MERILLÄ LASTEN KANSSA / Vieraspostaus

September 15, 2014, 1:00 am

≫ Next: Tyynyhepuleita odotellessa

≪ Previous: Viikkokatsaus

$

0

0

Merillä olo kolmen lapsen kanssa on täynnä huippuhetkiä ja sitten sellaisia täydellisiä kaaoksia. Parasta on ehdottomasti luonto ja satamat, joista lapset löytävät usein seuraa toisista veneistä. Luonnonsatamissa on tietenkin hiukan hankalampaa liikkumisen kannalta (erityisesti alle 2-vuotiaan kanssa), mutta elämyksinä ehdottomasti niitä parhaimpia. Veneessä olo vaatii sellaista jatkuvaa valvontaa ja liivejä lapset käyttävät aina laiturilla ollessa, veneessä (ei sisätiloissa) ja rannassa. Saavat näin liikkua aika itsenäisesti ja kulkea itse veneen ja laiturin väliä ja käydä kannella halutessaan.  Toki alle 2-vuotias on asia erikseen ja hänellä aika usein lisänä ollut vielä liiveihin kiinnitettävä "kuljetusnaru" ja ehdottomasti parhaimpia apuvälineitä olleet vanha oranssi pyöränistuin ja matkarattaat, jotka mahtuu veneeseen sisään. Sitten hiukan sekalaista kuvasaldoa viime kesältä.

Loppujen lopuksi tärkeintä on tiukat säännöt ja ehdottomasti rentous. Illallisia ja lounaita voidaan nauttia saaren kalliolla tai sataman laiturilla. Merillä olo lasten kanssa on ehdottomasti parasta koko vuoden aikana ja ehdottomasti suosittelen sen aloittamisen mahdollisimmin pienestä pitäen. Me vietämme kesäisin noin kuukauden aina saaristossa ja nyt, kun meillä on oma pienen pieni purjevene Helsingin edustalla voimme käydä myös pieneillä päiväretkillä vielä näin syksylläkin.  

Toivottavasti saitte hiukan edes fiilistä siitä millaista lasten kanssa merillä on ja kyselläkin toki saa ;).

Kiitoksia Norpalle, kun pyysit minua vierailulle blogiisi. Sinulla on ihana blogi ja kiitos siitä.

Terveisin, Riikka Riikan blogista

ps. blogistani löytyy myös Norpan vieraspostaus, joten tervetuloa kyläilemään ;)...

---

Tyynyhepuleita odotellessa

September 16, 2014, 7:23 am

≫ Next: On my sartorial shopping list

≪ Previous: MERILLÄ LASTEN KANSSA / Vieraspostaus

$

0

0

Yhteistyössä Pentikin kanssa

Vihdoinkin ollaan siinä vaiheessa, että voi alkaa miettiä muutakin kuin seuraavaa rautakauppareissua.  Olemme asuneet tässä kodissa 10 vuotta ja sisustus oli aika lailla valmis viimeiset vuodet. Remonttia varten omaisuutta raivatessamme laitoimme jonkin verran vanhimpia ja kuluneimpia kamoja kierrätykseen. Olohuoneen matto muutti yläkertaan ja nyt meillä onkin alhaalla yhtäkkiä melko - öh - minimalistinen sisustus. Olkoonkin, että vähän kevyempi ja raikkaampi linja miellyttää, niin ihan näin pelkistettyä en kuitenkaan toivo. Tervetuloa siis mukaan matkaan, kun alan rakentaa uusia tunnelmia. 

Lähes kaikki seinät maalattiin Tikkurilan Symphony-kartan sävyllä G487. Vain olohuoneen päätyseinä ja makuuhuoneen päätyseinä, jotka olivat tehosteseiniä myös ennen remonttia, maalattiin eri värillä. Löydän ehkä koodinkin vielä joskus jostain. Tämä vaalea harmaa löytyi kuitenkin Teknoksen valikoimasta. 

Käydessäni ennen lomaa Pentikillä kylässä sovin koko syksyn kestävästä yhteistyöstä, jossa pyöritellään hiukan erilaisia vaihtoehtoja olohuoneemme ja keittiömme stailaamiseksi. Viime viikolla hain ison kasan tavaraa kuvauslainaan. Joitakin tuotteita sain valita omaksi. Osa näistä puuttuu vielä, joten tämä on vasta tällainen pieni etukäteismaistiaispostaus. Ensimmäisenä on vuorossa raikas, graafinen ja ei niin perinteinen pentikmäinen setti. Itse ainakin yllätyin todella toimistolla vieraillessani, että valikoimista löytyy tänä syksynä niin rouheita (anteeksi, inhoan tuota sanaa, mutten keksi parempaakaan) ja industrial-henkisiä juttuja. 

Translation: Some decoration planning. 

On my sartorial shopping list

September 20, 2014, 4:45 am

≫ Next: Viikkokatsaus

≪ Previous: Tyynyhepuleita odotellessa

$

0

0

Photos via Country Attire

Syksyn kenkäasiat ovat koko lailla hoidossa, mutta trenssinjälkeinen aika on vielä hieman hakusessa. Ikuinen heppatyttö sisälläni haaveilee jo kolmatta vuosikymmentä Barbourin öljykangastakista. Hieman tuoreempi mieliteko on klassinen duffelitakki. 

Photo via Country Attire

Öljykangastakissa olisi kieltämättä sateisen syksyn sattuessa ideaa. Duffeli taas olisi hyvä, jos olisi kuivempaa ja viileämpää tiedossa. Yhden pikkuostoksen klikkasin jo ostoskoriini takkeja funtsaillessani. Jokasyksyinen ruutuhulluus iski hieman etuajassa (syytän Pinterestiä) ja tällä kertaa helpotus löytyi edullisesta osoitteesta, nimittäin Henkkamaukasta. 

Photo via HM

Olen parhaillani ekalla työmatkalla uuden duunin puitteissa ja elätän pienenpientä toivoa, että saattaisin ehtiä näkemään jonkun ostarin. Syyskuu on melkein lopussa ja voi olla, että trenssikelit vetelevät viimeisiä henkäyksiään tältä vuodelta. Peukut pystyssä kuitenkin, että tällaista lämpöä riittäisi vielä ensi viikonlopulle. Silloin meidän on nimittäin määrä siirtopurjehtia Båt talviteloille. 

Viikkokatsaus

September 21, 2014, 7:38 am

≫ Next: Snapshots from Riga

≪ Previous: On my sartorial shopping list

$

0

0

Menipä viikko nopeaan. Olen nauttinut aamuisista metsälenkeistä Laiviksen kanssa. 

Löysin uuden Ben and Jerry's -maun. Se oli tavallaan kuin Strawberry Cheesecake, mutta raikkaampi.

Iloitsin siitä, että oli niin lämmin, että vieläkin saattoi huidella ilman sukkia ja ballerinoissa. 

Hain matkalaukun kellarista ja pakkasin sen, ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Edessä oli nimittäin ensimmäinen työmatka uudessa pestissä. 

Otin lempineuletakkini taas käyttöön. Tämä on yksi parhaita heräteostoksiani. Olin kerran Nykissä kävelyllä ja totesin pukeutuneeni liian kevyesti. Tein paniikkiratkaisun ja kävin hakemassa Abercrombielta lämmikettä ja kas, uusi luottovaate oli löytynyt. 

Ennen lentokentälle lähtöä söin vähän jäätelöä, eihän sitä sopinut jättää pakastimeen. 

