Viikkokatsaus

Viime sunnuntaina Laiviksellakin tuntui olevan vapaapäivä. Normaalisti läppärin kannen kiinni laittaminen saa aikaan välittömän mennään jo -hepulin. Nyt ei tapahtunut mitään, karvakuono se vain pötkötti vieressä. Vasta suora kysymys sai sen havahtumaan. 

Päivä oli rento muutenkin, asua myöten. Kävimme katsomassa Venemessuja. 

Ostoslistalle pääsi ainakin tämä kirja. Siinä oli tosi hyviä ohjeita rantautumiseen ja lähtöön. Oli kuvin havainnollistettu, mitä tehdään, kun tuuli tulee tietystä suunnasta. Minulle on edelleenkin jotenkin tosi hankalaa hahmottaa sitä, miten se tuuli lähtee venettä painamaan ja miten se estetään. Viime kesänä olin tosi laiska rantautumishaasteen suhteen, jospa tänä kesänä vähän skarppaisin. Eräs rouva oli sitä mieltä, että antaa niiden miesten vain rantautua, kun siitä niin kovasti tuntuvat nauttivan. Olen vähän eri mieltä. Siis totta kai jokainen jakakoon hommat niin kuin tykkää, ei se minulle kuulu. Itse vain olen sitä mieltä, että haluan pitää tätä taitoa yllä ihan turvallisuusyistäkin. Jos vaikka toinen saa puomista päähän oikein mojovasti tai on muuten poissa pelistä, niin haluan saada veneen turvallisesti rantaan. Ja jos minulla ei ole entuudestaan mitään rutiinia siihen, niin hermostuneena, säikähtäneenä, stressaantuneena, younameit, siitä ei kyllä varmasti tule mitään ja voi tulla ihan turhia lisävaaratilanteita. 

Sitten huomasin, että jätskiraportit olivat unohtuneet pitkältä ajalta. Niinpä kerron tässä ja nyt, että viime viikonlopun leffaillan jäätelö oli Ainon se, jossa on toffeeta ja suolapalasia ja macadamia-pähkinöitä.

Sporttiviikko oli ihan hyvä, ennätin juoksemaan kolme kertaa ja kerran salille. Ehkä menen vielä tänäänkin vähän lenkille. Paljasta asfalttiakin löytyi jo. Kevät!

Venemessuilta tarttui mukaan joitakin esitteitä. Päällimmäinen on kiinnostava kesälomaa ajatellen (jos sellaisen yhdessä saamme). Pitäisikö käydä välillä idässäkin? Plussaa tulee ainakin todella kauniista brosarista. Alempi taas oli mielenkiintoinen tuttavuus ja ainoa vene, jossa kävin sisällä. Meidän Båtimme kokoinen pikkupaatti oli tosi symppis kaikin puolin ja virkistävä uutuus. Yleensä kun uudet veneet tuppaavat olemaan vähintään 32-jalkaisia, niin oli kiva nähdä tällainen pienempi purkkari. Sisällä oli yllättävän hyvin tilaa ja kattoratkaisu oli seisomakorkeutta ajatellen kekseliäs - sitä sai nimittäin nostettua. Istumalaatikossa oli hyvin tilaa ja vene on pinnaohjattava. Tykkäsin tosi paljon! 

Selailin esitettä vielä toisenakin iltana, tulin niin hyvälle tuulelle hauskasta pikkuveneestä. Tein myös oudointa ruokayhdistelmää. Aloin nimittäin valmistaa ensin intialaistyylistä kasvispataa, mutta puolessavälissä huomasin, että ei tee yhtään mieli riisiä. Niinpä paistoin sitten lantturanskikset padan kaveriksi. Outoa, mutta ihan hyvää. 

Seuraavan päivän ruoka oli kuitenkin vähn hienompaa. Äiti vei sushille. Nam. Voisin syödä raakaa kalaa jossain muodossa joka päivä. 

Olin hyvin ihastunut mekko housujen päällä -ajatukseen. Sopivan rentoa, mukavaa ja lämmintäkin. Kyllä!

Rouva Maratoonari ja pieni kummityttöni kävivät kylässä. Laivis oli riemuissaan kun matalalla liikkuva pikkukansalainen ei päässyt naamapusuja pakoon ja vauveli taas suhtautui koiraan uteliaasti ja kiltisti. Siitäkin huolimatta pupu taisi olla tilanteessa eniten luonteva ja oma itsensä.

Harjoittelin vähän ruokakuvausta. Haastattelin Kuvakulmia varten Meri-Tuuli Lindströmiä ruokastailauksesta ja pursusin heti intoa päästä kokeilemaan vinkkejä.

Eräänä iltana tapasimme Huuma-tyttöjen kanssa eräissä juhlissa ja pursuilimme toisillemme kaikenlaisia tulevaisuuteen liittyviä ideoita. Skoolasimme mahtaville ajatuksillemme ja ystävyydelle. Näen nyt ysäriä ihan kaikkialla. Kyseessä lienee sama ilmiö kuin se, että vauvaa toivovat näkevät vauvoja ja raskaana olevia naisia kaikkialla. Mutta nyt kuulinkin sitä. Supacool hipsteribändi nimittäin soitti muun muassa Oasiksen Wonderwallin ja paljon muitakin ajan henkeen sopivia biisejä, joita en juuri nyt muista. 

Sitten oli vihdoin vohvelihetken aika! Koska enemmän on enemmän, söimme vohveleita vaahterasiirapin, hillon, kermavaahdon JA jäätelön kanssa. Parempi överit kuin vajarit. Vohveleista tuli huippuhyviä. Mikä erinomainen ystävänpäivän lounas!

House of Cards -maratonin lomassa tuli suolaisenkin nälkä ja keskeytimme ohjelman hetkeksi lähteäksemme romanttiselle Valentine's Day Dinnerille erääseen suosikkiravintoloistani. Saimme oikein ikkunapöydänkin. Sitten palasimme pikapikaa kakkoskauden pariin. 

Ihmisen paras ystävä otti rennosti ystävänpäivänäkin. Minulle tuli vähän huono omatunto, koska se ei päässyt osalliseksi herkuista, vaikka onkin ihmisen paras ystävä. Sen sijaan Laivis sai matokuurin. No, onneksi tällä viikolla lattialle tipahtanut nakkikastikkeen jämä ehkä vähän kompensoi. 

Olin päättänyt, että en syö uuden, hienon läppärini ääressä ollenkaan, ettei siihen lentäisi ruokaroiskeita, mutta kumosin tämän päätöksen hyvin pian. Kun syömme yhdessä, meillä ei koskaan ole ruokapöydässä mitään lukemista, surffailua tai muuta kesken vaan keskitymme seurusteluun ja ruokaan. Kun taas olen yksin, minulla on syödessäni kaikki mahdolliset viihdykkeet ympärilläni. Gantin uusissa kuvastoissa oli vaikka mitä ihanaa. Olisipa jo kevät!

Kivaa sunnuntaita!