Mitä ajattelin tänään

 Image may be NSFW.
Clik here to view.

Olemme asuneet tässä, missä nyt asumme, vajaat kymmenen vuotta. Jossain vaiheessa huomasin joskus kävelyillä vastaan tulleen miehen, joka liikkui hyvin hitaasti rollaattorin kanssa. Hän oli ehkä neljissäkymmenissä, ehkä nuorempi. Liikkuminen oli hyvin vaivalloista. Kun Laivis muutti meille viisi vuotta sitten, tuli tietysti käveltyä enemmän ja näin miestä useammin. Hän oli usein samaan aikaan ulkona, kun mekin. Kesäisin hän oli välillä hetken nautiskelemassa auringosta ja istuskeli rollaattoriin nojaten, kunnes hän taas jatkoi matkaansa hitaasti, mutta päättäväisesti. Eilen hän sitten tuli taas vastaan, mutta ilman rollaattoria. Hän käveli reippaasti ja tärinä, joka häntä oli aiemmin seurannut, oli lähes kaikonnut. Miten sitä voikaan tulla iloiseksi jonkun aivan vieraan ihmisen puolesta!

Sellaista sitten mietiskelin lenkin jälkeen lakanoita silitellessäni ja sänkyä pedatessani. Että pitäisi useammin muistaa olla kiitollinen siitä kaikesta, mitä itsellä on. Niin kuin vaikka terveydestä.