Ihailin jo ennen joulua jollakin Nykin reissuistani bongaamiani hyvin siroja koruja. Näin niitä vain ihmisten päällä, en missään kaupoissa. Erityisesti villapaitaa vasten ohuissa ketjuissa roippuvat pienet riipukset näyttivät kaikkien statement-korujen jälkeen jotenkin hienostuneilta. Ja prinsessa Madeleinen ranteita rojuineen olenkin ihastellut jo aiemmin.
Hevosenkenkä on minulle yhtä mieleinen kuin peace-merkkikin. Metsästin tietynlaista korua jo aiemmin, kun halusin joulukuussa ostaa siskolleni valmistujaislahjan. Minulla oli mielessäni pitkä ja ohut ketju, jossa roikkuisi hevosenkenkä tuomassa onnea alkavaan työelämään. Sellaista ei ollut ihan helppoa löytää ja päädyin lopulta kokoamaan korun itse kultasepänliikkeen valikoimista, pitkään ketjuun ripustettiin sekä hopeinen että keltakultainen riipus, kaksi pientä hevosenkenkää.
Kun sitten sain taannoisessa blogitapahtumassa valita itselleni korun Hultquistin mallistosta, nappasin heti kiinni tuohon onnenamulettiin.
Ranteisiin juuri sopivat ohuet ketjut löytyivät Accessorizesta. Thomas Sabon ranneketju on 30-vuotislahja, johon olen saanut lisää palasia lahjoina. Keltainen rannerengas on J.Crew'sta ja odottelee vielä tovin keväisempiä kelejä. Seuraavaksi yritän varmasti katsella sillä silmällä vähän ohuempia rannerenkaita.
Vieläkö näyttävät ja massiiviset korut viehättävät vai onko jo aika siirtyä kohti keveämpiä?
