One lazy Saturday morning

Huomenta! On yksi viikon lempihetkistäni. Kupissa on kahvia, radiossa Basso, koneella Pinterest auki ja päivä on vasta alkamassa. Kohta ulkoilemme Laiviksen kanssa. Sitten ehkä sporttaan hieman, illalla tapaan ystäviäni. Säännölliseen elämään totuttuani minulle on muodostunut kaikenlaisia aamurutiineja ja lauantaiaamujen yksi sellainen on juoda vähän parempaa, pavuista juuri jauhettua kahvia. Kokeilen mielelläni erilaisia. Nyt vuorossa oli Helsingin Kahvipaahtimon Kolmonen, joka on oikein kelpo tavaraa. 

Perjantai-illoille minulle on myös muodostunut muutama vakkarijuttu. Käyn kotimatkalla hakemassa perjantapuskan. Stockalta sai jo pioneja. Ne ovat toiseksi kivoimpia kukkia (suosikkejani ovat tulppaanit) ja se hetki, kun niitä alkaa alkukesästä saada, on jotenkin tosi ihana. Siitä tietää, että kesä on ihan lähellä. Nyt muut olivat olleet vielä vähän nopeampia ja saaneet jo avautuneet kimput ja minulle jäi vähän nuppuisempi versio. Paras kukkaloisto ilahduttanee sitten alkuviikosta. Toinen vakkarijuttu, jos olen yksin kotona, on hakea jotain valmista ruokaa, syödä se lehtiä lukien ja katsoa sitten muutama jakso Mad Meniä. Olen sarjan suhteen vähän myöhäisherännäinen, mutta olen iloinen, että olen nyt löytänyt sen. 

Mad Meniä katson sohvalla tai tuossa isossa nojatuolissa ja Laivis painautuu aina ihan tiukasti kiinni kylkeen. Rauhallinen hetki työviikon päätteeksi tuntuu jotenkin juuri oikealta siirtymältä. Vielä kun vietän toisen rauhallisen hetken lauantaiaamuna, olen valmiina touhuilemaan kaikenlaista koko viikonlopun. 

Moni ystävä ja tuttu on kysynyt, miltä on tuntunut, kun vapaa-aikaa on nyt vähemmän kuin ennnen. Olen todennut joka kerta, että olen oivaltanut jotain. En enää tarvitse yhtä paljon vapaa-aikaa kuin vuorotyössä. Fyysisessä vuoro- ja matkatyössä se kumulatiivinen väsymys tuntuu tyystin toisenlaiselta ja jokaikisen vapaahetken todella tarvitsee ja niistä on todella mustasukkainen. Ei tehnyt aina mieli tavata ihmisiä tai tehdä kauheasti mitään. Kaukolennon jälkeen pari ensimmäistä päivää meni jonkinlaisessa sumussa. Kun alkoi tuntea itsensä tolkulliseksi olennoksi, olikin jo aika palata töihin. Toki olen nykyäänkin työviikon jälkeen vähän väsynyt, mutta se on ihan toisenlaista väsymystä kuin se junan alle jäänyt olo aikaisemmin. Väsymys kuittaantuu sillä, että nukkuu lauantaiaamuna tunnin pidempään ja juo sitä aamukahvia vähän kauemmin. Sitten onkin mukavaa tavata ystäviä ja perhettä. Olen käynyt ulkona syömässä, hengaillut kavereideni kanssa ja muutenkin ollut ihmiskontakteissa tämän parin kuukauden aikana varmaan enemmän kuin parin viime vuoden aikana yhteensä. Miten virkistävää se onkaan!

Ja sitä on taas kohta tiedossa. Jee! Hauskaa ja virkistävää viikonloppua kaikille ja HCR:ään osallistujille juoksutsempit!