuteen odotti jo seuraavana aamuna. Herätyskello soi siinä puoli viideltä, jonka jälkeen oli ohjelmassa unista rimpuilua koiranremmin toisessa päässä lähipöpelikössä ja silmät ristissä nautittu aamiainen, jota en koskaan skippaa, vaikka heräisin kello kahdelta. 

Työpäivän jälkeen nautimme Laiviksen kanssa lisää raitista ilmaa ja kyhnötimme loppuillan vierekkäin.

Kainaloisella kamullani oli rennot oltavat. Minä taas yritin löytää uutta suosikkia Netflixistä. Aloitin monien kehuman Mad Menin, joka olikin ihan hyvä. Meinasin vain saada päänsäryn ihan vain näkemällä sen tupakansavun ja väkevän viinan määrän! Ajat ovat tosiaankin olleet toiset. 

Tänään on onneksi töitä vasta illemmalla, joten sain rauhallisen aamun rauhallisine kahveineen ja Hesaria lukien. Toivottavasti muillakin on leppoisa sunnuntai!