Täällä Riiassa sitä nyt sitten ollaan, edelleen. Työmatkan luonne on täysin vastakohtainen edelliseen elämään verrattuna. Tässä kuvassa nimittäin tiivistyy aika lailla se, mitä olen ennättänyt täällä nähdä. Päivät ovat pitkiä - alkavat aikaisin ja loppuvat myöhään. Niinpä viikkokatsauskin on tällä kertaa tällainen typistetty versio. Palaan kotiin ensi viikolla, kuullaan sitten. Mukavaa sunnuntaita! 

Snapshots from Riga

September 24, 2014, 9:59 am

≫ Next: Kotikuvien loppumaton sarja, osa 2

≪ Previous: Viikkokatsaus

$

0

0

Viimeisenä Riian päivänä minulla oli vihdoin pari tuntia aikaa. Käytin ne - tietysti - valokuvakävelyyn. Oli valitettavasti tosi huono ilma, mutta kaupunki näytti silti hienolta. Muuten en juuri ennättänyt Riikaa näkemään, pitkät työpäivät pitivät huolen tästä. Biblioteka-ravintolaa voin kuitenkin suositella todella lämpimästi, mikä ruokaelämys!

Rakennukset ovat vanhassa kaupungissa todella hyvässä kunnossa ja siistejä ja joka nurkan takaa löytyi sievä kuja, jonne teki mieli poiketa. Mieheni oli lentänyt viimeisenä iltanani minua moikkaamaan ja kävimme syömässä sellaisessa kivassa ravintolassa kuin Balzambars. Se sijaitsi tuossa alapuolella olevassa kuvassakin näkyvällä Torna Streetillä. Kadunpätkän varrella oli monia muitakin hauskan näköisiä paikkoja. Miehen lähdettyä aamusella takaisin kotiin oli pakko palata kadulle nappaamaan muutama kuva. Ravintolatarjonta näytti muutenkin olevan Riiassa aivan valtava. 

Kotiin palasin potkureiden päristellessä yhden ainoan pikku ostoksen kanssa. Samaiseen kahteen tuntiin mahdutin nimittäin sisustusliikkeen nimeltään Mint. En valitettavasti nopealla googlaamisella löytänyt sen sivuja. Kauppa myi tosi kivoja kynttilöitä, sisustustekstiilejä, valaisimia ja yleistä sälää, josta suurin osa oli paikallista. Omaan haaviini tarttui neljä pellavaista lautasliinaa. 

Lautasliinoista löyhä aasinsilta keittiöön - se on nimittäin nyt valmis! Jiiihaaaa! Tämä tarkoittaa sitä, että remonttimme kakkososa on taputeltu pakettiin ja kolmoseen on (luojan kiitos) vielä aikaa ihan runsaasti. Kuvia on luvassa heti, kun vain suinkin ehdin niitä ottamaan. Nyt, kun saamme vielä viikonloppuna vietyä Båtin talviteloille, niin huokaan kyllä syvään sille, että kreisi syyskuu on ohi. Lokakuun suunnitelmissa on sopivassa suhteessa sporttia, juhlimista, lukemista ja Suitsin kolmannen kauden DVD-boksi, jota olen pantannut oikeaa hetkeä varten kesäkuusta saakka. Harvey Specter, I'm coming!

Kotikuvien loppumaton sarja, osa 2

September 26, 2014, 4:11 am

≫ Next: Viikkokatsaus

≪ Previous: Snapshots from Riga

$

0

0

Yhteistyössä Pentikin kanssa

Niin se vain edistyy pikkuhiljaa sisustuskin. Kesän jäljiltä teki mieli stailata kotia raikkaaseen, mutta lämpimään suuntaan. Ihan vielä ei ole aika kietoutua torkkupeiton kanssa sohvannurkkaan lukemaan vaan nyt nautitaan ihanista ulkoiluilmoista, harjataan kesätuulen tuivertamat hiukset siistimpään ojennukseen ja palataan pukeutumisessa ylirennosta astetta skarpimpaan (ainakin viikolla). Niinpä valitsin Pentikin kanssa yhteistyössä toteutettuun syyskuun sisustukseen heidän modernimpaa linjaa edustavia tuotteitaan. Mustat Deco-varjostimet päätin lunastaa itselleni ja Kuura-pöytä, Delhi-jakkara ja Brooklyn-valaisin jäävät niin ikään minulle. Loput tavarat olivat kuvauslainassa. Toiveissani oli vaalea koti, mutta ei kuitenkaan kokovalkoinen.

Tuolle päätyseinälle on tulossa ihan oikea kaluste, kunhan seuraava inspiraatiopuuska iskee. Jakkara muuttaa sitten sen myötä muualle. 

Ihastuin Kuura-pöytään heti sen nähtyäni - se on kevyt ja ilmava ja sopii mainiosti pienehköön olohuoneeseemme. Musta väri tuo vähän kontrastia hiekan sävyihin ja valkoiseen. 

Como-matto on mitoitukseltaan meille liian pieni, mutta halusin sen mukaan kuvauksiin, koska halusin näyttää teille sen makean kuosin. Tietysti niitä voisi sijoittaa kaksi vierekkäin, jolloin koko olisi varmaan täsmälleen oikea. 

Torkkupeittoja pohdiskellessani tuli muuten mieleen, että tämän Pentikin torkkupeiton olen ostanut yli 10 vuotta sitten ja se oli yksi ensimmäisiä tähän kotiin tehtyjä hankintojani. Olen kielloista huolimatta pessyt sitä pesukoneessa ja välillä se on ollut Laiviksen nukkuma-alustana ja aina vain se on yhtä hyvässä kunnossa. Näissä kuvauksissa oli mukana Tunturi-torkkupeitto, joka tuntui ihan yhtä laadukkaalta. 

Keittiön pöydän päälle saatiin myös nyt vihdoin valaisin. Brooklyn-valaisin on kookas ja näyttävä, mutta ei liian hallitseva. Tykkään. 

Sitten pitäisi keksiä, mitä sälää ripotellaan tasoille. Pääsen toisin sanoen yhteen lempparipuuhistani tyynyrallin ohella, asetelmien tekoon. 

Pitäisikö tuikkukuppi- ja kynttilärykelmä siirtää mustalle pöydälle?

Pitäisikö Moderni-lyhty asettaa ruokapöydälle, keskelle kattauksia? 

Nämä pohdinnat ovat edessä varmaan viikon päästä viikonloppuna, tämä tuleva menee Båtia talviteloille siirtäessä. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Translation: Home stuff.

Viikkokatsaus

September 28, 2014, 12:00 pm

≫ Next: Kauden päätös

≪ Previous: Kotikuvien loppumaton sarja, osa 2

$

0

0

Viime viikko päätyi Riikaan, jossa yritin työpäivien päätteeksi syömään mennessäni napsia ohimennen kuvia kaupungista. Varsinkin ravintolatarjonta yllätti positiivisesti.

Vanhaan kaupunkiin ehdin vasta viimeisenä iltanani, kun mies oli lentänyt minua moikkaamaan. Kävimme syömässä ja vietimme koko perheen some momentia. Onnistuvat ne treffi-illat näinkin. 

Mies lähti kotiin heti tiistaiaamusta ja minä tulin sitten iltapäivällä perässä. Helsingissä oli hyytävän kylmä!

Onneksi Pumpkin Spice Latte lämmitti juuri sillä hetkellä, mutta viikonlopun veneensiirto alkoi suoraan sanottuna hirvittää.

Kotona teki mieli jotain ihan tosi perussafkaa. Makkarakastike luomumakkarasta ajoi asian. 

Kastiketta keiteltiin upouuden ja vihdoin paikalleen päässeen liesituulettimen alla. Nyt kaikki on todellakin valmista! Jes!

