Joskus ratkaisu on niin ilmeinen, että tuntee itsensä ihan idariksi, kun ei ole sitä aiemmin keksinyt. Kuten eilisen postauksen kommenteissa juttelin, ihoni ei edelleenkään ole mikään maailman kaunein, vaikka sen kunnossa onkin tapahtunut huomattavaa parannusta. Täydellisiä meikkituotteitakaan ei oikein tuntunut löytyvän. Joko sävy oli väärä, tuote ärsytti herkkää ihoani tai lopputulos näytti muuten tyhmältä.
Keksin täydellisen pohjustuksen puolivahingossa, kun mietin, mitä tapahtuisi, jos sekoittaisin kahta kaapissa maannutta primeria, joista kumpikaan ei yksinään tuottanut aivan haluamaani lopputulosta. Tasoittava pohjustusaine korjasi kyllä ihon sävyä tasaisemmaksi, mutta jätti vähän turhan keltaisen pohjan, mikä johti mineraalimeikkivoiteeni kanssa yhdistettynä siihen, että naama ja kaula olivat aivan erivärisiä keskenään. Pelkkä kirkastava tuote taas toi valoa, mutta sai kasvot hohtamaan kummituksenvalkoisina riippumatta siitä, mitä päälle levitti. Yhdistettynä taas - Ruudolfia eli Asfalttisoturia lainatakseni - badabing badabum!
-Exposure.jpg)
Tuon kasvojen ja kaulan väriero on aina ollut ärsyttävää. Jos olen valinnut meikkipohjan sävyn kaulan mukaan, naamani on ollut vitivalkoinen ja jos taas kasvojen sävyn mukaan, raja on ollut todella näkyvä. Nämä pohjustukset tuntuvat auttavan tähänkin ongelmaan. Kevyesti sävyttävät tuotteet taas eivät ole ikinä olleet minun juttuni, kirjava ihoni tarvitsee kunnolla peittävyyttä.
Näköjään silloin tällöin kannattaa leikkiä pikku kemistiä ja sekoitella tuotteita.
Translation: I had been looking for the perfect primer for a while, failing miserably. Until I realized I could actually mix two primers. And voilà - success!