Juhannuspurjehdus

Juhannuspurjehduksemme oli lyhyt, mutta vaiheikas. Joku olisi kenties voinut nähdä siinä jopa tragikoomisia piirteitä. Saapuessamme satamaan nimittäin satoi kaatamalla. Hoimme vakiomantraamme siitä, kuinka tähän aikaan vuodesta merellä on usein kirkasta ja kaunista, vaikka mantereella sataisi. Kannoimme tavarat veneeseen. Minä asettelin ruokia paikoilleen ja miehellä oli agendallaan vaihtaa salongin lamput led-versioihin. Takapään kulkuvalo oli myös tarkoitus vaihtaa. No, kulkuvalotpa eivät toimineet ollenkaan. Testailun ja tutkimisen jälkeen osoittautui, että sulake oli mennyt. Se vaihdettiin ja ongelma poistui. Sadekin oli vähän laantunut. Suuntasimme satamasta ulos. Oli tosi kylmä. 

Meillä oli määränpäänä venekerhon saari Porkkalan edustalla. Pohdimme mahdollisuutta mennä mahdollisimman sisällä kulkevaa väylää ja ihailla juhannusmeininkejä vesiltä käsin. Toisaalta tuulet olisivat juuri sopivat purjehtimista varten. Suuntasimme sitten kuitenkin ulommaksi ja nostimme purjeet. Sammutimme koneen. "Hei, vetäisitkö sä vahingossa navigaattorin irti laturista?""En mä tehnyt mitään, en ollut siellä päinkään.""No se näyttää, että ei tule virtaa.""Toi jääkaappikin pimeni.""Onhan meillä hupiakku päällä?""On, on." 

Hmmmm...

Mies alkoi sitten tutkia, mistä ihan kaiken pimeneminen johtui ja minä huolehdin merenkulusta. Aika pian selvisi, että elektroninen akunerotin oli vetäissyt viimeisen henkäyksensä. Se tarkoitti sitä, että meillä ei nyt todellakaan olisi sähköä. Jääkaapissa oli erinäisiä kalajuttuja ja lämmitys olisi poissa pelistä. Yölle oli luvattu alle kymmenen astetta "lämmintä". Kosteus tunki jo nyt luihin ja ytimiin. Muutenkaan ajatus siitä, että matkaa jatkettaisiin rikkinäisellä kulkuvälineellä, ei vain kertakaikkiaan ole meille luonteva. Niinpä käännyimme Kytön kohdalla takaisin. Mies jatkoi asennustöitä saadakseen meille koneen käyttöön siksi pieneksi hetkeksi, että voisimme rantautua sen avulla. Haukilahteen olisi nimittäin harvinaisen ikävää ja vaikeaa rantautua purjeilla. Asennus onneksi onnistui ja pääsimme palaamaan ilman mitään suurempia sekoiluja. 

Hanskat tiskiin sitten vain ja uusia juhannussuunnitelmia tekemään. Illan positiiviset:

- Minulla oli itse asiassa oikein hieno iltapurjehdus, kun taas mies hengasi suurimmaksi osaksi pää konehuoneessa. Merellä ei tosiaan satanut, aurinkokin näyttäytyi hetkellisesti. 

- Olin iloinen siitä, että jotain olen jo tässä oppinut, kun pystyin hoitamaan yksin niin navigoinnin, tähystyksen, ohjaamisen kuin skuuttaamisenkin. Jee! Skuuttasin jopa niin etevästi, että menimme heittämällä ohi toisesta samanlaisesta veneestä. En ole ennen ajatellut, että sillä olisi minulle mitään väliä, mutta olihan se nyt oikeastaan aika makea fiilis. 

- Onneksi olimme lähteneet sinne ulommaksi, oli tilaa temmeltää.

- Oli oikein hyvät tuulet ja eteneminen oli sopivan leppoisaa. 

- Laivis oli tosi kiltisti, eikä yhtään häröillyt korjausapulaisena. 

- Juhannuksen hetkessä luotu Plan B onnistui mainiosti ja meillä oli tosi kivaa kavereiden mökillä. 

- Uusia akunerottimia on nyt hankittua kaksin kappalein ja tällä viikolla on myös aikaa asentaa ne eli alkuperäinenkin ongelma lienee ratkaistu.

Tarinaan toki kuuluu, että kun köydet olivat kiinni ja teimme lähtöä veneeltä, satoi taas kaatamalla.