Lenkille ehdin vain kerran tällä viikolla, mutta se olikin onneksi yksi niitä täydellisiä lenkkejä, kun kulki rennosti, ilma oli juuri oikeanlaisen raikas ja lenkin vikalla kilsalla soittolistalta tulivat suosikkini (laitan aina soimaan randomilla). 

Nykki-ikävä jatkui ja yritin lievittää sitä Dean & Deluca -kahvimukilla ja NYT:in kansainvälisellä versiolla. Laiha lohtu, sanoisin. 

Olkkarissa sisustus otti askeleen eteen päin, sen näittekin jo edellisessä postauksessa. 

Meidän oli tarkoitus lähteä siirtämään Båtia jo perjantaina, mutta turhan jämäkkä keli piti meidät maissa. Lauantaiaamu onneksi valkeni aivan tajuttoman kauniina ja huokaisin helpotuksesta - ei yhtään niin kylmää kuin alkuviikosta. Jätin toppahousut kotiin. 

Tuulta oli myrskyn jäljiltä vielä reippaanlaisesti 13 m/s, mutta se pöhötti suoraan takaapäin ja pääsimme Espoosta Pellinkiin ihan heittämällä. 

Laivis löysi tottuneesti omat paikkansa veneestä, mutta ei aina ihan muistanut vihaavansa purjeiden rapinaa. Niinpä se siksakkasi edestakaisin salongin ja kannen väliä, kun joka kerta purjeiden pitäessä jonkinlaista ääntä sen oli paettava paheksuen sisälle. 

Suojaisa satama löytyi Byönistä, jossa ei olisi todellakaan arvannut, paljonko tuuli. Olimme perillä hyvissä ajoin ja ihan vain istuskelimme hetken. Sitten söimme ja kävimme ajoissa nukkumaan. 

Aamulla petasin sängyn vikaa kertaa tällä kaudella ja aamupalan jälkeen irroitimme jälleen köydet. Ihana, lämmin ja aurinkoinen sää oikein hemmotteli. Seilasimme hieman eilistä hitaammin, mutta kuitenkin riittävän vauhdikkaasti iltapäiväksi Loviisaan. Kävimme Laivasillassa tyhjentämässä septin ja täydentämässä polttoainetankin. Otin toiset verkkarit pois, kun tuli kuuma. Mikä upea viikonloppu!

Sitten oli aika laittaa tämä kausi pakettiin. Irroitimme purjeet ja laitoimme Båtin nostovalmiiksi. Kun menemme seuraavan kerran sitä taputtelemaan ja tyhjentämään, se on jo ylhäällä. On tosi haikea fiilis varsinkin kun tämä kausi jäi vähän torsoksi, mutta toisaalta tämä oli kyllä upea viikonloppu päättää kesä. Huomenna blogissakin on sitten purjehdusjuttuja vikaa kertaa tänä vuonna. Snif. 

Translation: Traveling and sailing this week. 

Kauden päätös

September 29, 2014, 9:28 am

≫ Next: Kotikuvien loppumaton sarja, osa 3

≪ Previous: Viikkokatsaus

$

0

0

13 m/s -myötäisessä aallonharjalla jopa seitsemää solmua lähennellyttä vauhtia paukutetun Haukilahti-Byön-legin jälkeen kello oli vasta kuusi, kun saavuimme Byöniin. Satamassa oli vuodenaikaan nähden melko paljon muitakin veneitä - suojaisuus houkutteli. Ja toden totta, laituriin kiinni päästyämme päivää ei ollut uskoa samaksi. 

Mitä muuta kuin vauhtiennätyksiä siirtopurjehduksemme sitten oli?

Rauhallisia onnenhetkiä ihmisille...

...ja koirille. 

Uskomattoman kauniina ja kuulaana koittanut syysaamu.

Toinen mahtava purjehduspäivä heti perään.

Eväät vauhdissa. 

Pysähtyminen Loviisan Laivasiltaan. 

Ja sitten saapuminen telakalle ja purjeiden irroittaminen. Siinä on jotain symbolista ja haikeaa. Samaan aikaan olo on helpottunut, nyt ei tarvitse stressata kelejä ja Båt on hyvässä hoivassa hallissa. Ei haittaa, vaikka tulisi mikä syysmyräkkä. Mutta silti vähän snif. 

Translation: Time to wrap up the season. 

---

Kotikuvien loppumaton sarja, osa 3

October 1, 2014, 8:42 am

≫ Next: Pientä kivaa

≪ Previous: Kauden päätös

$

0

0

Vanha keittiömme oli samalta vuodelta kuin talokin eli lähes 20 vuotta vanha, mikä alkoi todellakin jo näkyä ja tuntua. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että se todella käytettiin aivan loppuun. Pohja oli sinänsä hyvin toimiva, joten emme kokeneet tarpeelliseksi vaihtaa vesipisteen tai jääkaapin paikkaa. Lieden olisimme halunneet muualle, koska tuollaisesta kulmaliedestä tulee aivan hirvittävä määrä hukkatilaa, mutta koska huippuimurin hormi oli todella hankalassa paikassa, totesimme pienimmän riesan tien olevan sitten kuitenkin se, että liesi jäisi kulmaan. Huipparin kanssa toimivan liesituulettimen löytäminen oli todella vaikeaa, etenkin kun tarvitsimme saarekemallin. Vaihtoehtoja löytyi miehen mittavan metsästysoperaation jälkeen kutakuinkin kaksi, joista toinen oli kohtuullisen hintainen ja toinen meidän budjettiimme liian kallis. Niinpä ratkaisu oli ilmeinen. Liesituuletinta varten jouduttiin myös rakentamaan tuollainen madallus, jotta venkula hormi saataisiin suoristettua ja lieskari sijoitettua keskelle. 

 

Keittiö suunniteltiin Ikean maksullisen keittiösuunnittelupalvelun kanssa. Ovivalinnasta olimme heti yhtä mieltä. Hana, subway tiles ja kantikas allas olivat minun must-juttujani. Mies valitsi vetimet ja kodinkoneet. Tasoa puntaroimme pitkään. Massiivipuinen olisi ollut upea, mutta koska emme ole mitään erityisen tarkkoja ja minulla on kahvit nurin joka toinen aamu, päädyimme armolliseen laminaattiin. Jos jostain syystä osoittautuu, että alammekin superhuolellisiksi, eivätkä värjäävät juomat läiky, tason voi sitten joskus vaihtaa. Pähkinänvärinen laminaatti tuo meidän makuumme sopivaa kontrastia ja lämpöä liikaan valkoisuuteen. Osa yläkaapeista on kippikaappeja ja osa ihan tavallisia. Alakaappeja meillä ei ole lainkaan, ainoastaan vetolaatikoita. Niistä on jotenkin helpompi kaivella tavaroita esille. Halusimme pitää yleisilmeen mahdollisimman rauhallisena, joten valitsimme mahdollisimman suuret laatikot, joiden sisällä on sitten jemmassa lisää pikkulaatikoita. 

Laskutilaa ei kai ole koskaan liikaa. Toistaiseksi tasot ovat olleet suorastaan neitseellisen tyhjiä, mutta eivätköhän ne ajan mittaan täyty kaikenlaisesta roinasta. Nyt kuitenkin nautin seesteisestä maisemasta.

Ennen remonttia laitoin oikeastaan kaikki vanhat lehdet kiertoon ja kierrätykseen, mutta Glorian Ruuat ja Viinit säästin. Olen varmasti sanonut monta kertaa, että rakastan tuota lehteä, vaikken olekaan mikään kovin innokas kokki itse. Pidän ihan mielettömästi niiden visuaalisesti ilmeestä ja oikein imeskelen inspiraatiota. Lisäksi luen kaikki jutut, reseptitkin. Olen ihan hulluna ruoka-aiheisiin, mutta en vain jotenkin innostu siitä itse tekemisestä. 

