Viime viikko päättyi työmatkalle Japaniin. Itä on minulle suuntana aina tosi vaikea, tuntuu siltä, että aikaero noin päin vie kaikki voimat. Niinpä en Aasiassa yleensä teekään muuta kuin lepään, treenaan ja syön, jotta olisin jotenkin tolkuissani paluumatkalla. Ohjelmassa oli siis salihommia.
Oma ruokatreffiasuni alkoi tuntui todella laimealta, kun törmäsin hotellin aulassa tähän herrasmieheen. Hotellissa oli jonkinlaiset juhlat meneillään ja nyt harmittaa, etten kehdannut kuvata enempää. Muita odotellessani sain seurata myös mielenkiintoisia palasia japanilaisesta kulttuurista. Kun paikalle ilmaantui pari perinteisiin kimonoihin pukeutunutta daamia, nojatuolissa istunut nuori nainen ponkaisi pystyyn kuin ammuttuna ja alkoi kumarrella. Hän tarjosi paikkaansa ja kumarsi kimononaisille todella syvään, moneen kertaan. Sanaakaan ei vaihdettu. Japanilainen kohteliaisuus on erittäin monimutkainen kokonaisuus, mutta me ulkomaalaiset voimme lohduttaa itseämme sillä, että meidän ei onneksi edes oleteta osaavan sitä. Muutama juttu toki kannattaa opetella. Setelit, kuitit ja kortit ojennetaan ja otetaan vastaan molemmin käsin. Käyntikorttia ei koskaan laiteta suoraan lompakkoon tai koteloon vaan se otetaan vastaan molemmin käsin, sitä tarkastellaan huolellisesti ja vasta sitten laitetaan koteloon. Kumarrukset menevät seuraavasti (korjatkaa, jos olen väärässä): 15 astetta on tervehdys, 30 astetta on kiitos ja 45 astetta anteeksi. Kumarruksen syvyydet riippuvat lisäksi myös siitä, kenelle kumarretaan. Esimerkiksi esimiehelle tai muuten ylemmälle tyypille siis pokataan vähän syvempään. Kohteliaaseen kielenkäyttöön ei kuulu ei-sana, joten se pitäisi yrittää jotenkin kiertää.
Japaniin matkaaville suosittelen muutakin kuin sushia. Ainakin gyozoja kannattaa maistaa. Ne ovat sellaisia taikinanyyttejä, joiden sisällä on monenlaisia täytteitä. Gyozat nassuun vedettyäni yritin taas saada unen päästä kiinni, joten tästäkään Japanin reissusta ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Joskus se harmittaa, koska olisihan Nagoyassakin vaikka mitä nähtävää, mutta lepo on pakko priorisoida, jotta jaksaa.
Pinterestistä löytämäni quote nauratti. Se tuntui jotenkin aika osuvalta!
Kotona minua odottivat lempikukkani tulppaanit.
Laivakoira oli tarkkana vahtina. Se seisoo usein tuossa nojatuolin selkänojalla ulos katselemassa. Posteljoonin saapuessa ja postilaatikoiden kolistessa se saa aina kamalat raivarit.
Vuorotyöläisen viikonloppu oli keskellä viikkoa. Laitoimme vähän parempaa ruokaa viinin kanssa. Lasinaluset lasien päällä ovat patenttini sille, ettei jaloon juomaan huku banaanikärpäsiä. Niitä on sen verran vähän tänä vuonna (onneksi), etten ole halunnut tehdä ansaa, koska se ei ole mikään varsinainen keittiön kaunistus, mutta viinin ilmestyttyä lasiin niitä tuntuu aina ilmestyvän jostain.
Joinain aamuina kahvin vain tarvitsee suurimmasta mahdollisesta mukista. Uneni olivat edelleen karkuteillä, joten näitä aamuja siunantui tälle viikolle useampia.
Aamuisin oli jo sen verran viileää, että koiralenkeille joutui vetämään takin päälle.
Lenkeistä puheen ollen - sain vihdoin hankittua uudet lenkkarit. Ostin tällä kertaa Asicsin DS Trainerit neutraaleina ja toivon totisesti, että nämä kengät olisivat paremmat minulle kuin Gel Kayanot.
Ihan niin viileää ei kuitenkaan vielä ollut, että olisin päässyt käyttämään synttärilahjahuiviani. Kokeilin muutaman kerran toiveikkaasti, mutta jouduin hylkäämään sen. No, ehkäpä tässä tulevan syksyn ja talven aikana on ihan riittävästi niitä kylmiä päiviä.
Testilenkkeilin innokkaasti ja ainakin toistaiseksi kengät ovat osoittautuneet todella hyviksi.
Laivakoira avasi lenkeillään kuratassukauden. Onneksi noin pieni koira on helppoa ja nopeaa suihkuttaa ja kuivata.
Viikon some moment oli, kun itse Lauren Conrad pinnasi Pinterestissä hiuskuvani. Huomaatteko, että tunnun viettävän noin puolet valveillaoloajastani Pinterestissä?
Laivakoira ei sosiaalisesta mediasta piittaa, mutta kainalopaikoista se on sen sijaan hyvin innostunut.
Gant lähetti postissa kataloginsa ja niitä tänä aamuna selaillessani se iski taas, ihan valtava kaipuu Nykkiin. Se on kyllä ihme paikka, miten mikään kaupunki voikaan koukuttaa noin?
Translation: This week I was in Japan and went to the gym. Then I came home and bought new running shoes and enjoyed them so much. My dog was as cute as ever and I missed New York. That's pretty much it.