Kuten tiedätte, olen innokas valokuvaaja. Jotkut ehkä tietävät myös sen, että ympäröin itseni mielelläni ottamillani kuvilla. Makuuhuoneemme seinälle olen kerännyt pikkuhiljaa kollaasia suosikkikuvistani suosikkiretkiltämme. Olen ajatellut niin, että joka vuosi täydennän sitä vähäsen. En halua sen tulevan kerralla valmiiksii vaan se edistyy purjehdusharrastuksemme myötä.
Tämä kulunut kesä oli kyllä oikein kaikkien aikojen sellainen. Kryssiä nyt toukokuussa sortseissa! Ennenkuulumatonta! Hyviä muistojakin kertyi runsaasti. Seinille teetän kuvat mieluusti mustavalkoisina, ilme pysyy silloin rauhallisena ja yhtenäisenä.
Kaksi ylläolevaa kuvaa ovat Houtsalasta. Satamasta sinänsä ei tullut mitään suosikkiamme, ponttoonisaunan kiinni oleminen harmitti ja suihkutilojenkin siisteys oli vähän niin ja näin. Vessassa ei ollut saippuaa. Silti maksoimme täyden satamamaksun. Ehkä yrittäjällä oli pientä väsymystä loppukautta kohti. Pidän kuitenkin näistä kahdesta kuvasta, vaikka niiden ottopaikka olikin vain sinne päin. Tunnelma illassa oli jotenkin erityinen, alkava syksy antoi ensimmäisiä viitteitä itsestään ja ainoa, joka viihtyi kannella, oli Laivakoira.
Isokari sen sijaan oli se unohtumaton kohde. Siellä oli jotain sellaista menneen maailman tunnelmaa, jonka saattoi aistia erityisen hyvin majakassa. Majakoista kiinnostuneiden kannattaa muuten käydä katsomassa Oppipoika-niminen leffa. Se on tosi ahdistava muuten, mutta majakkasaaren meiningeistä saa hyvän kuvan. Isokarilla vietimme kaksi yötä, mikä on meille todella harvinaista.
Näsbytä olen kehunut jo muutenkin, mutta sieltä satuin saamaan vieläpä harvinaisen mieluisat kuvat.
Muita hyviä hetkiä olivat juuri ne lukemattomat sortsipurjehdukset (en tarvinnut toppahousuja kertaakaan tänä vuonna) ja Laivakoiran syliin tunkemiset.
Vaikka itse pääsimme virittämään lempipurjeeni spinnun ainoastaan kerran, ihailimme pallopurjeita vastaantulijoilla. Ne ovat niin hauskan näköisiä.
Aikataulusyistä teimme paljon sellaisia retkiä, että lähdimme alkuillasta toisen töiden jälkeen ja palasimme seuraavana aamupäivänä takaisin niin, että toinen ehtisi töihin. Mieleen jäivät siis erityisesti illat tänä vuonna. Ne olivat lämpimiä ja valoisia, aivan epätodellisen tuntuisia.
Vaikka tavallaan on vähän haikea olo, että jouduimme tänä vuonna nostamaan Båtin niin aikaisin, niin toisaalta voi ajatella niin, että huoltohommatkin on mukavampi tehdä kauniilla säällä. Båtin syyshuolto oli sellainen, että koneen öljyt vaihdettiin ja siitä ajettiin glykolit läpi. Båt nukkuu talviunensa lämpimässä hallissa, joten sitä ei tarvinnut tyhjentää niin täydellisesti kuin aikaisemmin kylmässä hallissa. Uhosin jo vuosi sitten teettäväni uudet päälliset patjoihin. Taidan uusia saman uhkauksen. Katsotaan, jospa se tällä kertaa toteutuisi. Keulapurjeen ompeleisiin oli tullut pieni ratkeama, se täytyy korjauttaa talven aikana. Sellaista pientä.
Purjehdus- ja venejutut jäävät tämän postauksen myötä taas talvitauolle. Lämpimät kiitokset lukijoilleni, jotka lukevat blogia ainoastaan niiden vuoksi, kivasta seurasta tälläkin kaudella. Nähdään taas keväällä. Eikös se kausi venemessuista ala?
Translation: As the boating season is now over for us, it's time to look back a little. I've been going through the pictures I took this summer and deciding on favorites. Some of them will end up on our bedroom wall.