Viime viikko päättyi siihen, että pääsimme kuin pääsimmekin tapaksille Di Treviin. Ruoka maistui, allekirjoittanut porsasteli määrällä, kun ei arvannut, kuinka suuria annokset ovatkaan ja palvelu oli huippuystävällistä. Aurinkokin tuli esiin ja ajelimme Turusta kotiin kesäfiiliksissä.
Kulunut viikko oli varsinainen herkkuruokaviikko. Teimme sellaisen muutoksen taloudenpidossa joku aika sitten, että siirryimme hieman suunnitelmallisempaan ja budjetoidumpaan ruokakaupassa käymiseen. Lopputulos on ollut mahtava: olemme syöneet tosi maittavia juttuja, ruokaa ei mene roskikseen yhtään ja ruokaan kuluva rahamäärä tipahtanut alle puoleen entisestä. Havahduin nimittäin jossain vaiheessa siihen, että ruokamenoissa ei ollut enää mitään järkeä. Tässä lautaselle päätyi lohta parmesaani-pinjansiemen-persiljakuorrutuksella. Reseptin heitin hatusta ja olin kovasti tyytyväinen.
Vaikka alkuloma olikin yhtä hulinaa, pidin kiinni aamukahvihetkistäni. Niitä ei saa kiirehtiä!
Koko alkuloma meni tiiviisti hotelliprojektin parissa. Tiistaina tuli vihdoin valmista, huone esiteltiin ja huokaisin syvään.
Sitä mukaa kuin huoneeni lähestyi lopullista järjestystään, kotona kaaos lisääntyi. No, kaikkialle ei voi ehtiä. Loppuviikosta oli sitten aika siivota sotkut kotona ja lomailla ihan kaikesta. Vietin erityisen paljon aikaa Unitassun kanssa. Teimme rauhallisia aamukävelyitä ja istuimme ihan vierekkäin. Rapsutin paljon.
Sitten eräällä iltakävelyllä tapahtui pienen parsonin mittakaavassa jotain todella järisyttävää. Näimme pupun. Siinä se vain istui kuin patsas ja Laivakoira tuijotti sitä herkeämättä, eikä oikein tiennyt, miten reagoida. Se taisi olla helpottunut, kun käännyimme sitten kävelemään poispäin.
Lomalla kuuluu olla verkkareissa.
Uusi Roope-merkki saapui. Nyt tietää, että kesä on lähellä!
Otin revanssin ulkokukka-asiassa ja ostin uuden perunanarsissin. Se on toistaiseksi hengissä...
...mutta ilmeisesti kuolevien kukkien määrä on vakio? Voin kertoa, että orkideassa ei ole enää yhtään kukkaa jäljellä. Minulla on kyllä sellainen magic touch, että!
Loppuviikosta teimme isäni kanssa kevätretken hyiseen Korkeasaareen. Hän halusi materiaalia erääseen valokuvakisaan ja itse halusin nähdä villihevosen varsan.
Varsa oli huippusuloinen. Sain lainata isäni pitkää putkea, joten sain "lähikuvia".
Loppuviikon ruokaostoksilla alehaukka bongasi oranssilla lapulla varustetun luomunaudan paahtopaistin, joten viikonloppuruoka oli selviö. Tulipa muuten aivan mielettömän hyvää, vaikka itse sanonkin! Marinoin paistia oliiviöljy-valkosipuli-rosmariini-chili-seoksessa puoli päivää, otin huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistusta, paistoin pannulla pinnat kiinni ja löin sitten uuniin. Kun sisälämpötila oli 58 astetta, otin paistin pois uunista ja käärin vielä folioon tunniksi. Söimme paistia seuraavana päivänä salaatin kanssa ja totesimme sen ihan täydelliseksi. Tein kaveriksi tsatsikia.
Viikonloppu meni muutenkin hyvän ruuan merkeissä, kun kävimme eilen illalla syömässä hotelli Aleksanterin ravintolassa. Lautasella oli päivän kalaa eli taimenta. Nam.
Jäätelöasioista kiinnostuneille kerrottakoon, että viimeviikkoista Mudcakea oli vielä puoli pakettia jäljellä, joten söin sen TVOFin avecina. Oli hyvää, edelleen! Sen sijaan TVOFista en tiedä, mitä ajatella. Olisin niin mielelläni nähnyt finaalissa Ingan, Tomasin tai Garyn, mutta kaikki suosikit ovat nyt tippuneet. Plääh.
Translation: This week was all about good food. And my dog.