Keittiösuunnittelijamme Espoon Ikeassa oli Anna, jota haluan vielä erikseen kiittää superpitkästä pinnasta ja avuliaisuudesta. Olimme monta kertaa varsinaisen suunnittelun jälkeen kysymyksinemme hänen kimpussaan ja saimme aina apua. 

Olemme olleet keittiöömme tosi, tosi tyytyväisiä. Keittiön osuus oli stressaavin osa koko remontista (niin kai se tuppaa yleensä olemaan), mutta lopputulos on kieltämättä hyvin palkitseva. Ainakaan vielä ei tunnu siltä, että tekisimme mitään toisin. Ja hyvä niin, tällä keittiöllä on tarkoitus mennä pitkään. Oma toiveeni oli, että valmis keittiö ei leimautuisi liikaa tähän aikaan vaan siitä tulisi sellainen, että keittiötä katsomalla ei pystyisi sanomaan, minä vuonna se on remontoitu. Sen, onnistuinko, näyttää sitten aika. 

Translation: This is our new kitchen. 

Pientä kivaa

October 3, 2014, 11:54 pm

≫ Next: Viikkokatsaus

≪ Previous: Kotikuvien loppumaton sarja, osa 3

$

0

0

Houkuttelin kuluneella viikolla Lauraa kanssani sisustussäläostoksille. Sälä oli ennaltamäärittelemätöntä. Jotain sellaista, josta tietäisin kun näkisin, että toi. Toivoin, että Lauran visuaalisuudesta ja esteettisestä silmästä liikenisi vaikutusta omiinkin hankintoihini. Jotain pikkujuttuja tulikin ostettua. 

Ostokseni eivät olleet mitään kovin yllättäviä. Riviera Maisonin kynttilälyhty - ei mitään kovin radikaalia. 

Aikaisempi hankinta parin viikon takaa on HM Homen tyyny, jossa on ihana syysfiilis ja juuri oikeanlainen harmaa sävy. 

Säläostoksiin kuuluu, että niissä ei tarvitse olla mitään järkeä. Hauska tekstikassi Perobasta päätynee kauppakassiksi johonkin sellaiseen paikkaan, että se on aina esillä ja valmiina käyttöön. Sen pari on Anton&Antonin juuttikassi. Kauniin risottopakkauksen kohtalo on ennalta määrätty. Se on niin sievä, että panttaan ja panttaan sitä, koska en raaski avata pakkausta. Lopulta se on sellaisen keittiössä kertyvän rasvapölyn marinoima ja päiväyskin on mennyt jo pari vuotta sitten. Ilmiö on sukua sille, että minulla on kaapissani maailman ihanin Gantin klubitakki, jota en ole käyttänyt tänä vuonna kertaakaan, koska jotenkin säästelen sitä jotain epämääräistä varten. Tai se yksi t-paita, joka on tosi ihana, mutta jota olen käyttänyt ehkä kolme kertaa, koska alitajuisesti säästän sitä. Tästä ihan hölmöstä tavasta yritän kyllä kovasti päästä eroon. Ehkä kokkaan meille ensi viikolla risottoa klubitakki päällä. 

Dean&Delucan pikkuinen pussukka on ikivanha ja siellä on sisällä valmiiksi pestyjä kirsikkatomaatteja napsimista odottelemassa. Nougatista ostettu vedenkestävä Uashmama-paperipussukka on myös aiemmin syksyllä hankittu ja pitää sisällään hedelmiä. 

Kauppakassien esille ripustamista varten tarvitaan tietysti jotkut ihanat koukut. Ne (kaksi kappaletta) löytyivät Riviera Maisonilta. 

Kun on välillä saanut fiilistellä pikkutavaroiden kanssa, jaksaa paremmin ajatusta, että kodinhoitohuone on edelleen remontin jäljiltä alkuräjähdyksen näköinen ja eteisessä seilaa työkalupakkeja, jotka eivät mahdu minnekään. Ehkä niidenkin sortteeraamiseen ajava inspiraatio vielä tulee. 

Translation: Cute little stuff I've been buying. 

Viikkokatsaus

October 5, 2014, 10:47 am

≫ Next: Bring it on fall - I'm wearing Henri Lloyd

≪ Previous: Pientä kivaa

$

0

0

Onpas aivan kertakaikkisen mahtava viikko takana! Sporttaamaankin ehdin kerrankin riittävästi omaan makuun ja olin jopa ensimmäistä kertaa sataan vuoteen jumpassa. Pienen alkusekoilun jälkeen kaikki ihanat askeleet muistuivat mieleen ja sarjassa oli kohta, jossa taputettiin käsiä. Ihan kaikki odotukset siis täyttyivät. Jumppakaverinani minulla oli työkaverini Noora. Ja kyllä, on erittäin hämmentävää, kun on samanniminen työkaveri. 

Syksy tuli (onneksi Båt ehti alta pois) ja piti kiskoa taas lämpimämpää vaatetta ylle. Cosin housuista on tullut suosikkialaosa numero ykkönen, näette tarkempaa asukuvaa niistä ensi viikolla. Repäisin ja vaihdoin jakauksen keskelle. 

Laitoimme monta kertaa yhdessä ruokaa tällä viikolla miehen kanssa. Yhteinen ateria on luksusta arkipäivisin ja se on sen verran tärkeä hetki, että silloin ei someteta, lueta tai mitään muutakaan vaan keskitytään seurustelemaan, vaikka ruoka olisi mitä tahansa nakkikastiketta. Tällä kertaa oli tosin sellaista hyvää vuokaa, jossa oli tomaattia, mozzarellaa, perunaa ja luomujauhelihaa. 

Laivis oli uskollisena ystävänä aina lähistöllä, kun keittiössä tapahtui. Siitä on viime aikoina tullut ihan hävytön kerjäläinen, vaikka emme sellaista käytöstä palkitse vaan koira lähetetään aina matkoihinsa keittiöstä, kun syömme. 

Lauran kanssa kävimme niillä sisustussäläostoksilla, joista postasin eilen. Ostosten jälkeen ravitsimme itseämme Kaartin Hodarissa ja Hummerissa. Se on yksi suosikkipaikkojani rentoon arkiruokailuun. 

Viikko vain parani paranemistaan. Perjantaina Henri Lloyd hemmotteli meitä vakkaribloggaajiaan Kämp Day Spassa meikkiopastuksen ja hoitojen merkeissä. Ensin juotiin lasilliset kuohuvaa. Ei hullumpi aloitus viikonlopulle!

Itse olin valinnut jalkahoidon. 

Kun kukin oli valmis omasta hemmottelutuokiostaan, oli aika syödä. Ja kun bloggaajaseurassa ruokailee, otetaan tietysti kuvia. Malena ja Johanna näyttävät mallia. Ja kyllä oli ruoka ikuistamisen arvoinenkin, kuha oli aivan kertakaikkisen herkullista. 

Sokerina pohjalla oli vierailu Henri Lloydin liikkeessä Kasarminkadulla, jossa mallailtiin syyskauden ihanimmat vaatteet. Itse löysin - en voi edes sanoa täydellisyyttä hipovan - täydellisen duffelin, joka ratkaisi talvitakkipohdintani kertaheitolla. 

Tuntui siltä, että minne tahansa liikkeessä käänsi päänsä, silmiin osui jotain pakko saada -tason vaatteita. Jos muistatte, niin olen vannonut, etten enää pukeudu muihin kuin tämän reaktion aiheuttaviin vaatteisiin. 

