Viime viikko päättyi New Yorkiin - erittäin mieluisiin tunnelmiin siis. Pukeuduin iltakävelylle raitaan, kuinkas muutenkaan.
South Street Seaportissa olivat lauantai-illan himinät kunnolla käynnissä. Ihmisiä oli pilvin pimein ja DJ soitti musiikkia.
Bongasin hauskaa suklaata Whole Foodsista ja melkein ostinkin venetuliaisiksi. Sitten vilkaisin hintalappua, jossa seisoi 9 dollaria ja totesin, että enpä taidakaan.
Sniiduilu iski, koska kori oli jo täynnä kaiken maailman herkkuja. Sushi sängyssä työpäivän jälkeen edusti autuutta parhaimmillaan.
Toinen autuushetki oli aamulla, kun juoksin iiiiiihanan aamulenkin. Miten kulkikin hyvin!
Vielä pieni pyrähdys kaupungilla ennen kotiin lähtöä suoritettiin myös raidoissa, of koos.
Maanantaiaamuna kotiin palattuani ja oikein mojovat aamupäiväunet nukuttuani alkoi minun viikonloppuni. Tuulet olivat kovat, molemmat olimme väsyneitä valvotuista öistä ja miehellä oli seuraavana päivänä töitä. Teimme siis harvinaisen no go -päätöksen purjehduksesta ja kasasimme sen sijaan etemme herkkuja kotona ja katsoimme Siltaa.
Seuraava aamu alkoi rauhallisesti kahvia juoden ja vain ollen. Voi että se olikin ihanaa! Olin illalla bongannut yläkerrasta vanhan Glorian Ruoka&Viinin, jonka kannessa oli lettu ja mansikoita. Inspiroiduin ja päätin kokeilla uusinta someruokavillitystä, banaanilettuja. Kotona sattui olemaan mansikoitakin juuri sopivasti.
En onnistunut paistamaan kovin nättiä ja minun täytyy muutenkin sanoa, että tästä ei tullut minun lempiherkkuani, ei sitten hyvällä tahdollakaan. Minusta banaanilettu on munakas, joka maistuu oudosti banaanille. Sain sen vaivoin alas, kun upotin sen vaahterasiirappiin, mikä sai terveyspuolen hieman kärsimään. Letut lettuina ja munakkaat munakkaina, totesin. No, tulipahan kokeiltua!
Sitten kyläilin Henri Lloydilla, mistä olikin jo puhetta.
Showroomilta suuntasin tapaamaan toista bestiksistäni. Rutistin häntä pitkään - olimme viimeksi ennättäneet treffaamaan joulukuussa. Ruuhkavuodet pahimmillaan, katsokaas. Arki imaisi ja mitä näitä nyt on. No, nyt olimme vihdoin saman pöydän ääressä ja herkuttelimme intialaisella ruualla ja puhuimme, puhuimme, puhuimme ja puhuimme. Bestiksellä oli hanat rojut ranteessa.
Ja koska emme olleet vielä puhuneet tarpeeksi, jatkoimme ruuan jälkeen Kämpiin kahvittelemaan. Olin täynnä energiaa ja hyvää mieltä pitkäksi aikaa kotiin saavuttuani.
Olen käyttänyt tuota J.Crew'n raitahametta harva se päivä, mutta en ole napannut siitä vielä yhtäkään kunnon asukuvaa. Täytynee terästäytyä tässä, koska hame on ihan suosikkivaate.
Seuraavana päivänä innostuin itsekin lisäämään rojuja ranteeseen vähän uudella tavalla.
Suuntasimme Laivakoiran kanssa terassille ystäviä tapaamaan. Kaksi ystäväkokoontumista saman viikon aikana tarkoittivat sitä, että viikko oli ihan huippu! Paras! Mattolaituri saa erityispisteet siitä, että koirille oli tosi söpöt vesikupit.
Vielä yksi rauhallinen aamu kynsienlakkailun ja muotilehtien merkeissä sulostutti elämääni ja sitten olikin aika päästä jo merelle. Vein valmiiksi veneelle yhden lomakirjan. Ostin sen ohimennen, kun arvelin, että tätä ei kirjastosta löydy...
Venekerhon saaressa nautimme perusmeiningeistä, saunomisesta ja yhdessäolosta. Aamulla kello oli soimassa aikaisin, kun minun oli palattava sorvin ääreen. Teimme täydellisillä tuulilla nopeusennätyksen kotisatamaan.
Laivakoira oli sokissa liian aikaisesta herätyksestä ja nukkui koko matkan kotiin.
Loppuviikko olikin sitten ihan workworkwork. Keräsin virtaa tekemällä Laivakoiran kanssa rauhallisia metsäkävelyitä. Laivakoira haisteli ja tohotti omiaan, minä vaeltelin ajatuksissani. Sielu lepäsi.
Hain lisäenergiaa lenkkipoluilta. Lämmin oli juosta!
Ja sitten oli tietysti vähän tyynybisneksiä.
Translation: This week I returned home from New York, met a lot of girlfriends, enjoyed some good food and wine and spent some time with my dog. <3