Toivepostausperjantai on nyt virallisesti nimitetty prinsessaperjantain seuraajaksi. Sain muutaman toiveen oman sisustusfilosofiani esittelemisestä. Kaikki, jotka ovat vilkaisseet viime päivinä ikkunasta ulos, voivat ymmärtää syyn siihen, että postauksessa on ikivanhoja kuvia. Ei vain ollut mitään saumaa ottaa uusia.
Sisustusfilosofiani on oikeastaan aika yksinkertainen. Jos pidän jostain ja keksin sille paikan, ostan. En kauheasti suunnittele, että tarvitsen jonkun tietyn asian vaan vedän ihan fiiliksellä vain. Tietyt elementit viehättävät, minkä kyllä sitten huomaa. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että pidän maanläheisistä, lämpimistä sävyistä ja tyynyistä. Pidän aika runsaasta sisustuksesta, sellaisesta kotoisasta. Minimalismi ei ole minun juttuni. Kauden kukat ovat tärkeitä, niistä tingin viimeisenä, vaikka olisi mikä henkilökohtainen talouskatastrofi meneillään. Myös tyynyt ja peitot vaihtelevat kauden mukaan, muuten sisustus pysyy aika lailla samanlaisena.
En ole kovin kiinnostunut designista sillä tasolla, että hankkisin sitä omaan kotiini. Ihailen mielelläni hienoja esineitä muilla, mutta design ainakin sillä tavalla kuin itse miellän sen, on ehkä hitusen kylmää ja kovaa omaan tyyliini. Kerran ostin Norm 06:sen, kun ajattelin, että ehkä pieni moderni juttu kaiken tyynyhulluuden keskellä voisi toimia. Se päättyi kyyneliin, ilmastointiteipin esille ottamiseen ja totaaliseen hermojen menettämiseen. Sitten päätin, että yksi hyvän designin edellytyksistä on käytettävyys, nakkasin teipin takaisin laatikkoon, kuivasin kyyneleet ja palautin koko hässäkän. Toki meidänkin kotiimme mahtuu Iittalan klassikoita, sehän on kai lähes kansalaisvelvollisuus, mutta pääosin meillä on vähän toisenlaisia brändejä kotona. Jos voisin, ostaisin melkein kaiken Boknäsistä.
Meillä on pari muuksi kuin valkoiseksi maalattua seinää, jotka on maalattu silloin, kun muutimme tänne eli yli yhdeksän vuotta sitten. Ne tuovat mielestäni lisää lämpöä. Pidän ajatuksesta, että makkarin seinä ja olkkarin seinä, jotka ovat ikään kuin samaa seinää, on maalattu samalla sävyllä. Ja samanlaisia valaisimia löytyy molemmista huoneista. Tietynlainen toisto siis on minulle ominaista.
Kukkien lisäksi täällä seilaa lehtikasoja paikasta toiseen.
Tein muutamia vuosia sitten jonkin aikaa hommia sisustajan assarina. Olin sisustajan mukana asiakkaiden luona kuuntelemassa heidän toiveitaan ja sitten autoin kasaamaan sisustussuunnitelmia. Niinä vuosina maalasin lukemattomia mallipaloja seinämaaleiksi, opin täydellisen harmaan löytämisen vaikeuden, juoksin läpi lattiakaupan jos toisenkin ja omistin puolenkymmentä mittanauhaa. Se oli opettavaista, mutta ei itse asiassa muuttanut tapojani oman kotini suhteen ollenkaan. En ole edelleenkään mitannut tai mitoittanut mitään, mitä täällä on ja maalitkin olen vetäissyt suoraan seinään.
Sen sijaan tulevaa remonttia ajatellen suunnitelmat ovat olleet valmiina päässäni jo pitkään tuotteiden ostopaikkoja myöten. Sisustustyön parasta antia on varmaankin ollut aika hyvä käsitys siitä, mitä mikäkin juttu maksaa ja mistä voisi hankkia mitäkin. Olen myös hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia ja sitä, miten erilaisia elementtejä voi yhdistellä. Sitähän se pääasiassa oli, parhaiden vaihtoehtojen etsimistä asiakkaan puolesta. Paras kuvauksissa oppimani juttu taas on se, miten erilaisilta asiat näyttävät kuvissa. Jos luonnossa stailaus näyttää tosi runsaalta, se ei välttämättä kuvissa ole ollenkaan liikaa. Ja hyvännäköinen asettelu kuvassa ei välttämättä toimi livenä. Tärkein asia - ja vaikein - oli kuitenkin budjetti. Ihmiset eivät useinkaan tahtoisi sanoa suoraan, mitä mikäkin saa maksaa, mutta se on todella oleellinen tieto. Myös oman kotinsa sisustajien kannattaa miettiä valmiiksi se, paljonko rahaa varataan mihinkin. Ilman harkittua budjettia on aika lailla ajan haaskausta etsiskellä kaikkea kivaa ja todeta lopulta, että liian kallista.
Omasta näkemyksestäni sanon vielä sen, että itse kaihdan monen muun ihailemaa hotellityyliä. En halua, että kotonani mikään muistuttaa hotellia. (Tai no, edeskäypä tarjoilemassa valmiiksi paistettua munakasta olisi ihan okei.)
Ja vielä yksi juttu - mattojen pitää olla pehmoisia. Meillä on sekä makuuhuoneessa että olohuoneessa (toistoa ;)) paksu karvamatto, jonka päällä on mukava tepastella. Avainsanat omaan sisustustyyliini lienisivät siis pehmeys, lämpö ja kotoisuus. Sen enempää en suostu määrittelemään ja varaan oikeuden muuttaa kaikesta mieltäni heti huomenna. Paitsi siitä, että kotona hengataan missäs muussa kuin harmaassa t-paidassa.
Translation: I like soft and warm shades in my home. And pillows.