Aiemmin mainittu Noora ehdotti vielä after workeja, joten voinee sanoa, että perjantai oli ihan täydellinen päivä. Yhtä täydellinen kuin se duffeli. Koska jos tuollaisen alun jälkeen suuntaa sushille ja skumpalle...

...ja juo vielä Pumpkin Spice Lattet päälle ja...

...päättää illan jäätelöllä ja Suitsilla, niin eipä paljoa parannettavaa jää. 

Lauantaina en tehnyt juuri mitään. Olin yhden epäsosiaalisen päivän tarpeessa, joten sellaisen vietin. Ohjelmassa oli juoksulenkki, epämääräistä haahuilua ja Laiviksen kanssa kyhnyttämistä. Päivä oli ihan päinvastainen kuin perjantai, mutta myös omalla laillaan täydellinen. Molempia tarvitaan, jotta kokonaisuus olisi tasapainossa. 

Tänään vietin sitten laiskaa aamua. 

Ihailin perjantaina saapuneita kumisaappaitani, joiden hankintaan olin inspiroitunut täsmälleen viikkoa aiemmin, kun vettä tuli kaatamalla ja olin liikenteessä ballerinoissa. Nämä ovat kolmannet Hunterini, kahdet ekat olen myynyt pois. Ensimmäiset olivat ne samanlaiset vihreät kuin joita kuninkaallisetkin käyttävät. Ne eivät sopineet yhteen oikeastaan minkään omistamani vaatteen kanssa ja ne päätyivät myyntiin. Seuraavat olivat beige-ruskeat ja aivan yhtä epäonnistunut hankinta, vaikka kauniit olivatkin. Toivottavasti kolmas kerta sanoo nyt toden. Valitsin turvallisen mustan. 

Tänään kävimme Nooran kanssa vielä kävelyllä kuvaushommissa. Siitäkin lisää sitten ensi viikolla. Siellä on muuten kylmä! Båt saatiin tosiaankin talviteloille yhdennellätoista hetkellä. 

Toivottavasti muillakin on ollut mukava viikko. Allekirjoittanut ainakin vetäytyy vielä hetkeksi Harvey Specterin seuraan muikea hymy naamallaan. 

Translation: Just the perfect week!

Bring it on fall - I'm wearing Henri Lloyd

October 6, 2014, 9:43 am

≫ Next: Valmis yläkerta

≪ Previous: Viikkokatsaus

$

0

0

Yhteistyössä Henri Lloydin kanssa

Kolme ylimmäistä kuvaa ovat täysin lavastettuja. Kuka hullu tuolla nyt enää ilman kaulaliinaa olisi! Syksyn luihin ja ytimiin tunkeva viima pelmahti tänne eteläänkin eilen ja tänään tein päätöksen antaa periksi ja julistaa ballerinat ilman sukkia -kauden päättyneeksi. 

Untuvatakki sunnuntaikävelyllä ei ollut lainkaan liioittelua. Sain takin viimeviikkoisella vierailullani ja olen ollut se päällä koko viikonlopun. Olen fanittanut kevyttoppiksia aiemminkin ja hankkinut niitä reissuillani Uniqlosta. Henri Lloydin leidit tiesivät tarpeeni itseäni paremmin, kun tiesivät kertoa, että tämän ja niiden ero on se, että Henri Lloydin versio pitää tuulta. No niinpä pitää. Malli on myös tuollainen vähän slimmimpi. 

Tästä tuli minulle kerralla vakkarikoiranulkoilutustakki, vapaa-ajan rentoilutakki ja helposti mukana kulkeva lämmike. Takki nimittäin mahtuu lajitovereidensa tapaan sellaiseen minimakuupussiin. 

 

Kävelyllämme kohtasimme myös kuvaushetken ajan maassa retkottaneisiin laukkuihimme hyvin, hyvin epäilevästi suhtautuneen hepan. Kasa lämpimiä lapsuusmuistoja tulvahti mieleen, kun tuli äkkiä mieleen, miten maneesin nurkassa vedossa lepatellut vanha muovikassi oli koko ponijengin mielestä pelottavinta ikinä. Ja Tuomarinkylässä tarhassa ollut poni toi mieleen vanhan suosikkiratsuni Nicon. Nico laukkaa varmasti jo vihreämmillä laitumilla, mutta tulen aina muistelemaan kaiholla sen innokkuutta. Reipas poni ei malttanut koskaan odottaa omaa laukkavuoroaan vaan pomppi paikallaan ja sanoi hii. Olen aina tykännyt sellaisista hevosista ja poneista, joita joutuu vähän pitelemään ja jotka sekoavat innosta esteitä nähdessään. Aina noissa maisemissa ulkoillessani päätän visusti, että ratsastuksen pariin palaan vielä jossain vaiheessa elämääni. 

Alkuperäiseen aiheeseeni palatakseni sanon, että huomenna otan saappaat ja sukat käyttöön ja laitan trenssin talviteloille. Suon myös ajatuksen sille, että Blossa-kausi taitaa olla ihan nurkan takana. Tämän vuoden maku on laventeli. Kuulostaa hyvältä!

Translation: My new Henri Lloyd puffer. 

Valmis yläkerta

October 8, 2014, 8:45 am

≫ Next: October accessories

≪ Previous: Bring it on fall - I'm wearing Henri Lloyd

$

0

0

On meillä kotona yksi huone, josta voisi sanoa, että se on valmis. Yläkerta nimittäin. No okei, noita Granitin säilystysraheja tullee jossain vaiheessa pari lisää, mutta muuten tämä oli nyt tässä. 

Tila jakautuu kahteen osaan. Toisella puolella on työpöytä. Ikkunasta tulee vähäsen valoa siihen, muuten huone on hämärähkö. Ikkunan äärelllä odottelevat kirkkaita öitä myös miehen tähtikiikarit. Emme ole (tai siis ainakaan mitään ei tunnusteta) mitään naapuriväijyjä. 

Työpöydälle löytyi kaappeja remonntia varten tyhjennettäessä oikea aarre, appiukkoni vanha filmikamera. Jossain vaiheessa sitä on pakko kokeilla ja katsoa, minkälaisia kuvia sillä saa. 

Säilytystilaa on jonkin verran - noita isoja harmaita raheja on kolme ja ne vetävät sisäänsä yllättävän paljon. Pienemmissä, mustissa laatikoissa asuu x määrä johtoja ja latureita. Ylimmässä kuvassa vilahtavassa lattiakorissa puolestaan on valokuvia. 

Vanhat merikortit odottelevat inspiraatiota. Osa niistä tulee päätymään olohuoneen seinille. 

Pieni penkki siirtyi rempan yhteydessä keittiöstä yläkertaan ja siitäkin olen tehnyt säilytystilaa. Sen alla/sisällä majailee isäni vanha Märklinin junarata, jonka pelastin joitakin vuosia sitten. Se on todella hieno. 

Yläkerran toisen puoliskon käyttötarkoitus on olla telkkarihuone, siksi hämäryyskään ei haittaa vaan pikemminkin päin vastoin. 

"Ei vastaanottoa tänään."

Yläkerta on nykyään yksi lempihuoneistani koko kodissa. 

Sinne taidan tänäänkin mennä myyssailemaan. Olemme Laiviksen kanssa kaksin kotona, joten voisimme vaikka katsella hieman Suitsia. Ilma ei pahemmin houkuttele ulkoilemaan ja shoppauskiintiökin on täynnä, joten Hullarit jäävät itseltäni välistä. Vinkkaan kuitenkin, että huomenna on tarjolla Henri Lloydin neulemekko, joka näytti kuvastossa tosi kivalta. 

Translation: Upstairs is ready. I mean, ready ready. 

