Koska tästä blogista on aikojen saatossa muodostunut vähän sellainen sillisalaatti, jonka aihepiiri vaihtelee melko lailla laidasta laitaan, on ihan selvää, etteivät kaikki aiheet kiinnosta kaikkia lukijoita. Itse ajattelen niin, että lukijoita on kolmenlaisia: ne, jotka lukevat lifestyle-blogia, ne, jotka lukevat purjehdusblogia ja ne, jotka lukevat molempia. Ja koska tämä blogi alkoi purjehdusblogina ja pitäisin mielelläni kiinni niistä lukijoista, jotka ovat olleet mukana alusta asti ja ovat tarjonneet apuaan, ajatuksiaan ja ansiokasta keskustelua aiheesta, haluaisin kehittää blogia niin, että se ilahduttaisi edelleen myös heitä. Niinpä meinasin, että tästä eteenpäin maanantaisin olisi aina purjehdusaiheisen postauksen paikka. Prinsessaperjantai tuntuu ihan toimivalta konseptilta ja prinsessajuttujen fanit osaavat löytää tänne loppuviikosta, niin ajattelin, että miksei vastaava toimisi myös muiden aiheiden kohdalla. Kesäaikaan purjehduspostauksia voi tulla varmasti useammankin kerran viikossa, mutta tässä odotellessa asiaa ei ehkä ole ihan niin usein. Miltä tämä kuulostaa?
Ensimmäisen merellisen maanantain aihe on sydämenasiani - turvallisuus. Ammatillinen taustakin tietysti tuo mukanaan sen, että turvallisuus on aina ykkösprioriteetti. Mistä kaikista tekijöistä turvallinen purjehdus sitten muodostuu?
No ainakin oma vene pitäisi tuntea. Miten se käyttäytyy, mitä voi tehdä, missä sijaitsevat kaikki turvallisuusvarusteet? Varusteita pitää myös osata käyttää ja niiden pitää olla ensiluokkaisessa kunnossa. Sammuttimesta ei ole paljoa hyötyä tulipalotilanteessa, jos sitä ei saa edes irti kiinnityksistään tai sitä ei osaa käyttää. Ihmisen mieli myös toimii niin, että usein hätätilanteissa on helpompi toimia, kun mahdollisia skenaarioita on harjoiteltu ja niihin on mietitty etukäteen toimintamallit. Jos ajatukselle esimerkiksi juuri tulipalosta veneessä ei ole koskaan suonut ajatustakaan, voikin käydä niin, että tositilanteen tullen lamaantuu, eikä pysty toimimaan järkevästi. Ihan kaikkeen ei tietenkään tässä maailmassa voi varautua, mutta ne todennäköisimmät tilanteet olisi kyllä syytä miettiä läpi. Haastankin kaikki purjehtivat lukijani käymään läpi kaikki veneidensä turvallisuusvarusteet ja harjoittelemaan niiden käyttöä aina silloin tällöin. Varusteiden pitäisi olla myös helposti saatavilla ja kaikkien veneessä olijoiden on tiedettävä, mistä ne löytyvät.
Veneen lisäksi pitää tuntea vesiliikenteen säännöt. Kuka väistää ja ketä? Entäs sitten merimerkit? Kummalta puolelta mennään? Missä väylä menee? Oma mottomme on, että kaikkia saatavilla olevia resursseja voi ja pitää käyttää. Se on myös hyvää miehistöyhteistyötä. Niinpä minulla on muistini tukena pieni laminoitu kirjanen, jossa on lueteltu väistämissäännöt, merimerkit, hätäkutsut ja muu tarpeellinen. Se on aina saatavilla kannella (ja sidottu tietty narulla kiinni veneeseen). Seuraamme reittiämme ja suunnittelemme sitä eteenpäin merikortin avulla ja lisätukena on navigaattori. Lisäksi molemmat pölisevät havaintojaan ääneen. "Nyt pitäisi löytyä jostain edestä päin vihreä viitta." "Mä näen sen, se on tuon ison hiekkarantaisen saaren ja kallioluodon välissä." "Nyt mäkin näen sen." "Mikäs merkki toi tuolla kello kolmessa onkaan?" "Itäviitta, sen toisella puolella on sitten heti kivi." "Laiva tulossa paaralta." "Check." Ei haittaa, jos toinen on jo huomannut, eikä näitä havaintoja koskaan oteta minään epäluottamuslauseina vaan niillä pyritään nimenomaan siihen, että molemmat ovat kartalla tapahtumista.
