Kuinka minusta tuli purjehtija

Ihan aluksi minulla oli aivan tasan tarkkaan sama fiilis kuin Laivakoiralla spinnukurssilla. A-P-U-A, mikä määrä köysiä! Miten ikinä opin hahmottamaan, mitä niillä kaikilla tehdään?

Meillä alkaa nyt kolmas purjehduskesä. Kun aloitimme, en ollut koskaan ollut purjeveneessä. Meillä oli ollut pieni moottorivene, mutta siellä en koskaan tehnyt mitään muuta kuin laittanut fendarit ja mennyt maihin kiinnittämään köysiä, jotka mies oli laittanut valmiiksi. Ajatus purjehduksesta lähti siitä, että halusimme tehdä pidempiä retkiä. Halusimme myös veneillä vähän kauemmaksi. Miestä kiehtoi purjehdus muutenkin, mutta meitä kannusti päätöksenteossa myös se, että asuttavan purjehdusveneen saa huomattavasti edullisemmin kuin asuttavan moottoriveneen. Aloimme etsiä aloittelijoille sopivaa purjevenettä sopivan budjetin sisällä ja löysimme Båtin. Avance 24:n lisäksi meillä oli vaihtoehtoina muun muassa Finn 26 ja Albin Express. Perämoottorilliset vaihtoehdot suljettiin pois aika nopeasti. Kovassa merenkäynnissä perämoottori hyppii vedestä pois. Sisäkoneella oli meidän tarpeisiimme nähden etuna myös sähköntuotanto - akut saa ladattua kunnolla. Sähköä tarvitsemme muun muassa jääkaappiin ja kunnon lämmitykseen. Myöhemmin, purjehduskurssilla perämoottorillisella veneellä ajettaessa minä huomasin myös, että tällaiselle lyhyelle ihmiselle perämoottori on hankala, jos pitää ohjata ja samaan aikaan käyttää konetta. En vain yletä! Varmasti joku, joka on ikänsä purjehtinut, ei edes huomaa moista asiaa vaan vain hoitaa sen jotenkin, mutta minulle, aloittelijalle, se tuntui yksinkertaisesti liian vaikealta. 

Kun ostimme Båtin, halusin alusta asti oppia tekemään kaikkea. Naisten rooli perhepurjehduksessa tuntuu usein jäävän siihen, että mies purjehtii ja nainen sitten katsoo lasten perään, hoitaa ruuat ja muun oheissälät. Se on varmasti oikein hyvä työnjako ja nuo ovat tärkeitä tehtäviä kokonaisuuden kannalta, ei siinä mitään. Monesti kuulin kuitenkin, että tähän oli päädytty, koska mies ei joko antanut osallistua purjehdukseen tai että nainen ei halunnut ja/tai tiennyt veneen käsittelystä mitään. Moni kertoi, että perhe oli purjehtinut vuosikausia, mutta nainen ei kokenut osaavansa yhtään mitään varsinaiseen purjehdukseen liittyvää. Itse olen sitä mieltä, että minun pitää osata kaikki samat perusasiat kuin miehenikin, ihan jo turvallisuussyistäkin. Jos toinen saa vaikkapa puomista päähänsä ja menee toimintakyvyttömäksi, niin haluan todellakin, että osaan käsitellä venettä aiheuttamatta lisävaaraa ja saan vielä apuakin kutsuttua ja ajettua veneen lähimpään sopivaan rantaan, jos mahdollista. Purjehduksesta saa myös niin paljon enemmän irti, kun ymmärtää vähän sen päälle. 

Toivottaisinkin kaikille naisille, jotka kokevat purjehduksen olevan jotenkin vaikeaa, rohkeutta kokeilla, oppia ja oivaltaa. Itse olen kokenut nauttivani merellä olosta aina vain enemmän, kun olen oppinut lisää.  Miehille taas toivoisin kärsivällisyyttä antaa naisten kokeilla ja hahmottaa rauhassa. Jos kukaan ihminen, oma tai jonkun muun vene ei ole vaarassa, niin ei pieni kämmäily mitään haittaa. Isolla selällä, jossa ei ole kiviä, voi huoletta ajella siksakkia, kun ei ihan vielä ymmärrä, miten vene kääntyilee suhteessa pinnan asentoon. On lannistavaa, jos mitään ei ehdi oivaltaa ennen kuin toinen jo puuttuu tekemiseen. Pitäisi myös hyväksyä se, että erilaisista ihmisistä voivat tuntua vaikeilta erilaiset asiat. 

Båtissa ei ollut rullapurjetta, kun hankimme sen. Ensimmäisen kesän purjehdimme melkein kokonaan fokalla ja genoalla. Aivan aluksi veneen hallitseminen muualla kuin tosi isoilla selillä, jossa ei varmasti ollut mitään, johon törmätä, tuntui minusta liian pelottavalta ja niinpä mies oli pinnassa ja minä skuuttasin. Purjeiden kiinnittäminen ja irroittaminen, samoin kun viikkaaminen, olivat minun hommiani. Aina välillä harjoittelin ohjaamista. Mies antoi minulle jonkin kiintopisteen, jota kohti ohjata ja keräsin kaiken rohkeuteni. Mikä siinä tuntui sitten niin pelottavalta? En tiedä. Jotenkin minusta vain tuntui siltä, että onnistun kaatamaan veneen, vaikka järjellä ajatellen tiesin, ettei niin kävisi. Mutta pelothan ovatkin usein ihan irrationaalisia. Skuuttaaminen tuntui helpolta - kiristin tai löysäsin miehen ohjeiden mukaan. Purjeen saaminen alas kauniisti viikattuna ja pussiin oli ensimmäisiä onnistumisen elämyksiä.

