Oi mikä ihana jouluviikko takana! Maanantain ja tiistain olin vielä töissä, mutta kiire loisti jo poissaolollaan. Maanantaina kävin kaupungilla palaverissa ja ihastelin kaunista Helsinkiä.
Tiistaina lumipeite oli jo ihan kunnollinen ja maisema näytti yhtäkkiä valoisalta, ensimmäistä kertaa kuukausiin. Tein jopa lumitöitä ihan vapaaehtoisesti, kun olin niin ilahtunut talvisemmasta fiiliksestä. Jos ei voi olla kesä, niin olkoon sitten edes jotain muuta kuin mustaa mömmöä.
Pidin tiistain etäpäivänä ja minulla oli koko ajan pieni ystävä aina jossain lähellä.
Jouluaattoaamuna lähdimme matkaan varhain. Vietimme aaton ja joulupäivän Teneriffalla, jossa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpö helli. Päätimme, että muutamme eläkkeellä aina talviksi jonnekin lämpimään maahan.
Reilussa vuorokaudessa ehti hyvin olla altaalla, syödä sipsejä parvekkeella, syödä herkullisen jouluillallisen ja käydä aamulenkillä rantakadulla.
Lenkkilimu parvekkeella on yksi elämän todellisia nautintoja. Olisipa se hetki jatkunut ikuisesti.
Myöhään joulupäivän iltana palasimme kotiin ja siirryimme perinteisempiin joulutoimiin, nimittäin syömään suklaata ja lukemaan lahjakirjoja. Itse luin ensimmäisenä Rauli Virtasen Reissukirjan, joka oli tosi kiva ja helppo luettava. Tarina veti mainiosti ja kirja sai aikaan ihan järjettömän matkakuumeen. Ja arvatkaa mitä, huippukokenut ja kaiken nähnyt ulkomaantoimittajakin on sitä mieltä, että New York on maailman paras kaupunki.
Suklaan syöminen ja lukeminen tapahtui tietenkin uudessa pyjamassa. Jokajouluisiin vakiolahjoihin perheeltäni kuuluu poikkeuksetta aina kirjoja, villasukat ja pyjama. jos jotain näistä ei jonain jouluna tulisikaan, niin maailmassa olisi jotain vialla.
Tapanina suuntasin vanhempieni luokse joululounaalle. Laivis oli ollut siellä hoidossa ja saanut pienen palasen kinkkuakin aattona.
Vanhempiani nauratti Laiviksen tapa pedata sohvatyynyistä itselleen pesä. Ja onhan se kieltämättä aika huvittavaa. Lauantaina olin koko päivän Laiviksen kanssa, ulkoilimme ja olimme vain. Selvästi siitä alkaa jo huomata, että se on jo vähän vanhempi hauva, lepääminen on tosi tärkeää.
Illalla suuntasin Nooran ja hänen avopuolisonsa luokse iltaa viettämään. Haimme Fafa'sista herkkufalafelit ja korkkasimme samppanjan. Kilistimme uudelle blogille, hyvin menneelle joululle ja iloiselle illalle. Istuimme pienellä porukalla pikkutunneille saakka.
Tämä päivä on ollut vihdoinkin sellainen perinteinen joululomapäivä, jonka olen viettänyt aamun koiralenkkiä ja kauppareissua lukuun ottamatta kokonaan pyjamassa. Kyllä yksi tällainen en tee mitään -päivä on poikaa. Laiviksen kanssa teimme vielä viimeisiä pitkiä metsälenkkejä niin, että Laivis sai olla vapaana ja kekkuloida sydämensä kyllyydestä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, meillä päin alkaa nimittäin paukkua ihan pian, eikä Laivis uskalla enää ulos. Mies viettää uudenvuoden töissä ja itse olen etsinyt kuumeisesti paikkaa, jonne paeta räiskintää koiran kanssa. Tämä on joka vuosi yhtä tuskainen tehtävä ja pelkään ihan tosissani, että jonain vuonna Laivis vielä kuolee siihen kauhuunsa uutenavuotena. Luulen, että onnistuin lopulta keksimään ihan hyvän ratkaisun tälle vuodelle. Varasin lentokentän hotelli Glosta huoneen. Huoneethan sijaitsevat kenttärakennuksen alla, eikä niissä ole ikkunoita. Lentokentän lähellä ei tietenkään saa edes ampua raketteja, joten oletan nyt löytäneeni hiljaisimman mahdollisen vaihtoehdon. Niinpä uudellevuodelle on todennäköisesti tiedossa Netflix-maraton koira kainalossa ja ruuat huonepalvelusta.
Uudenvuoden jälkeen onkin sitten vuorossa siirtyminen uuteen blogiin. Osoite tulee olemaan nooraandnoora.com, mutta blogi ei ole vielä auki. Osoitteen saa kuitenkin jo laittaa jemmaan.
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!
P.S. Muistakaahan osallistua Pentik-arvontaan tuossa alempana!