Still moments

Blogitauko uhkaa, koska Netflix. Mieheni kanssa olemme viettäneet kaikki yhteiset vapaahetkemme sohvaan liimattuina House of Cardsin kakkoskautta katsoen. Apua, miten koukuttavaa! Ja koska jäätelöä ei varmaan voi ihan joka päivä syödä, olen keksinyt uuden ohjelmaherkun. Lasillinen kevyttä Chiantia toimii mainiosti poliittisen juonittelun parina. 

Ei tässä siis ole ehtinyt pahemmin kuvailemaan, eikä toisaalta kuvattavaakaan ole kotiverkkareissa ja lenkkikamoissa paljoa ollut. Kuvattavaa varmaan saisi esimerkiksi siirtämällä koko Gantin kevätkuvastojen sisällön liikkeestä omiin kaappeihin, mikä kävikin jo aika lähellä tässä eräänä iltana kaupungilla pyörähtäessäni. Voi apua numero kaksi, miten houkuttelevilta pastellivärit yhtäkkiä taas näyttävätkään! 

Eikä kahta ilman kolmatta. Voi apua, Suits! Mies teki myös töitä viikonloppuna, joten House of Cards oli poissuljettu vaihtoehto. Tarvitsin jotain korvaavaa tilalle ja muistin jonkun kehuneen Suitsia. Jep jep. Olen katsonut kaksi ensimmäistä jaksoa ja ennustan vakavaa riippuvuutta myös tähän sarjaan. Harkitsen myös sellaista, että pakottaisin mieheni esiintymään kotona aina tummaan pukuun pukeutuneena. 

Että jos minusta ei nyt kauheasti kuulu, niin se johtuu ainostaan siitä, että olen kouristuksenomaisesti käpertynyt jonkun tv-sarjan pariin, enkä kykene ajattelemaan muuta kuin "vielä yksi jakso". Pastelliväreihin pukeutuneena, toki. 

Kevät tule jo ja päästä venehommiin, etten ihan sekoa sitä ennen!