Köydet kiinni!

Tiedättekö sen tunteen, kun takana on ihan mahtava purjehduspäivä? Ollaan saatu muutama onnistumisen elämys - ehkä ohitettu joku samankokoinen tai isompi vene (mies) tai saatu tikistettyä jonkun merkin oikealta puolelta tuulenpuuskien ansiosta ilman, että on tarvinnut vendata (minä). Ollaan löydetty kiva satama, ilta ei ole vielä liian myöhäinen vaan on juuri sopivasti aika alkaa laittaa pian iltapalaa. Köydet on saatu kiinni ja huikattu heipat naapurivenekunnille. Saa ottaa ankkurimaljan ja miettiä kannen siivoamista vasta sen jälkeen. 

Maljan jälkeen on kivaa lähteä tutustumaan ympäristöön, varsinkin jos paikka on uusi. Laivakoirakin kaipaa jo maata tassujensa alle ja mahdollisuutta isompaan kekkulointiin. Löytyisiköhän luontopolkua?

Jos veneelle palatessa on kalanpötkö kainalossa, illallissuunnitelmat menevät uusiksi. Uudet perunat pesee nopeasti ja pian maailman yksinkertaisin ja varmaan paras ateria on valmis. Jos tultiin luonnonsatamaan, niin sitten jääkaapista löytyy jotain herkkua. Pitäisikö kattaa pöytä kannelle? 

Viihdymme harvoin ihan jättisatamissa. Palvelusatamia tietysti tarvitaan muutaman päivän välein, jotta saadaan vesitankki täyteen ja septi tyhjäksi. Palvelusatamissa arvostan hyviä ravintoloita ja lämmintä tunnelmaa. Itse olen pitänyt eniten varmasti Naantalista. Tykkään myös Nauvosta ja Hangosta, mutta mies ei innostu niistä. Lähempänä olevista satamista suosikkini on Suomenlinna. Muista kuin palvelusatamista olen ollut eniten vaikuttunut Björköstä, josta ylläolevatkin kuvat ovat. Upeita ovat myös Jurmo, Stora Svartö, Aspö ja Jungfruskär. 

To do -listalla ovat ainakin Helsingholm, joka on jostain syystä jäänyt aina väliin ja Isokari. Lisäksi tahdon käydä joskus Gullkronassa kalaostoksilla. Siellä ei valitettavasti voi enää yöpyä. 

Laivakoira hoitaa myös vahtikoiran tehtäviä. Se ei vain taida olla kovin pelottava ja uskottava vahti. Valoisana kesäiltana on istuttava kannella pitkään, vaikka jo väsyttäisi. Miten voi malttaa mennä nukkumaan, kun maisemat ovat niin vertaansa vailla?

Nyt on kuukausi vappuun. Uhosimme laittavamme veneen veteen vapuksi (niin kuin olemme uhonneet joka vuosi), mutta mitenkähän mahtaa käydä... Keväthuoltoa ei ole vielä aloitettu, purjeita pesty ja lokakuussa pesuun viety kuomukin on vielä hakematta pois. Ups. Taisin muistaakseni kehuskella myös sillä, että pesetän tänä vuonna kaikki sisustustekstiilit penkkien pehmusteiden päällisiä myöten. Talvilomani onneksi häämöttää reilun viikon päässä, joten sitten on aikaa. 

Ja hei, alle kolme kuukautta juhannukseen! Woop woop!