October accessories

October 9, 2014, 11:16 am

≫ Next: Henri Lloyd stripes, The Office Edition

≪ Previous: Valmis yläkerta

$

0

0

Suosikkiasusteita juuri nyt:

Kaksi suosikkihuiviani yhdistettynä. Ne ovat molemmat sellaisia, että sopivat lähes kaikkien vaatteideni kanssa yhteen, joten joudun usein tilanteeseen, etten yhtään tiedä, kumman valitsisin. Niinpä olen päätynyt viime aikoina laittamaan molemmat. Tuntenette leppymättömän vihani laihoja huiveja kohtaan - tämän yhdistelmän kanssa ei ainakaan tule pelkoa liian hentoisesta kaula-asusteesta. 

Päällimmäinen Mulberryn villahuivi on synttärilahja parin vuoden takaa. Vaalea kasmirhuivi taas on Gauharilta blogiyhteistyön merkeissä reilu vuosi sitten saatu. 

Famun vanha savukvartsisormus. Olen aiemmin käyttänyt tätä vain pikkumustan kanssa. Pikkumustajuhlia on kuitenkin sen verran harvoin, että uuden "turha säästellä" -periaatteeni mukaisesti aloin käyttää sitä myös arkisin. Tulee muuten datailuun toimistolla ihan pikkuisen lisää glamouria. 

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä ovat uudet kumisaappaat, jotka saapuivat juuri parahiksi syyssateiden alkuun. Olen jo parina päivänä ehtinyt käyttää näitä ja nyt on vahvasti sellainen olo, että nämä kumpparit tulivat jäädäkseen. 

Lokakuun suosikkivaatteisiin palataan sitten ensi viikolla. Leppoisaa iltaa ja sateen ropinaa!

Translation: My favorite accessories of the moment. 

Henri Lloyd stripes, The Office Edition

October 10, 2014, 11:36 pm

≫ Next: Viikkokatsaus

≪ Previous: October accessories

$

0

0

Yhteistyössä Henri Lloydin kanssa

Sain Henri Lloyd -vierailultani mukaani kolme vaatekappaletta, enkä olisi oma itseni, ellei yksi näistä olisi raitapaita. Tällä kertaa yritin miettiä, mistä saisi hyvän työvaatteen, joten valitsin astetta skarpimmat raidat. Miten sitten taipuu raitapaita toimistoon?

Mallailin aluksi Cosilta muutama viikko sitten hankittujen villahousujen kanssa. Voisi kai melkein sanoa, että villaverkkareiden. Ne eivät nyt ehkä ole aivan parhaimmillaan näissä kuvissa ja totesinkin, että löysien housujen kanssa vartalonmyötäisempi yläosa toimii paremmin. Mietin myös, että helmet: yes or no. 

Testailin raitoja myös hameen kanssa. Tämäkään yhdistelmä ei tuntunut ihan omalta, mutta näen sen kyllä jonkun muun päällä. 

Mihin sitten päädyin? Turvallisiin vahapintaisiin farkkuihin. Helmet jätin pois ja laitoin tukan kiinni. Seuraavaksi ajattelin yhdistää raitapaidan kapeisiin chinoihin ja mustiin ratsastussaappaisiin. 

Translation: Wondering what to wear. 

---

Viikkokatsaus

October 12, 2014, 11:47 am

≫ Next: Christmas haters beware!

≪ Previous: Henri Lloyd stripes, The Office Edition

$

0

0

Edellisen postauksen asuista viimeinen oli eniten omaan mieleeni ja sen laitoin sitten päälle maanantaina, minulle harvinaisten mallailujen jälkeen. (Yleensä en koskaan testaa mitään etukäteen, en edes juhliin ja aiheutan itselleni usein aivan täydellisen vaatepaniikkikriisin noin varttia ennen kuin pitäisi lähteä kotoa.) Laitoinpa vielä sen panttaamani bleiserinkin. 

Meillä oli maanantaina vähän yhteistä aikaa, joten ruokalistalla oli vähän normisettiä parempi salaatti. Mies marinoi lohet ensin chili-inkivääri-soijakastikkeessa ja paistoi medaljongit pannulla ihanan rapeiksi. Alla oli salaattisalaattia, viinisuolaheinää, kurkkua ja avokadoa. 

Vaikka ilmat jo viilenivät ja hylkäsin ballerinat sukattomissa jaloissa, en silti malttanut ihan vielä siirtyä saappaisiin. 

Tiistai oli taas jumppapäivä. On hauskaa saada vähän monipuolisuutta sportteihin, viimeiset vuodet kun ovat olleet melkoisen juoksupainotteisia. Olen ollut joskus ihan himobiccaaja ja kaipaan kovasti sellaisia vähän koreografisempia tunteja, mutta ne eivät taida olla oikein muodissa tällä hetkellä. 

Meillä on ihan mahtava naapuri! Hän nimittäin toi ihan tuosta vain meille kassillisen suppiksia. Näistä tehdään talvella ties mitä herkkuja. Ainakin suppilovahverokeittoa, -risottoa, -kastiketta pihveille...

Sitten olinkin taas yksin kotona muutaman päivän, kun mies reissasi. Tässä on hienoin iltaruokaviritys siltä ajalta, muuten taisin syödä lähinnä munakkaita tai puuroa. Tämä on melkein sama salaatti kuin jonka ostin aina ennen Whole Foodsista evääksi kotimatkalle. Amerikan versiossa ei ole kurkkua, mutta minusta se raikastaa kokonaisuutta kivasti. Muuten salaatissa on ihan vain vihreä pohja, vuohenjuustoa, kuivattuja karpaloita ja pekaanipähkinöitä. Vaikka en olekaan mikään super chef, niin lautasliinat ovat aina kankaiset.

Enhän minä aivan yksin ollut, minullahan oli seuranani Harvey Specter. 

Ostin vaniljakahvia ja tein lempeää puuroa aamupalaksi. Totesin, että ihan pian on aika alkaa lisätä kaneliakin tähän seokseen, joka sisältää kaurapuuroa, raejuustoa, manteleita, banaania ja paahdettua pellava-mustikkarouhetta. Viimeksi mainitun tilalle sopisi tosi hyvin maapähkinävoikin ja nimenomaan kanelin kanssa, mutta en koskaan muista ostaa sitä. Kanelista tulisi sellainen kiva pre-joulufiilis. Olen tänä vuonna tooooodella myöhässä himistelyjeni kanssa, mutta ehkä pian saan hepulit ja ostan pullollisen Blossaa ja joulukuusen. 

Kolmas juttu, jonka sain valita mukaani Henri Lloydin vierailulta, oli Täydellinen Duffeli. Jospa ensi viikolla viilenee, kuten on ollut puhetta, niin saatte asukuvia. 

Torstaina lueskelin uutta Glorian Kotia, joka oli jotenkin poikkeuksellisen hyvä numero. Lehti on suosikkini sisustuslehdistä aina, mutta lokakuun versioon oli erittyisen ihastunut. Uusin Glorian Ruoka ja Viini näytti sekin kannen perusteella iiiiihanalta, mutta en ole vielä ehtinyt ostamaan sitä. Viikonloppuna oli tarkoitus, mutta oli niin paljon kaikkea. 

Yhteenä aamuna oli vielä pimeää, kun lähdin töihin. Ääk, tästäkö se alkaa? En kestä. 

Maisemat kotimatkalla olivat kuitenkin aivan ihania, en vain saa tuosta ruskasta tarpeekseni. 

