Viikkokatsaus

Viikko alkoi marraskuun lukuhaasteen merkeissä. Haasteessa on tavoitteena lukea joka päivä vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta. Hyppäsin mukaan pari päivää myöhässä, mutta kirin sitten kyllä sivumäärässä kiinni. Poliisi hujahti parissa päivässä. Olen tykännyt Nesbøn kirjoista yleensä todella paljon, mutta nyt meinasin jättää tämän välillä jopa kesken. Väkivalta tuntui jotenkin liian raa'alta ja ahdistavalta. Tein päätöksen, että luen kirjan loppuun, mutta en lue sitä yksin, enkä pimeässä. 

Askartelimme aiemmin töissä muutaman kollegan kanssa työaarrekartan. Pidän sitä aina edessäni konttorilla istuessani. Olen askarrellut aarrekarttoja noin yleisesti 18-vuotiaasta saakka ja voin vakuuttaa, että ne toimivat. Luulen, että se johtuu ihan vain siitä, että kun tavoitteet ovat koko ajan näkyvillä, niitä kohti on helpompi kulkea, kun ne muistaa. 

Maanantai-iltana (ennen ei yksin eikä pimeässä -sääntöä) pääti juoda lasillisen viiniä, ihan vain koska maanantai. Laitoin kynttilät palamaan ja fiilistelin. 

Herääminen tuntui tällä viikolla tosi vaikealta. Pitänee ostaa D-vitamiinia. Voisikohan Helsingin ylle asentaa jonkun jättimäisen kirkasvalolampun?

Bongasin uudesta Trendistä tyylivinkin - kietoa silkkihuivi ranteen ympäri. Vinkissä ehkä tarkoitettiin vähän pienempää huivia, mutta piti pelata niillä asusteilla, mitä oli. Valitsin äidin vanhan Hermèsin ja totesin, että nättiä, mutta ihan pikkuisen epäkäytännöllistä. 

Yhtenä iltana teki mieli jäätelöä, mutta kuten tavallista, en oikein osannut päättää, mitä makua haluaisin. Onneksi löytyi tuollainen ahneiden pakkaus. 

Aloitin torstaina seuraavan kirjan. Tiedän, että Donna Tarttia ja varsinkin Jumalat juhlivat öisin -kirjaa ylistetään todella, mutta minusta se on jostain syystä aina ollut vain ihan hyvä. Olen nyt puolessa välissä The Goldfinchiä, enkä ole ihan vielä löytänyt tästäkään teoksesta sitä fiilistä, mitä takakannen kehut antaisivat olettaa. No, ehkä se vielä sieltä tulee. 

Instagramin Travel Thursdayssa (#IGTravelThursday) moni seuraamani tyyppi innostui postaamaan vanhoja matkakuvia marraskuun ankeuden torjumiseksi. Kieltämättä suu kääntyi hymyyn, kun muisteli tuota erästä Meksikon reissua ja sitä, kun hiekka oli valkoista ja meri turkoosia. 

Marraskuun harmauteen auttoi myös Norexilta saamani lähetys, joka sisälsi viiniä, suklaata ja Balmuirin kynttilän. Kiitos! Tämä kyllä todella kruunasi päivän. 

Perjantaina teki mieli sitä sushia, mutta päädyimme sittenkin after workeille vietnamilaisia rullia syömään. Ne ovat tosi hyviä ja ennen kaikkea raikkaita. Ihan täydellistä herkkua, saisipa niitä useammasta paikasta!

Sitten oli aika kuitata kauden ensimmäinen Gingerbread Latte. 

Myös kotona otin punaisen kupin käyttöön ja asettelin muutaman jouluisemman tyynyn esille. 

Viikonlopun agendalla oli treffi-ilta Amsterdamissa. Lähdin siis mieheni mukaan reissuun ja se olikin mukava minipyrähdys, se. 

Pyörimme kaupungilla illalla ja kävi vanhanaikaisesti. Meillä oli vaikka kuinka paljon ihania ravintolasuosituksia, joista johonkin oli tarkoitus mennä, kunhan ensin vähän katselisimme ympärillemme. Sitten iski yhtäkkiä niin järkyttävä nälkä, että oli pakko mennä lähimpään ravintolaan. Valitettavasti se sattui olemaan harvinaisen huono keittola, oikea huijausturistirysä. Verensokeri kuitenkin kohosi sen verran, että saimme löydettyä TripAdvisorista kivan viinibaarin, jonne pakenimme lasillisille ja haavojamme nuolemaan. No, ainakin sitten ensi kertaa varten tiedetään paremmin. 

Tänään palasimmekin jo kotiin ja vuorossa oli isänpäiväjuhlallisuuksia ja kyhnyttelyä Laiviksen kanssa. Nyt pitäisi varmaan suoriutua nukkumaan, nati nati!