Huomenta! Voitteko kuvitella, että vielä viime sunnuntaina oltiin näin aurinkoisssa tunnelmissa? Makasin bikineissä takapihalla ja nautin paisteesta.
Kokeilin myös jotain uutta maanantaina, kun ei vielä ollyt hyytävänä kylmää. Pyöräilin töihin. Se oli kivaa ja aion tehdä sitä useamminkin, jos tästä vielä kesä tulee. Alle kymmenen asteen lämpötiloissa viima käy turhan paljon korviini omaan makuuni.
Pyöräilijän päivän asuun kuuluu totta kai kypärä. Lindexin ekan Holly&Whyte-malliston paljetillinen raitapaita on edelleen tosi mieluinen.
Laivis oli tosi leikkisä kekkuli tällä viikolla ja halusi monena iltana riehua lelunsa kanssa ja raadella sitä. Parasta on, jos joku ihminen vetää lelua sen kanssa. Tässä päivystettiin kuitenkin ruokapöydän tapahtumia. Laiviksella ei ole lupa olla keittiössä silloin kun me syömme, mutta se parkkeeraa sitten ovelasti juuri keittiön ja olohuoneen rajalle.
Hameet päivän asuina sai unohtaa, kun viikko eteni. Alle kymmenen asteen lämpötiloja, siis apua.
Oli otettava kasmirit ja hanskat käyttöön. Samaan aikaan alkoi kuitenkin saada kotimaisia mansikoita. Joku ei nyt tässä täsmää.
Sitten olikin suuresti jännittämäni päivän aika. Olin ollut leikkausjonossa puolisen vuotta ja tarkoituksena oli poistaa sellaiset rustopatit parista sormesta. En tiedä, mikä jännitti eniten, syömättä ja etenkin kahvitta oleminen vai itse operaatio. Makoilin aamupäivän sairaalassa odottelemassa vuoroani. Sitten kuitenki kävi niin, että kirurgi tutki vielä kerran ja oli sitä mieltä, ettei leikattaisikaan. Hän pyysi vielä mielipiteen toiseltakin kollegalta ja tämä oli samaa mieltä. En voi sanoa, että harmittaisi - parempihan se aina on, jos ei tarvitse veitsen käsittelyyn mennä. Niinpä suuntasin sitten kotiin ja voi että aamupala ja kahvi maistuivatkin hyvältä!
Sporttaamiset ovat viime aikoina olleet vähän vaisuja, mutta nyt lenkki kulki ensimmäistä kertaa aikoihin.
Kokkasimme gourmet-ruokaa esijuhannuksen kunniaksi. Tofunakit menivät Casa Norpan eläinkokeissa täydestä myös Laivakoiraan.
Sitten oli aika pakata juhannuseväät ja suunnata merelle. Kylmälaukut tuntuivat vahvasti liitoitelluilta. Ei varmaan olisi pelkoa, että ruuat ja juomat liikaa lämpenisivät.
Kunnon toppautuminen ja köydet irti - olimme matkalla kohti venekerhon saarta, saunaa ja herkkuja. Tarjolla oli sopivasti sivutuulta ja nostimme purjeet. Kun sammutimme koneen, jotain tapahtui ja koko vene pimeni. Kaiku, jääkaappi, kaikki sähköllä toimiva. Tätä seuranneesta actionista kirjoitan huomisessa purjehdusmaanantaissa sitten enemmän, mutta lopputulema oli se, että päätimme kääntyä takaisin kotisatamaan.
Kotiin palaaminen olisi tuntunut vähän antikliimaksilta, joten pohdimme nopeasti plan B:n ja kutsuimme itse itsemme juhannuskylään ystäviemme mökille, joka oli sopivan ajomatkan päässä. Saavuimme sinne myöhään illalla - juuri parahiksi katettuun ruokapöytään. 2 in 1 - sekä merellinen purjehdusjuhannus että mökki-idylli järven rannalla. Juhannuksesta muodostui pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hurjan hauska.
Eilinen meni saunoessa, mahtavista ruuista nauttiessa, lehtiä lukiessa ja yleisesti pölistessä ja rentoillessa. Lämpimät kiitokset über-vieraanvaraisuudesta isäntäväelle!
Laivis oli vaiheikkaan juhannuksen jäljiltä aivan poikki ja pientä karvakorvaa taisi väsyttää myös punkki, jonka kaivoimme sen kuonosta pois. Ei kai ekosysteemille aiheutuisi mitään haittaa, jos nuo ällötykset pyyhkäistäisi pois maailmasta? Niinpä tämä päivä varmaan lepäillään ja pestään pyykkiä ja toivotaan, että kesä vielä palaisi.
Translation: It's been fun but COLD!