Enjoy life - don't diet

Tänään pääsimme Lauran kanssa jo toistamiseen pienen ajan sisällä hyvän äärelle. Blogin sähköpostiin tipahtelee aika ajoin kaikenlaisia kutsuja. Monet niistä kuulostavat oikein mukavilta, mutta aikataulujen sovitteleminen on usein hieman haasteellista. Tähän halusin ehdottomasti tarttua, siinä nimittäin toivotettiin tervetulleeksi after workiin ravintola Oloon, tarkemmin sanottuna tutustumaan Larochen chablis-viineihin. Tarjolla olisi myös pieniä suupaloja (mikä viehättävä sanayhdistelmä). 

Herkuttelu istui päivän teemaan mitä parhaiten. Tänään on nimittäin vietetty kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Jos olette tänään törmänneet sosiaalisessa mediassa selfieihin, joissa on #älälaihduta-tagays, niin ne liittyvät siihen. Tämä puolestaan on toinen aihe, johon halusin tarttua. Olen saanut viime aikoina kommenttiboksissa pari hieman erikoista kommenttia. Voi olla, että niiden kirjoittajat tarkoittivat hyvää, voi olla, että eivät. Joskus on vaikea tietää, kun tekstissä ei ole äänenpainoja eikä ilmeitä. Toisessa kehoitettiin minua syömään nyt vähemmän, koska energiankulutukseni tulisi laskemaan nyt istumatyössä. Toisessa taas oltiin vakuuttuneita siitä, että valehtelen vaatekokoni pienempään päin. 

Onneksi olen itse aikuinen ihminen, jolla on erinomainen itsetunto ja joka tietää varsin hyvin olevansa täysin normaalipainoinen. Elämäntapani ovat terveelliset ja sain juuri hikarin paperit terveystarkastuksesta, jossa kollattiin kaikenlaisia veriarvoja ja kolesterolia. Kommentit olivat kuitenkin omalla laillaan herättäviä. Läheskään kaikkien suhde ruokaan ja painoon ei ole normaali ja laihuuden ihannointi tuntuu välillä suorastaan umpihullulta. 

Nykyaikana ei sentään hankita enää lapamatoja, mutta Photoshopin riivaama naistyyppi mainoksissa lienee kaikille tuttu. Ja vaikka sitä kuinka muistuttaisi itselleen, että ei kukaan oikeasti näytä tuolta luonnontilassa, niin tarpeeksi kun tietynlaisia kuvia näkee, alkaa helposti uskoa, että kyllä muuten näyttää ja ehkä minunkin kuuluisi. Mietin välillä nuoria tyttöjä (ja miksei poikiakin), että miten valtavassa paineessa he elävät. Niin paljon kuin sosiaalinen media tuokin iloa, se tuo samalla myös ympäristön, jossa vertailu muihin on entistä helpompaa. Aina on joku, joka on laihempi, kauniimpi, joku, jonka kuvat saavat enemmän tykkäyksiä. Mitä jos nuo minun saamani kommentit olisikin vastaanottanut joku oman epävarmuutensa kanssa tasapainoileva ihminen, joka olisi oikeasti alkanut syödä kaksi salaatinlehteä päivässä kuultuaan, että istumatyössä lihoo? Olisiko hän ottanut tosissaan jonkun kommentin, että näyttää liian isolta käyttämäänsä vaatekokoon? 

Kun kehoitan olemaan laihduttamatta, en tietenkään tarkoita, että syö aina tosi paljon kaikkea epäterveellistä, äläkä vaan harrasta liikuntaa. Päin vastoin, terveellisesti syömällä ja liikkumalla ainakin itselläni pysyvät palikat kasassa ja fiilis hyvänä. Minulla on energiaa ja psyykkistä reserviä kohdata tylsiäkin juttuja. Minulla on hyvä kunto ja tykkään olostani ja kropastani. Ne painohommelit tulevat sitten siinä sivussa, sivutuotteena. Totta kai minulle on tärkeää olla normaalipainoinen, mutta ykkössyy on kyllä terveys ja hyvinvointi. Kenenkään elämän ei pitäisi pyöriä jonkun painolukeman ympärillä. Siitä nimittäin ei tule hyvä olo. Koettu on. 

Nämä asiat mielessäni maistelin sitten täysillä nauttien viinejä ja niitä suupaloja. Kun elää arjessa kohtuullisen tolkullisesti, voi huoletta herkutella, kun tilaisuus tarjoutuu. Voi maistaa vaikka Huutokosken kirjolohta ja grillattua kurkkua. Tai sitten Nordic Tacoa. Sen sisällä oli vuohenjuustoa ja se taisi olla suosikkini naposteltavista. Kanannahkakeksit hapankerman ja sipulin kera kuulostivat ihan kreisiltä, mutta maistuivat tosi hyvältä. 

Chablis-viinit ovat valkoviinien aatelia, chardonnay-rypäleitä hienoimmassa muodossaan. Seikkailimme viiniasiantuntijoiden seassa ja kuulimme siitä, mikä tekee hyvän viinivuoden (sää) ja miten viinit ovat kuin ihmisiä. Ne voivat olla unessa tai stressaantuneita, mikä vaikuttaa makuun. Vuosikertaviinejä, joita aikoo säilyttää, kannattaa hankkia kaksi pulloa, jos toinen vaikka sattuukin olemaan unessa avaamisen hetkellä. Tervetuliaismaljana nautittu Chablis La Jouchère 2012 maistui ihan vain seurustelujuomanakin ja illan kuningatar, Chablis Grand Cru Les Blanchots 2011 taas kaipasi parikseen syötävää ollakseen parhaimmillaan. Kuunnellessani viinituntijoita yritin painaa mieleeni kaikki tiedonmuruset. Oli ihan mahtava tilaisuus! Laura alkoi jo haaveilla ruoka- ja viinitoimittajan urasta ja minä mietin, miten saisin vastaavan after work -tarjoilun säännöllisin väliajoin. 

Makeana oli paahdettua valkosuklaajäätelöä. Söin kaksi. Ah, nautinnollinen elämä.