Pidä Saaristo Siistinä -yhdistyksen Roope-lehti kolahti tämänvuotisen Roope-merkin kera postiluukusta viime viikolla. Liityimme PSS:n jäseniksi heti purjeveneen hankittuamme ja olemme olleet mitä tyytyväisimpiä palveluihin. Jätehuolto on järjestetty ainakin Saaristomerellä kerrassaan upeasti. Sen takia olikin masentavaa lukea tuoreesta lehdestä siitä, että Suomen rannat ovat täynnä muoviroskaa ja tupakantumppeja. Me suomalaiset olimme kunnostautuneet erityisesti tupakantumppien mereen viskomisessa - kymmentä neliömetriä kohden löytyi Suomessa 16 tupakantumppia. Siis kuusitoista! Vertailun vuoksi mainitsen, että Viron vastaava luku on 0,4 ja Ruotsin 0,3. Mitä ihmettä?
Tupakantumpeista liukenee veteen vaarallisia aineita ja ne imeytyvät vedessä eläviin organismeihin. Toinen iso ongelma on muovi. Eläimet voivat sotkeutua muoviin ja ne voivat syödä sitä, koska luulevat sen olevan ruokaa. Kaikkia haittavaikutuksia ei vielä tunneta. Itsekseen tupakantumpit ja muovi eivät mereen päädy, vaan jokuhan ne sinne heittää. Minusta on jotenkin täysin käsittämätöntä, että meille on annettu tällainen upea luonto, vertaansa vailla oleva saaristo ja monimuotoinen eläinkunta, mutta emme edelleenkään vuonna 2013 osaa kunnioittaa ja suojella niitä. Veneilijät tuntuvat noin yleisesti olevan suhteellisen ympäristötietoista ja vastuullista porukkaa sen perusteella, mitä satamissa näkee. Sen vuoksi olinkin niin yllättynyt.
Meillä on muutamia ympäristöön liittyviä periaatteita, joita toteutamme vesillä liikkuessamme. Purjeveneessä on eräs etu - tuulivoimalla pääsee. Niinpä ajelemme purjeilla aina kun vain voimme ja panttaamme uusiutumattoman luonnonvaran käyttöönottoa. Jätteet kierrätetään PSS:n pisteissä ja ne jätteet, joille ei juuri siitä satamasta, jossa ollaan, löydy omaa astiaa, kuljetetaan mukana niin kauan, että sopiva löytyy. Joskus tästä seuraa koomisiakin tilanteita. Esimerkiksi Jussarössä ei ole jäteastioita. Olisinpa tiennyt tämän, kun keräsin Laivakoiran kakat rantakalliolta pois. Niinpä veneessä kulki mukana pussillinen sitä itseään siihen saakka, että pääsimme sellaiseen satamaan, jossa roskis on. Meidän septiämme ei edes voisi tyhjentää mereen, mutta muutenkin olisi itsestäänselvää, että se tankki tyhjennetään ainoastaan asianmukaiseen säiliöön. Septitankin tyhjentäminen on aina vähän ällöttävää, mutta PSS:n imutyhjennyslaitteet haisevat yllättävän vähän, eivät oikeastaan ollenkaan. Pyrimme myös välttämään kertakäyttöastioita. Tiskivedet imeytetään aina maahan, jos harmaaveden keruupistettä ei ole. Laivakoira ystävällisesti hoitaa usein astioiden esipesun, joten lika ei onneksi ole tiukassa, eikä tiskivesiä tarvitse vaihtaa montaa kertaa. :D Peseytymisaineissa olen yrittänyt löytää mahdollisimman ympäristöystävällisiä sellaisia. Minkälaisia ympäristövinkkejä teillä on? Muistelen, että joku kirjoitti viime vuonna kerrassaan mahtavasta harmaaveden keruujärjestelmästä omassa veneessään. Olisikohan se ollut Merenneito?
Roope-lehden pääkirjoituksessa todetaan, että lähitulevaisuuden suurin haaste on kerätä rahoitus uusiin huoltoaluksiin. Haluaisinkin kannustaa kaikkia vesilläliikkujia, jotka eivät vielä ole Roopen kavereita, liittymään PSS:n jäseniksi. Yhdistys tekee valtavan arvokasta työtä valtavan arvokkaiden vesistöjemme eteen. Jäseneksi pääsee liittymään täältä.
Oma ympäristöhaasteeni tälle vuodelle on se, että minun jäljiltäni luontoon, jossa kuljen, ei jää yhtään roskaa. Vien siis mennessäni muidenkin jätteet, jos niikseen tulee. Keräilen täällä kotinurkilla aina välillä roskia maasta ja kuljettelen roskikseen. Omaa venettä on tietysti vähän nihkeää ladata täyteen muiden roskia, mutta ajattelin kulkea vararoskis taskussa saaristossa aina silloin, kun olen sellaisessa paikassa, josta Roope-piste löytyy. Ottaako joku muu saman haasteen vastaan?
Käytin postaukseni lähteenä Roope-lehden uutta numeroa.
Translation: This summer I intend to collect other people's trash as well as my own. I can not believe the amount of waste thrown into the sea. So I'm taking on a little challenge to do my part.