Tämä viikko olikin sitten sellainen vähän työteliäämpi sellainen. On vähän sellainen olo, että tuolta se tuli ja tuonne se meni, näkikö kukaan, mitä tapahtui... Tästä huolimatta meillä oli kuitenkin miehen kanssa aika paljon yhteistä aikaa, mikä oli harvinaista ja kivaa. Yhtenä iltana laitettiin hirvipullia.
Marraskuun lukuhaaste meni minulla niin, että kyllä nyt joka päivälle vähintään se 30 sivua tuli, toisina sitten tietysti paljon enemmän. Siltikään en ehtinyt lukemaan ihan niin paljoa kuin olisin halunnut. V.S. Naipaulin Elämän kuva on jo vähän vanhempi teos, mutta jostain syystä oli jäänyt joskus lukematta. Korjasin asian ja tykkäsin, tavallaan. Tykkään kirjallisuudessa(kin) hienoista tarinoista ja tämä oli kyllä sellainen. Toisaalta päähenkilö oli minusta epämiellyttävä. Vähän sama kävi sen Donna Tarttin Goldfinchin kanssa, tavallaan siinä olisi ollut aineksia minunkin makuuni olevaksi kirjaksi, mutta siinäkään en tykännyt päähenkilöstä.
Perjantaina jännitettiin tasa-arvoisen avioliittolain läpimenoa. Ja kyllä, minua ihan oikeasti jännitti. Tunnen paljon ihmisiä, joita tämä laki on koskettanut ja tulee koskettamaan. Olen todella onnellinen heidän puolestaan (ja tietysti muidenkin), että he ovat nyt tasaveroisia yhteiskunnan jäseniä. Olen onnellinen, että Suomi otti ison askeleen suvaitsevaisempaan suuntaan. Olen aiemminkin pitänyt arkkipiispa Kari Mäkistä viisaana tyyppinä, mutta kuluneen viikon aikana olen alkanut todella ihailla sitä, miten hän tuntuu osaavan sanoa kaikki oikeat sanat.
Perjantaina laitoimme vähän fiinimpää ruokaa, sisäfilepihvit suppilovahverokastikkeella. Hienon päivän kunniaksi join lasillisen samppanjaa ennen ruokaa. Sitten vain oltiin. Rento oleminen olikin tämän viikonlopun teema.
Lauantaina laitoin aamupalaani maustamattoman jugurtin sijaan piparkakkurahkaa ja muistin, että ehkä voisin tehdä piparimysliäkin. Olisikohan sen ohje muuten ainoa resepti, jonka olen ikinä jakanut blogissani? Joka tapauksessa, täältä löytyy. Vaikka sää on ollut harmaatakin harmaampi ja ankeampi, niin silti on ollut sellainen kiva kevyt jouluinen fiilis.
Yhteisen vapaapäivän kunniaksi kävimme kaupungilla lounaalla. Someperhe ikuisti safkat, tietty.
Pakollinen osuus oli myös piprukahvi Starbucksista. Jotkut rutiinini tuottavat minulle suunnatonta onnea ja tämä on kyllä yksi niistä. Kävin myös katselemassa Habitatia, mutta kuten muistinkin, se ei ehkä edusta ihan ominta tyyliäni.
Lukuhaasteen kunniaksi ostin myös uuden kirjan. Finlandia-palkinnon saanut He eivät tiedä, mitä tekevät kuulosti mainospuheiden perusteella juuri sellaiselta suurelta tarinalta ja ajankuvalta, josta voisin tykätä. Lisäksi se on ihanan paksu, ettei lopu heti kesken. Minulle päivän paras lukuhetki on muuten bussimatka töihin ja töistä kotiin. Jos muuten ei ehdi päivän aikana lukemaan, niin silloin ainakin.
Tänään naapuruston skidit kävivät kauppaamassa nameja leirikouluaan varten. Ostin ja nostalgisoin. Olen itse myynyt noita samaisia toffeita jotain luokkaretkeä varten aikoinani. Jotkut asiat eivät kai koskaan muutu.
Ja sitten lopulta, rumpujen pärinää, Beach Housen Lovely-torkkupeiton voitti itselleen random.orgin arpomana seuraava kommentoija:
Paljon onnea Piitis, lähetäthän minulle yhteystietosi blogin sähköpostiin, niin saat palkintosi.
Huomenna sitten uutta arvontaa kehiin, siihen saakka hauskaa loppuiltaa!