Viikkokatsaus

Viikko alkoi ruusuisesti. Vietin nimittäin viimeisiä vapaita päiviä ennen töihinpaluuta.

Kävin kaupungilla lorvimassa ja sain houkuteltua ystäväni ex tempore -susheille. 

Synttärilahja huivini kulki toiveikkaasti mukana, mutta oli aivan liian kuumaa edes ajatella villahuivia. 

Lorvin erityisesti Akateemisessa Kirjakaupassa, jossa arvoin pitkään Kjell Westön uutta kirjaa. Suomeksi vai ruotsiksi, suomeksi vai ruotsiksi? Päädyin kielitaidon ylläpitämiseksi ja toivottavasti myös vähän kohentamiseksi jälkimmäiseen. Minusta on mukavaa lukea kirjoja alkuperäiskielellä, jos kielitaito vain suinkin riittää. 

Lötköilin kirjani kanssa sohvalla. 

Kanelin puutteessa päätin kokeilla aamupuuroon piparkakkumaustetta. Ei toiminut, ei sitten yhtään. Tai sitten sitä olisi pitänyt olla pienenpieni hitunen. Nyt tuli tosi pahaa puuroa. 

Jostain syystä unet päättivät häipyä elämästäni tällä viikolla. Valvoin myöhään ja heräsin niin aikaisin, että oli vielä hämärää. Join aamukahveja kynttilänvalossa. 

Valvomisen syy oli hyvin yksinkertainen, nimittäin tämän viikon Netflix-koukutus House of Cards. Kiitokset sitä joskus kesällä kommenttiboksissa suositelleelle lukijalleni, olen ihan hulluna sarjaan! Emme yleensä katso telkkaria juuri lainkaan, mutta Netflixin löydettyämme olemme ottaneet vähän tasoitusta. "Hei katotaanko vielä yks jakso?""Oho, kello on yksi yöllä."

Teki mieli jotain syksyistä herkkua, niinpä viikon jäätelövalinta oli Ainon Uuniomena. Ystäväni yritti Instassa väittää jäätelöannokseni olevan suuri, mutta itse olen voimakkaasti sitä mieltä, että annos on ihan normikokoinen. 

Dagens-rojuissa ja uutta laukkua iloisena kantaen suuntasin taas kaupungille loppuviikosta. 

Aamu-Stadi oli kauneimmillaan. Rakastan kaupunkien aamuja noin ylipäätään, niissä on jotain käsittämättömän inspiroivaa tunnelmaa. Fiilistä lisäsi se, että olin ajanut Bassoradiota täysillä luukuttaen. Miten mikään radiokanava voi olla niin paras?

Suunta vei Fazerille aamiaistapaamiseen Gauharin tyttöjen kanssa. En ollut jotenkin aiemmin osannut ajatella Kluuvikadun Fasua brekkaripaikkana, mutta sepäs osoittautui mitä mainioimmaksi sellaiseksi. Hintaansa (11,90) nähden tarjonta oli todella laaja. Gauhar-kuulumisia on tosiaan luvassa ensi viikolla. 

Laivakoira sai tytöiltä lahjaksi huippuhienon pannan. Siitä tulee Laiviksen edustuspanta. Värin nimi on muuten Royal Blue, joten tässä ollaan kyllä melkein kuninkaallisia koiraa myöten. Madeleinen Zorrohan on siis jackrussell ja Laivakoira on parsonrussell. Rodut erotettiin toisistaan vasta 2000-luvun alussa, sen jälkeen kun Laivakoira ja Zorro ovat syntyneet. Voisi siis sanoa, että hauvat ovat samanrotuisia ja että meillä on ikään kuin siniverinen koira. 

Samalla reissulla löysin myös sattumalta erään pooloneuleen. Se vaati Zarassa äänekkäästi saada päästä ostoskassiini. Tottelin. 

Viikko oli myös erinomainen sporttiviikko, vaikka lenkkareita ei tullut kuvattua kertaakaan. Juoksu kulki hyvin ja mikä oudointa, yhtäkkiä Gel Kayanot ovat alkaneet tuntua taas hyviltä jalassa. 

Viikko päättyi reissuun. Terkkuja Nagoyasta!