Kuten tuossa muutama päivä sitten yläkertapostauksessa kirjoitin, olen suunnitellut laittavani sinne esille kuvia. Meillä on paljon valokuvia seinillä, mutta aikaisemmin minulle ei ollut tullut mieleen, että Instagram-kuviakin voisi printtailla. Sain blogin kautta Canon Selphy CP 910 -tulostimen, joka on sellainen minikokoinen ja johon voi tulostaa vaikka suoraan älypuhelimesta. Printin laatu on tosi hyvää, tuli ihan sellaisia "oikeita" valokuvia.
Minkälaisia kuvia sitten meinasin ripustaa esille? Kuvaan Instaan pääasiassa hetkiä, jotka haluan muistaa. Selaan aina silloin tällöin omia kuviani taakse päin ja palaan niihin fiiliksiin, joita ne nostattavat. Miten ihanaa oli päästä ensimmäistä kertaa kesässä merelle ja vieläpä ilman takkia!
Tai miltä tuntui, kun myötätuuli puhalteli meitä lempeästi eteen päin, aurinko lämmitti, eikä ollut kiire mihinkään.
Ruokamuistoja kuvaan myös aika useinkin. Syy lienee äärimmäisen simppeli - tykkään tosi paljon ruuasta ja varsinkin, jos ruokailu tapahtuu jossain muualla kuin kotona, siihen liittyy usein jotain vähän erityisempää. On ehkä kokoonnuttu yhteen ystävien kanssa tai saatu vihdoin yhteistä vapaata miehen kanssa. Joskus haluan pitää nämä hetket kokonaan itselläni, enkä kuvaa niitä lainkaan, toisinaan taas tuntuu siltä, että tämä hetki on pakko ikuistaa. Tämä on sellainen vähän vaihteleva tunne. Mitä enemmän seuraajia on, sitä enemmän sitä miettii, mitä kaikkea haluaa jakaa julkisesti. Toisinaan suhtaudun hyvinkin hövelisti ja ajattelen, että ihan sama, vaikka tsiljoona ihmistä näkisi jonkun illalliskuvan. Välillä iskee kuitenkin sellainen "mitä tämä nyt kenellekään kuuluu, tämä hetki on mun" -henkinen mustasukkaisuus. Näiden välillä tasapainoilen fiiliksen mukaan.
Yksi asia kuitenkin yhdistää näitä instapostauksiani. En jaksa muistaa, olenko koskaan postannut mitään negatiivista kuvaa. Räpsin kuvia, kun näen jotain hauskaa, ihanaa, herkullista tai muuten vain positiivisia tunteita herättävää. Negisjutut pyrin unohtamaan mahdollisimman pian, enkä ainakaan kasvata niitä tallentamalla niitä puhelimeeni.
Melko usein laitan myös asuja, joissa olen viihtynyt, muistiin. Olen aika laiska asukuvien ottaja noin muuten, mutta peilin kautta napatut kuvat toimivat muistilappuina itselle, kun yrittää pähkäillä, mitä laittaisi päälle. Näitä en kuitenkaan ajatellut ripustaa seinälle vaan vaatekaapin oveen, sisäpuolelle. Jospa niiden avulla vältettäisiin muutama vaatekriisi?
Laivis on Instagramini vakioaihe. Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta Laivakoira nyt vain on niin söpö, että pakkohan sitä on kuvata. Monesti olen kuitenkin liian hidas saamaan talteen sitä kaikken hauskinta metkua. Pitäisi olla sekunnin murto-osassa toimivat refleksit ja vielä nopeampi näppäinsormi.
Sitten on sellaisia kuvia, joiden merkitys aukeaa vain minulle. Ylläolevan kuvan tilanteen tulen muistamaan ikuisesti, vaikka ulkopuoliselle kyseessä on tavallistakin tavallisempi samppanjajeejeekuva, joita sovellus tulvii varmaan varsinkin viikonloppuiltaisin. Itselleni se tulee ikuisesti muistuttamaan uuden aikakauden alusta. Viimeinen päiväni edellisessä työpaikassa oli takana, edessä oli vapaa viikonloppu ja sen jälkeen maanantaina alkava uusi työ. Edellisen duunin luonteesta johtuen en vaihtanut pelkästään työpaikkaa vaan koko elämäni muovaantui aivan uudenlaiseksi. Se oli askel, jota olin ottanut kauan, hitaammin kuin olisin toivonut ja joka lopulta toteutuessaan täytti todella ison unelman. Sitä kuplivaa onnistumisen ja ilon tunnetta on vaikea kuvailla, kun vihdoin sain mitä halusin. Olen viihtynyt uudessa työssäni mielettömän hyvin ja joka päivä mietin, kuinka onnekas olen. Tämän kuvan todellakin printtaan ja katson sitä aina, jos meinaa olla huono päivä.
Minkälaisia hetkiä te tallennatte Instagramiin? Tähän kysymykseen kommenttiboksissa vastanneista joku voittaa itselleen tuon Canonin Selphy -tulostimen. Kisa on voimassa ensi sunnuntaihin saakka eli se päättyy 10.8. klo 23:59. Huomaattehan, että minulla on kommenttien valvonta päällä, joten voi kestää hetken aikaa, ennen kuin vastauksenne tulevat näkyviin.
Jos et halua odotella onnettaren mahdollista suosimista, voit klikata tulostimen itsellesi täällä.
P.S. On yksi tilanne, jonka nappaan ihan aina talteen. Se koittaa, kun (usein maaliskuussa) takapihalla pystyy ensimmäisen kerran juomaan päiväkahvit.
Translation: Just Instagrammin'.