Maanantaiaamuna kaipasin meikittömän ja hikisen remppaviikonlopun jälkeen hieman hallinnan tunnetta. Yritin saavuttaa sitä lempimekollani ja lempikynsilakallani. Ehkä se vähän toimi, oli ainakin sellainen kivan raikas olo mennä töihin.
Remonttidieetti on ollut huikean monipuolinen tarjooma pizzaa, Mäkkäriä, Subwayta ja salaatteja, joiden aineksia ei tarvitse saada kylmään. Meillä ei nimittäin ole enää jääkaappia, hellaa, uunia, mikroa eikä astianpesukonetta. Ai niin, eikä liesituuletinta. Pistimme kuluneella viikolla kodinkoneet kiertoon ja pakkasimme keittiön kaapeista kaiken pois. Onnea ovat olleet nämä upeat helleillat, kun olemme päivän päätteeksi istuskelleet pihalla syömässä.
Sortsit jalassa keskellä yötä - se oli pakko ikuistaa. Tämän kuvan kaivan myös esiin talvella, kun piha ja lumityöt ottavat päähän. Että on se oma piha sittenkin aika kiva. Hiuskuontalo niskassa lämmitti vähän turhankin paljon ja yritin saada miestä leikkaamaan itselleni sellaista pitkää polkkaa. Hiustenleikkuun ensikertalainen kuitenkin kieltäytyi ja tyytyi tasoittamaan kuolleimmat latvat pois. Ymmärrän kyllä, mutta jäin odottelemaan hetkeä, jona ehtisin kampaajalle.
Kun illat venyivät pitkiksi, aamuisin tuppasi tulemaan hiukan kiire. Useana aamuna nappasin korut ja asusteet mukaan ja puin ne päälle vasta matkalla bussipysäkille.
Tonnikalasalaatti osoittautui hyväksi ruuaksi tässä tilanteessa. Muuten kaivelin muistini perukoita. Vietin erään kesän kesätöissä Manchesterissa ja asuin kollegoideni kanssa koko kesän lentokenttähotellissa huoneessa, jossa ei ollut muita ruuanlaittomahdollisuuksia kuin vedenkeitin, eikä mitään minibaaria. Silloin kehityin aika eteväksi rajoitettujen kokkausvaihtoehtojen pelissä. Pussipuurot ovat nousseet jälleen arvoonsa.
Kyllästyin myös kaappini sisältöön, enkä löytänyt mieluisaa hametta. Tein sitten sellaisen itse. Tai no, kiedoin huivin hameeksi. Näissä helteissä olen rikkonut melkein jokaista sääntöä, jonka olin luonut toimistopukeutumista varten. Olen ollut töissä sandaaleissa, hihattomassa paidassa ja alaosassa, joka ei ole edes oikea vaate.
Uusi tuolini saapui ja aiheutti suurta iloa. Yläkerran sisustuksen etenemisestä on luvassa oma postauksensa ensi viikolla.
Perjantaina pakenimme hetkeksi remonttia ja suuntasimme purjehtimaan. Venekerhon saaressa oli eniten veneitä ikinä ja tunnelma katossa. Oli ihanaa kuunnella iloista puheensorinaa kesäyössä, saunoa ja syödä ulkona.
Tämä päivä onkin sujunut kierrätyskeskusreissun, pakkaamisen ja kierrättämisen pauloissa. Laivis on ihan hajalla, kun puolet sen normaaleista lekottelupaikoista on täynnä erinäisiä uuteen keittiöön liittyviä asioita. Tässä sillä on vieruskaverinaan uusi liesituuletin. Uusi keittiömmehän siis saapui jo ja mies on nyt pikkuhiljaa koonnut sitä. Aika paljon on kaikkea kaikkialla. No, enää reilu viikko kestettävää ja sitten koittaa kesäloma. Jipii!
Translation: Between renovation and renovation.