Aina, kun saamme vieraita veneelle, heille pidetään alkubriiffaus. Kerromme heille muun muassa, mitä turvallisuusvälineitä veneestä löytyy ja mistä ja mitä tehdään, jos joku tippuu veteen. Kerromme puomista ja siitä, koska sitä pitää varoa. Lisäksi myötäisellä purjehdittaessa muistutetaan puomista vielä uudelleen. Kaikilla pitää olla liivit päällä koko ajan.
Ennen manöövereitä varmistetaan aina, että toinen on valmis. "Valmiina vendaan." "Valmis." "Kääntyy." Meillä on moniin tilanteisiin ihan vakio call-outit, jolloin toinen tietää, mitä odottaa toisen sanovan. Esimerkiksi rantautuminen käy näin: Ennen rantautumista käymme tekemässä pienen kunniakierroksen laiturin tai muun rantautumispaikan lähellä. Katselemme kiikareilla kiinnityspaikkoja, tilaa ja kiviä. Kun ranta on tutkittu, sovitaan toimintatapa. Tullaanko hitaasti vai reippaammin, kuinka nopeasti vene pitää saada kiinni, mistä tuulee eli kumpi puoli on saatava ensin kiinni ja miten toimitaan, jos jotain menee pieleen. Sitten mennään. Jos tullaan vaikkapa poijupaikkaan, niin köysien kanssa touhuava kuittaa pinnassa olijalle "poiju kiinni", kun se on. Sitten hän siirtyy keulaan ja tarpeen ja tilanteen mukaan näyttää/sanoo, paljonko rantaan vielä on. Itse ilmoitan myös aina, kun hyppään tai mieluiten astun laiturille/rantaan. Köysien laittaja ilmoittaa, kun eka köysi on kiinni. "Paara/styyra kiinni!" ja sitten myös toisen köyden. Sitten hän katsoo, tarvitseeko pinnassa olija apua johonkin tai pitääkö tehdä jotain muuta. Sama lähtiessä, köysien irrotuksiin kysytään lupa, sitten ilmoitetaan ja toinen kuittaa. Tämä on mielestämme tärkeää, ettei pääse syntymään niitä "mutku mä luulin ja kops" -tilanteita.
Jos rantautuminen uhkaa mennä plörinäksi, se keskeytetään ihan suosiolla, jos mahdollista ja otetaan uusi lähestyminen. Meillä on myös Laivakoiran sähläilyille oma call-out, "koira vedessä". Arvannette, että aika monesti sen eteen tulee joku kirosana. :D Jos poiju on jo kiinni tai ankkuri vedessä, lähestymistä ei keskeytetä ja koira saa uida rantaan tai se noukitaan myöhemmin. Jos ei olla vielä kiinni, sessu nostetaan veneeseen heti. Se onneksi tajuaa aina tipahdettuaan lähteä uimaan koneen ääntä kohti ja liivien kahvasta pieni koira on helppo nostaa.
Miehistöyhteistyöstä ja turvallisuudesta riittäisi asiaa varmaan romaaniksi asti, joten tässä veneen keväthuollon alkamista ja veteen laittamista odotellessa purjehdusmaanantaiden aiheet pyörinevät niiden ympärillä. Mies kävi erään toisen kurssin yhteydessä Meriturvan kurssin, joka minuakin kiinnostaisi kovasti. Siitä tulen ainakin kirjoittamaan, samoin ensiavusta veneessä ja tämän vuoden oppimistavoitteista. MOB-harjoituksia olemme tähän mennessä tehneet fendareilla, saa nähdä, josko tänä vuonna tekisimme ihan oikean sellaisen. Kuulen tosi mielelläni myös muiden ajatuksia aiheesta.