Perjantai-iltana molemmat olivat ihan naatteja työviikon jäljiltä ja niinpä perinteinen pizza ja olut -yhdistelmä oli suorastaan taivaallinen. Olen aiemmin vannonut pyhästi Dr.Oetkerin nimeen, mutta tämän Lidlin vastine oli myös oikein hyvä. Laitoin mozzarellapizzan päälle vähän lisää kirsikkatomaatteja ja artisokkaa. Monoclesta riitti vieläkin luettavaa, se on varmasti paksuin lehti ikinä ja runsaista mainoksista huolimatta siinä on vaikka kuinka paljon ihan oikeita juttujakin täytteenään.

Lauantaina otin hetken rennosti aamulla, kunnes oli aika hypätä autoon Båtia taputtelemaan. 

Siellä se odotteli jo pukeilla hallissa, kun saavuimme. Lauantain agendalla oli tyhjentää vene ja viedä tavarat varastoon. Sen saimme aikaiseksi hyvissä ajoin. 

Illalla emme tehneet mitään ihmeellistä. Verkkari-ilta kävi viikon hulinoiden jälkeen paremmin kuin hyvin. Illan viini oli blogin kautta maistettavaksi saatu. Viinin ominaisuuksista voi lukea lisää täältä. Suosimme yleensä italialaisia, kuivahkoja punaviinejä, joten tämä oli tosi hyvä, erilainen tuttavuus. Mies oli tehnyt mausteista ruokaa, peruna-luomujauheliha-mozzarella-tomaattipaistoksessa oli tukevasti chiliä sekä valkosipulia ja makeahko ja hedelmäinen viini muodosti hyvän parin ruualle. Ja mausteisille ruuille sitä suositellaankin. Plussaa oli myös se, että tämä ei tuntunut vaativan ilmaa juuri lainkaan vaan oli heti avaamisen jälkeen valmis nautiskeltavaksi. Vaan enpäs uskalla sanoa enempää, ettei tule Avi ja rankaise, kun olen sanonut viini blogissani. 

Tänään sitten oli syyshuollon aika. Joitain puuosia lakkailtiin ja kaikki lasikuitupinnat pyyhittiin etikalla ja sensellaista. Ja nyt on valmista, sinne jäi Båt talviunille. On hyvä fiilis, syyshuoltoa tulee aina vähän stressattua, että saadaanko kaikki tehtyä ennen kuin ensimmäiset pakkaset tulevat. Näillä eväillä uuteen viikkoon!

Translation: This week I was apparently eating all the time. 

Christmas haters beware!

October 13, 2014, 8:44 am

≫ Next: Random lovely

≪ Previous: Viikkokatsaus

$

0

0

Tiedättekö, mikä tämä on? Se on joulufiilistelykuvapläjäys, joka on alkusoittoa jouluhimistelylle, joka on ihan sekoa. Koska maanantai, koska pimeys, koska sumu ja harmaus. (Ja koska tekisi mieli vain jäädä sohvalle herkuttelemaan, eikä sportata ollenkaan, vaikka tietää, että sportista tulee aina niin hyvä fiilis.) 

Siksi kuvamuistoja New Yorkin jouluasusta. 

Siksi pari kuvaa viimevuotisista joulukorttikuvauksista. Tänä vuonna en ole muuten suonut vielä ajatustakaan koko asialle. 

Miltä tuntui asetella kaikki suosikkikoristeet esille? Aikaisempina vuosina joskus kauan sitten minulla oli joka vuodelle eri teema, mutta sitten tykästyin käpyihin ja erilaisiin havuihin ja muihin vihreisiin niin, että minulla on ollut käpy- ja kranssiteema varmaan kahdeksan vuotta putkeen. Ja tänäkin vuonna on käpy- ja kranssiteema! Mitäs sitä vaihtamaan, kun kerran löytyy mieluinen. 

Tällaisia tuli viime vuoden joulukorttikuvista, naurattaa vieläkin, kun ajattelen, miten Laivakoira vinkui innosta koko kuvaamisen ajan. Se näki koko ajan pöydällä odottavan nakkipalkintonsa, eikä tiennyt miten päin olla, kun piti pysyä paikallaan, mutta toisaalta olisi tehnyt varmuuden vuoksi näyttää kaikki temput. Sellainen on Laivakoira. Kun otan jonkun herkkupalan esiin, se tekee äkkiä pyytämättä kaikki osaamansa tehtävät. Ja "maahan" ei koskaan ole vain maahan vaan maahan ja kieriminen. 

No niin, nyt olen saanut tämän ensipursuilun ulos. Palaamme näihin aiheisiin sitten ensi kuussa. 

Translation: Yes, it is coming!

Random lovely

October 15, 2014, 8:16 am

≫ Next: Perjantaikasvimaa

≪ Previous: Christmas haters beware!

$

0

0

Lattemamma ja Aino-jäätelö haastoivat minut postaamaan siitä, mikä arjessa on ihanaa. Haaste meni tällä lailla jäävisti sanottuna juuri oikealle henkilölle kahdesta syystä. Ensinnäkin olen suuri jäätelönystävä, joten kun jädebrändi puhuu, kuuntelen kyllä. Toisekseen olen arjesta sitä mieltä, että koska sitä on elämässä niin paljon, siitä kannattaa tehdä mahdollisimman mukavaa. 

Mikä sitten tällaisessa tuikitavallisessa keskiviikossa on niin ihanaa? 

Parhaat jutut liittyvät pieneen perheeseeni. Ennätämme tänään samaan illallispöytään mieheni kanssa, mikä ei aina arjessa välttämättä onnistu. Ruuan ei tarvitse olla mitään erikoista, mutta katan aina kangasserveteillä ja usein juomme kuplavettä kristallisista viinilaseista, just because. Ruuan aikana ei someteta, eikä lueta lehtiä vaan pölistään päivän tapahtumia. Se on aina todella mukava hetki. 

Karvainen perheenjäsen tuotti ihanuutta tuhisemalla ja tuoksumalla unitassulle vieressäni. Otan sen viereeni nukkumaan, kun olen yksin kotona ja se nukkuvan koiran tuoksu on jotenkin todella rentouttava ja ihana. 

Toinen ihana arkihetki on aika lailla päinvastainen, sen vietän nimittäin yksin. Yritän joka arkiaamu varata riittävästi aikaa aamutoimiini niin, että voin Laivakoiran kanssa tehdyn kävelyn jälkeen syödä aamiaista rauhassa. Luen Hesarin paperiversiona, lakkaan usein kynsiä samalla ja juon kahvia. Ekan kupillisen jälkeen syön aamupalaa. Yleensä ehdin lehden läpi liikaa kiiruhtamatta vajaassa puolessa tunnissa. (Paitsi torstaisin, jolloin en jostain syystä koskaan ehdi lukea lehteä kokonaan, kun täytyy alkaa pukea ja meikata.) Olen yleensä aina hyvällä tuulella kun herään, mutta haluan silti olla yksin ja puhumatta ja tämä oma hetkeni on minulle tosi tärkeä. Jos joudun jostain syystä skippaamaan rutiinini, koko päivään tulee ihan erilainen, paljon levottomampi fiilis. 

Kotivaatteet ovat myös arjen ihania. Vaihdan ne aina heti päälle kotiin saavuttuani. Asu koostuu kivoista verkkareista ja t-paidoista. Parhaat kotiverkkarit tekevät Abercrombie & Fitch ja Hollister. Kun on pehmeät kotivaatteet päällä, on ihan mahtavaa saada heittäytyä sohvalle tyynyjen sekaan. Ja mikä ettei sinne sopisi silloin se alussa mainittu jäätelökin. Syön nimittäin jäätelöä myös arkisin. Viime viikolla taisin syödä jädeä neljänä päivänä...

