Viikkokatsaus

Luovista leipoimatavoistani huolimatta äitienpäiväkakku onnistui hienosti ja kaikki sitä syöneet pitivät siitä paljon. Äitienpäivän sankarit saivat paketteja ja samalla vietettiin myös isäni synttäriä. Äitienpäivän iltana suuntasimme sitten vihdoin Båtia hakemaan. Siirtopurjehduksestamme kirjoitin täällä. 

Samaan tapaan kuin viime vuonnakin, voisin vaikka vannoa, että vene osaa hymyillä. Niin iloiselta se näytti kelluessaan viimein vedessä. Ilta oli varsinainen kesäilta par excellence, tyyntä auringonlaskua myöten. 

Vuoden ekat aamukahvit merellä maistuivat juuri niin hyvältä kuin kuvitella saattaa, mutta retkellämme oli iskeä pieni kriisi. Maito nimittäin loppui kesken ja osa kahvista jouduttiin juomaan mustana. Mikä alkeellinen moka provianttivastaavalta!

Alkuviikko oli siis kaikkiaan hyvin purjehduspainotteinen. Hyvä niin - toukokuussa työt menevät meillä niin ristiin, että tuskin ehdimme tässä kuussa toiselle yöretkelle. Päiväpurjehduksia teemme varmasti, mutta pidempien reissujen kanssa on hiljaisempaa. Eräs tietty legi on jo mielessä. Se liittyy pieneen tuuliviireilyyn venepaikkojen suhteen. ;)

Veneilyn aiheuttama onnellisuuspuuska herätti itsekritiikittömiä ajatuksia omista kasvinhoitotaidoista ja päädyin jälleen kerran kukkaostoksille. No, sinnikkyyden puutteesta minua ei ainakaan voi syyttää. Kaikki hankkimani kukat ovat edelleen hengissä. Vaaleanpunainen Mårbacka-pelargonia (joka on kai nimenomaan The Pelargonia) pääsi takapihan aurinkoon lämmittelemään. Toivon sen vievän huomion kitkemättömästä kasvimaasta. 

Viikkoon kuului aikaisia aamuherätyksiä ja upeiden, täydellisten kesäaamujen ihailua. Voi, jospa sitä ihanaa tuoksua voisi saada pulloon talteen!

Henkkamaukalta tilatut lisäsäilytyspussukat saapuivat. Oats & Co -pussit ovat olleet veneellä huippuja, joten tilasin yhden lisää, jotta kotiinkin liikenisi sellainen. Storage taas on kätevä, koska se vetää sisäänsä kaiken sen irtosälän leipäpusseista vitamiinipaketteihin, joka yleensä pyörii pitkin pöytiä.

Työmatkailin kotimaassa. Löysin kentältä suureksi ilokseni uuden Guido Brunetti -dekkarisarjan osan. Kesä ja dekkarit kuuluvat aivan erottamattomasti yhteen ja Donna Leonin kirjat ovat niitä, jotka saivat minut aikanaan innostumaan tästä genrestä. Sittemmin hurahdin skandidekkareihin, mutta koska suosikkisarjani Wallander ei enää jatku, olen mitä tyytyväisin, että Donna Leonin tuotannolle ei tunnu näkyvän loppua. Yllätyin tosin lukiessani siitä, että piti päästä sivulle 76 saakka, että ruoka mainittiin ensimmäisen kerran. Guido Brunettia tuntemattomille kerron, että tämä etsivä asuu Venetsiassa ja hänellä on Paola-vaimo, joka on terävän älykäs ja loistava kokki. Rikosten ratkaisun ohella kirjoissa nousevat päärooliin ihana italialainen ruoka ja ruokakulttuuri. Suosittelen lämpimästi! Lukemisen ohella  hotelli-iltaani kuuluivat varpaankynsien lakkaus ja Picnicin salaatti. Täytteenä oli tonnikalaa, kylmäsavulohta ja lämminsavulohta. Nam. Kala on parasta!

Vaikka TVOF onkin loppunut, televisio tarjosi jänniä hetkiä jätskinsyöntiin. Pitkän ja erittäin aikaisin alkaneen työpäivän jälkeen jotenkin jumituin sänkyyn matsia katsomaan. Pöh Suomen häviölle, mutta onneksi tänään on kuitenkin tilaisuus voittaa mitali. Sveitsin pääsy finaaliin oli mielestäni jotenkin niin mainion absurdia. Ihan mahtavaa, että he pärjäsivät kisoissa noin hyvin. 

Sänkyyn ilmestyi illan kuluessa myös joku, joka ei sinne noin niin kuin periaatteessa kuulu. Koska ilkeä ja paha ukkonen päätti kuitenkin ilmestyä jyrisemään Helsingin päälle, mikä on pienelle parsonille aina paha paikka, niin hellyin. 

Koira makasi välissämme peliä katsomassa aivan tyynen rauhallisena, lainkaan pelkäämättä. Niin rauhallinen se oli, että aloin jo ajatella, että olemme tainneet tulla huijatuiksi. 

Koska peli on nyt näköjään menetetty ja koira saa nyt näköjään nukkuma-aikojen ulkopuolella hengailla sängyssäkin (silloin kun nukumme, sillä ei ole asiaa makuuhuoneeseen), kutsuin sen viereen myös aamulla herättyäni. I have no selkäranka.