Vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun olin maanantaina elvistellyt työkaverilleni, että silloin kun olen yksin kotona, elän superterveellisesti, olin jo tunkemassa pakastepizzaa uuniin. Nautin Dr. Oetkerini Harvey Specterin seurassa hyvin nautinnollisesti. Mies oli reissussa, joten tykitin koko kolmannen kauden loppuun tällä kuluneella viikolla.
En ole kauhean ahkera laittamaan hiuksiani mitenkään ihmeellisesti, mutta tällä viikolla tsemppasin kerran ja väkersin letin otsalle. Melkein kuin Julia Tymoshenko.
Kauhisteltuani autoillessani pimeitä jalankulkijoita muistin itse laittaa heijastinhommat kuntoon lenkeilläni. Vaikka ehdin kolme kertaa juoksemaan tällä viikolla, niin silti on jotenkin tosi laiskotellut fiilis. Syy on hyvin yksinkertainen, suurin osa hyötyliikunnasta jäi nimittäin tällä viikolla väliin. Tavallisesti kävelen Laiviksen kanssa joka aamu puolesta tunnista kolmeen varttiin ja kävelen bussipysäkiltä kilometrin verran työpaikalle. Nyt kun mies oli koko viikon poissa, vein Laiviksen hoitoon, ettei sen tarvitsisi viettää liikaa aikaa yksin ja menin autolla töihin. Mikä ero! Normaalisti minulla tulee ihan helposti päivän aikana täyteen suositellut 10 000 askelta, mutta nyt kävi monena päivänä niin, että saavuin töistä kotiin, lukema oli alle 2000. Koiralenkkien ja bussipysäkkikävelyiden puute vaikutti jotenkin juoksemiseenkin. Jalat tuntuivat todella raskailta ja tukkoisilta.
Istuminen sen kun jatkui, kun kävin keskiviikkona Jyväskylässä työreissulla. Olipahan aikamoinen autossa istuminen. Lounaaksi löytyi oikein makoisa burgeri.
Yritin tällä viikolla jo hieman uppoutua joulufiiliksiin ja selailin alan lehtiä. Tuollaiseen kranssiin riittäisi ainakin tässä taloudessa tarvikkeita.
Jouluhenkiset juomatkin kävivät jo tapetilla, kun sain Lignell&Piispaselta Loimu-lähetyksen. Parin viikon kuluttua on tarkoitus ottaa maaottelu Loimu vastaan Blossa.
Perjantaina olin jo saanut miehen takaisin kotiin ja kävimme syömässä Töölön Il Sognossa, josta on tullut yksi ihan lempparipaikkani. Miljöö on todella viehättävä ja hyvänä puolena on paikan suuri koko, joten pöydän saa melkein varmasti ilman varaustakin. Ruokakin on kerrassaan erinomaista. Itse söin tällä kertaa ankkarisottoa.
Lauantaiaamu tarjosi vuodenaikaan nähden harvinaista herkkua, nimittäin ihanaa valoa. Voi, miten tuntuikaan mahtavalta huomata pläntti keittiön seinässä.
Lauantai oli tosi kiva päivä. Söin myöhäistä aamiaista ystäväni luona. Kylmäsavulohitäytteiset bagelit olivat oikea toiveiden täyttymys.
Hoidin myös esikuusijutut kuntoon. Jouluhiminöinti julistettakoon siis alkaneeksi.
Illalla oli vuorossa rento koti-illallinen miehen kanssa ja Vain elämää -sarjan duetto- eli päätösjakso. Ruuanlaittajana toimi kerrankin allekirjoittanut ja nyt kyllä tuli todella hyviä lihapullia, vaikka itse sanonkin. Laitoin paketillisen luomujauhelihaa, pari teelusikallista valkosipulimurskaa, paljon mustapippuria, sopivasti suolaa, puoli paketillista maustamatonta tuorejuustoa, yhden kananmunan, reilusti oreganoa, puntillisen persiljaa ja öljyssä olevaa fetaa vajaan purkillisen. Paistoin pullat uunissa. Nättejä ne eivät olleet, mutta sitäkin herkullisempia kyllä.
Joulukasvikin löysi paikkansa. Koskahan iskisi se inspiraationpuuska, että saisimme hankittua kalusteen tuolle peiliseinälle?
Tänään kaikki ihana valo olikin sitten muisto vain. Aamiaisellakin oli niin hämärää, että sytytin kynttilät.
Sellaista tällä viikolla. Mitäs teillä?