Kun taitoni ja uskallukseni kasvoivat, ohjasin entistä enemmän. Ihan kapeilla väylillä melkein heitin pinnan takaisin miehelle, mutta muuten olin jo melko itsevarma. Viime kesänä vaihdoimme sitten paikkoja. Minä olin pääasiassa pinnassa ja mies skuuttasi. Se on minusta parempi työnjako meille, koska miehellä on niin paljon enemmän voimia. Ei tarvitse kaivaa vinssin kampiakaan niin usein käyttöön. 

Viime kesänä ohjaaminen alkoi tuntua jo niin luontevalta, että saatoin säätää purjeita tai katsoa merikorttia samalla kun ohjasin, eikä minulle tullut paniikkia, vaikka mies menikin laittamaan ruokaa tai muuten pois välittömästä läheisyydestäni ajon aikana. En oikein osaa verrata tuota tunnetta muuhun kuin kytkimen käyttöön autossa. Autokoulun alussa tuntui siltä, että kaikki energia menee kytkimen miettimiseen ja siihen lähteekö auto kengurubensalla hyppien liikennevaloista liikkeelle. Koska se painetaan alas, miten hitaasti pitää nostaa, sammuuko auto? Mäkilähtö oumaigaad! Sitten se vain tuli helpommaksi, sitä pystyi jopa seuraamaan liikennettä samalla ja jossain vaiheessa sitä huomasi, ettei koko kytkintä ollut ajatellutkaan kertaakaan ajamisen aikana. Niinpä olen yrittänyt ajatella autolla ajamista aina, kun joku purjehdukseen liittyvä asia on hirvittänyt. Kaiken oppii kyllä, mutta oppiakseen on pakko vain tehdä.

Tulevana kesänä ajattelin, että voisin yrittää alkaa itse hahmottaa sortoa. Tähän asti mies on antanut minulle kiintopisteen, jota kohti ajaa, kun tuuli on sortanut paljon. Havaitsen kyllä itsekin, että sitä tapahtuu, mutta määrää on vaikeaa arvioida. Lisäksi pitää taas ajaa vene rantaan aina silloin tällöin. Se on edelleen sellainen vähän hui-juttu ja helposti heitän pinnan miehelle ihan viime hetkellä, vaikka olisin kuinka päättänyt uskaltaa. Rantautumiseen liittyy minulla pelko siitä, että en saa venettä pysähtymään ajoissa ja törmään joko laituriin tai jonkun muun veneeseen. Ihan suvereeniksi skiglariksi en siis todellakaan sanoisi itseäni ja harjoittelen yleensä mieluusti silloin, kun rannassa ei ole muita. Se täytyy kyllä sanoa, että purjehtijat ovat todella mukavaa porukkaa, aina joku on valmiina ottamaan köydet vastaan ja osoittamassa, mihin mahtuu ja kertomassa, kuin monta metriä rantaan on. 

Täsäs on vielä loppuun pieni sanasto purjehdukseen liittyen teille, jotka olette sellaista pyytäneet. Nämä sanat vilahtelevat purjehduspostauksissani. Toivottavasti tämä auttaa maakrapujakin seuraamaan juttujani paremmin. 

Köysi, jolla hallitaan purjetta. Sitä kiristetään tai löysätään tarpeen mukaan. Skuuttaminen on siis purjeen säätämistä.

Meidän venettämme ohjataan sellaisella puukeppulalla. Se on nimeltään pinna. Kaikissa veneissä ei siis ole ruoria.

Jos on kovempi tuuli, niin purjeita voi olla vaikeaa saada omin voimin tarpeeksi kireiksi. Purjeiden skuutit kierretään aina vinssin ympärille, jotta niitä saa kiskottua riittävästi. Kampi on sitten se lisäkappale, joka otetaan käyttöön vinssin kiertämiseksi, jos voimat eivät muuten riitä. Ylläolevassa kuvassa vinssi on tuo pyöreä. 

Erilaisia keulapurjeita kutsutaan erilaisilla nimillä. Keulapurje on se etummaisena veneessä näkyvä purje. Nyt meillä ei enää ole montaa erilaista purjetta vaan rullapurje, jota ei joka kerta nosteta ylös vaan joka on koko kesän ylhäällä ja rullalla. Sitä avataan sitten tarpeen mukaan. Jos tuulee tosi kovaa, sitä avataan vähemmän ja jos tuulee vähemmän, se avataan kokonaan. Purjeen pinta-alan pienentäminen on reivaamista. 

Spinnu on se pallopurje, joka on yleensä iloisen värinen ja pallon muotoinen. Sitä käytetään lempeällä myötätuulella. Spinnu on minun lempipurjeeni. 

Isopurje on sitten se purje, joka on ihan kiinni mastossa. Isopurjeen alareuna on kiinnitetty siihen pahamaineiseen puomiin, joka voi kopsahtaa päähän. Kopsahdusvaara on todellinen, kun tuuli tulee suoraan veneen takaa. 

Käännös vastatuuleen ajettaessa

Käännös myötätuuleen ajettaessa

Lepuuttaja eli se satamissa veneen kyljissä roikkuva pömpylä