Ihanuuspostauksen kuvituksena on tällä kertaa ensin Balmuirin huivi, joka saapui eilen. Ostin sen viime viikolla, kun löysin Lauran blogista alekoodin. Minun oli tehnyt pitkään mieli mustaa kasmirhuivia ja nyt löytyi sopiva. Helsinki-huivi on ihanan pehmeä ja on aivan mahtavaa voida ostaa jotain tällaista kotimaiselta brändiltä. Muissa kuvissa on uusi suosikkini t-paidoista ja omalla kuvalla painatettu kauppakassi. Kuvakulmien puolelta voi lukea niistä lisää, ken haluaa. 

Tulikohan tähän tekstiin nyt riittävän monta kertaa sana ihana?

Perjantaikasvimaa

October 17, 2014, 10:00 am

≫ Next: Viikkokatsaus

≪ Previous: Random lovely

$

0

0

Perjantaipuska on tavallisesti kimppu valkoisia tai vaaleanpunaisia tulppaaneita, valkoisia ruusuja, valkoisia tai vaaleanpunaisia pioneja, valkoisia jotainjonkanimeäentiedä... Ymmärtänette kaavan. Lokakuussa on kuitenkin aina sellainen erityinen kausi, kun tekee mieli jotain muuta, jotain värikkäämpää. Niinpä tämänpäiväistä perjantaipuskaa edustaa latva-artisokka ja kolme minikurpitsaa tekevät seuraa. Oli jotenkin sellainen sadonkorjuufiilis Pumpkin Spice Latten jälkeen. 

 

Sellaisen kävin nimittäin juomassa tänään, kun roikuin hetken kaupungilla töiden jälkeen. Olin siellä toimittamassa erästä inhokkipuuhaani, nimittäin farkkujen ostamista. Farkkuja on pakko sovittaa, se on aina sellaista äheltämistä ja usein myös lannistavaa, jos omistaa samanlaisen hobittijalat kuin allekirjoittanut. Olen noin muuten ihan tyytyväinen vartalooni, mutta farkkuostosten jälkeen usein inhoan sitä hetkellisesti ja olenpa kerran marssinut epäonnistuneen kierroksen jälkeen ostaamaan jättikäsilaukkua ja räyhännyt kassalla miehelleni, että "tässä mun perse ei ainakaan näytä isolta". Nyt kuitenkin sain tosi hyvää ja asiantuntevaa palvelua Stockalla, mikä johti siihen, että alle kymmenessä minuutissa olin löytänyt jopa kahdet täydelliset farkut, joista valita. Kaapistani ovat koko ajan puuttuneet työkelpoiset versiot, mikä on ollut aika iso puute ja useiden vaateitkuraivareiden aihe. 

Koska tällä kertaa sain farkkuhankinnan kunnialla loppuun, palkitsin itseni perjantaikasvimaan lisäksi perjantaikynttilällä. Ja krhm, harmaalla t-paidalla Filippa K:lta. Se on muuten villaa. Nerokasta. 

 Ja tokihan siellä taustalla ihan perinteinenkin kukkakimppukin vilahtaa. Sen ostin jo torstaina ja tiedättekö mistä? Lidlistä. Olen ihan tosi myöhäisherännäinen sen kaupan suhteen, mutta hurahtaminen on ollut sitäkin voimakkaampaa ja tekisi mieli julistaa aiheesta joka toiselle vastaantulijalle. Tajuatteko te yhtään, miten mahtavia avokadoja siellä on? Ja kelpo graavilohta? Puhumattakaan siitä, miten edullisesti sieltä saa pähkinöitä... 

Että samaan postaukseen etikettikynttilä, sadonkorjuustailaus ja Lidl. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hauskaa perjantaita! Näytän sitten myöhemmin, mihin artisokan kavereineen tälläsin. 

Translation: Happy weekend!

Viikkokatsaus

October 19, 2014, 9:36 am

≫ Next: Paljonko sä tienaat?

≪ Previous: Perjantaikasvimaa

$

0

0

Puuh, juuri nyt on vähän tällainen olo kuin Laiviksella viikko sitten. 

Viikko sitten loin myös ensimmäiset vilkaisut siihen arkkuun. Arkku sisältää nimittäin joulukoristeita ja maanantaina joulufiilis valtasikin blogin. Tosin vain hetkellisesti - himinöinti alkakoon vasta marraskuussa. 

Aina joskus sitä kaipaa vähän lempeämpää aamua. Silloin luen aamukahvin kanssa sisustuslehtiä ja säästän Hesarin bussimatkalle. 

Balmuirin huivini saapui, olipa se kauniisti pakattu. 

Viikko meni jotenkin kamalan nopeasti ja iltaisin oli aika vetämätön olo. Sportitkin jäivät pariin kertaan. No, tässä talossa sohvalle saa aina seuraa. Laivis halusi myös katsella telkkaria. 

Perjantaina nappasin asukuvan töihin lähtiessäni. Onneksi, tykkäsin nimittäin itse rennon t-paidan yhdistämisestä bleiseriin. Tämä pitää muistaa. Työpäivän jälkeen menin hetkeksi itsekseni kaupungille. Lorvin sisustusliikkeissä, erityisesti Boknäsissä olisi ollut vaikka mitä ihanaa. 

Shoppailin kevyesti ja join Pumpkin Spice Lattea. 

Löysin ne täydelliset farkut ja sain jonkin energiahepulin, jonka siivittämänä kiiruhdin äkkiä kotiin ja lenkille. Olen koko syksyn miettinyt, miksi vauhti on nykyään paljon hitaampi kuin aiemmin. Ensimmäisten pakkaskelien myötä se selvisi - ei ole ollut tarpeeksi viileää. Juoksin koko syksyn vauhdikkaimman lenkin ja olin tosi hyvällä tuulella. Kun palasin, mies oli laittanut ruokaa. 

Lauantai valkeni huippukauniina ja keksin, minne minikurpitsat kuuluvat. No pihalle tietysti. Kauniista päivästä emme juuri ehtineet nauttimaan, kun päivä kului siivous- ja järjestelypuuhissa (=tungimme kaiken eteisessä pyörineen roinan kodinhoitohuoneeseen piiloon). Illalla meillä oli nimittäin pienet bileet. 

Olimme kutsuneet muutamia ystäviä kylään nyyttärimeiningeillä. Oma panokseni oli kasata halkaistujen ruisnappien päälle pieniä suupaloja. Oli tomaatti-mozzarella-basilikaa, tuorejuusto-graavilohta ja vuohenjuusto-karpalo-pekaanipähkinää. Tuollaiset ovat käteviä, kun niitä voi syödä käsin, eivätkä ne ole liian isoja. Varsinkin kun kaikki toivat niin ihania herkkuja, että tosiaankin sitä halusi maistaa kaikkea. Tuo hetki, kun on juuri kaatanut itselleen lasin, alkaa valmistella tarjottavia ja odottelee, että ovikello soi ensimmäistä kertaa, on ihan huippu. 

Ja kuinka hauska ilta meillä olikaan! Oli mukavaa huomata, että vanhat ystävät ja uudet tuttavuudet viihtyivät keskenään. Yksi ystävistämme jäi vielä yöksi ja paransimme maailmaa Hesariin saakka. Siitä siis tämänhetkinen puuh-olo. 

Tänään on ollut vähän tällainen päivä. Nousin sängystä neljältä. 

Päivän kivoin hetki oli, kun Laivakoira saapui kotiin hoidosta. Vanhalle koiralle ihmisjoukko ja hälinä ovat jo vähän stressaavia, joten katsoimme parhaaksi, että Laivis menisi anopille kylään viikonlopuksi. Mutta olipa mukavaa saada oma karvakorva takaisin! Taidan mennä vähän rapsuttelemaan sitä ja pitämään minirääppiäisiä. Rentoa iltaa!

Translation: Party. Tired.