Remontin toisen vaiheeen toinen viikko on takana. Kuten aina, jotain viivästyttäviä yllätyksiä ilmeni - niin meillekin. Katto oli pakko rimoittaa uudelleen, mikä lykkäsi valmistumista parilla päivällä. Niinpä edelleenkään ei ole ihan valmista, mutta tiistaina pitäisi kuulemma olla. Toinen yllätys oli se, että mies löysi kaupasta karkkeja, joista pidin. En yleensä tykkää karkista vaan olen suklaa- ja jäätelöihminen. Lakritsitoffeepalat olivat kuitenkin tosi hyviä.
Otimme vähän lisäprojektia kaaoksen keskelle. Olimme jo heivaamassa Ikean vanhaa mäntyistä kirjakaappia kierrätykseen, kun muistin tämän kuvan Pinterestistä. Tuumasin, miltähän kaappi mahtaisi näyttää mustaksi maalattuna. No, hyvältähän se näyttää. Näette pian. (Toivottavasti!)
Aamukävelyt Laiviksen kanssa tarjosivat mielenrauhaa molemmille. Metsässä ei pauku ja saa vain olla ja nauttia raittiista ilmasta. Mitä nyt oravat viskelevät kävyillä, mikä aiheuttaa välillä pienelle koiralle sydämentykytyksiä.
Kun tyhjensin kaappeja ja laatikoita, löysin myös kasan vanhoja valokuvia. Tässä hypätään Suomusjärven maastoesteradan viimeisellä esteellä Noten kanssa. Oi aikoja! Ratsastus on sellainen harrastus, että sen pariin tiedän vielä jossain sopivassa vaiheessa palaavani.
Sain ajoitettua sateiden väliin lenkin aina silloin tällöin. Metsäpoluilla hölkötellessä mieli jotenkin kirkastuu, joten vaikka periaatteessa remonttia ei edesauta se, että välillä häipyy, niin häivyin silti. Kun välillä vähän tekee jotain mieluista, niin saa lisää energiaa.
Ja kyllähän se remontti eteni. Saatoimme muuttaa jo takaisin makuuhuoneeseen nukkumaan. Tuntui mahtavalta herätä sängystä, joka on makkarissa ja astua uudenkarhealle lattialle.
Yläkertaevakon aikana eräs oli saavuttanut edun, josta se ei halunnut luopua.
Noutoruoka alkoi tulla jo ihan korvista ulos, mutta onneksi Classic Pizzan pizzat ovat sen verran hyviä, että niiden voimalla jaksoi rutistaa vielä tämän viikonlopun ilman keittiötä.
Ruokavalio kuluneella viikolla oli hyvin terveellinen. Muuta aamiaista kuin suklaakeksejä ei ollut, joten niitä sitten. Kyllähän ne tietysti maistuvat kahvin kanssa tosi herkullisille.
Lopulta saturaatiopiste tuli täyteen ja "kokkasin". Toisin sanoen revin käsin ja nirhasin kertakäyttöveitsellä vihanneksia palasiksi. Nautimme tämän upean salaatti-illallisen uudessa keittiössämme. Tavallaan. Seisoimme siis erään puolivalmiin kaapin edessä. Mutta tiedättekö, se tuntui ihan tajuttoman makealta. Pakko on kyllä samaan hengenvetoon todeta, että tämä pari viikkoa on todella vahvistanut sen, minkä olemme toki jo tienneet: me niin ei ikinä aleta rakentaa!
Oma jobini eilen oli maalata portaat, ne näyttivät niin kulahtaneilta ja kellastuneilta kaiken uuden vieressä. Eteinen näyttää nyt niin valoisalta ja raikkaalta, mahtavaa! Hengitellyt maalihuurut tosin pitänevät minut pienessä pöhnässä koko loppuvuoden.
Huomenna on sitten aika palata takaisin töihin. Takana on koko universumin epärentouttavin loma, mutta silti olo on ihan tyytyväinen. Aika ihana tästä nimittäin tulee. Nyt vain pyydän ihan jokaikistä pitämään peukkuja pystyssä niin, että kramppaa, että tiistaina todella olisi valmista. Keskiviikkona meille tulee nimittäin miehen amerikanserkku viikoksi kylään. Kääk!
Translation: Yes, it was renovating all week long. And tomorrow - back to work!