Viikkokatsaus

Viime viikko päättyi leppoisissa merkeissä. Brunssistimme (Jos voi lounastaa tai illastaa, niin voiko brunssistaa?) Kujassa ja kävimme sen jälkeen ostamassa Laivikselle Ikeasta uuden lelun, kun edellinen siirtyi ajasta ikuisuuteen vähän vauhdikkaamman leikkihetken jälkeen. Tästä on puhuttu täällä ennenkin, mutta Ikean pehmolelut heidän lastenosastoltaan ovat siis kestävimpiä leluja riepotusleikkejä rakastaville koirille. Eläinkauppojen vastaavat tuhotaan muutamassa minuutissa tai parhaimmillaankin muutamassa tunnissa, mutta Ikean lelut kestävät sentään useita kuukausia. 

Pohdiskelimme vähän myös tulevaa. Kirjoitan huomenna keväthuoltosuunnitelmista lisää, mutta nyt jaan omasta mielestäni tosi toimivan parisuhdevinkin liian vähäistä yhteistä aikaa tuskaileville (joka on ehkä ihan itsestäänselvyys, mutta jota moni meillä käyvä ihmettelee seinäkalenterin nähdessään). Meillä on keittiön seinällä ihan perinteinen paperikalenteri, johon merkkaan työt ja muut menot. Yhteiset vapaapäivämme merkkaan sydämellä ja sydänpäivien suhteen olen aika mustasukkainen ja nihkeä sopimaan menoja. Yritän tavata ystäviäni, sportata ja hoitaa muut yleiset asiat muulloin kuin sydänpäivinä. Niin se yhteinen vapaa-aika sitten on vain pelkästään meidän ja voimme tehdä, mitä huvittaa. Tämä tapa toimi erityisen hyvin kahdella vuorotyöläisellä. Nyt tilanne on tietysti vähän eri, kun toinen on säännöllisessä työssä. Merkkaan silti ne sydänpäivät. Vaikka sitten siksi, että ne näyttävät hauskoilta kalenterissa. 

Jatkoin työvaatteiden valitsemista seuraavaa päivää varten jo edellisenä iltana. Välillä se onnistui paremmin, välillä huonommin. 

Löysin koruvarastoistani ikivanhan Snö of Swedenin helmikorun ja otin sen taas käyttöön. 

Välillä tapahtuu sellaisia onnenkantamoisia, että kaapista löytyy yhtäkkiä sinne unohtunut suklaalevyn jämä. 

Otin uudet kenkäni käyttöön. Olen erityisen ihastunut kenkien väriin. Koska minulla on viimeksi ollut vaaleanpunaiset kengät? Varmaan seiskaluokalla. Muistan edelleenkin, mitä minulla oli päällä yläasteen ekana päivänä. Kapeat, tummat farkut, harmaa pitkähihainen t-paita ja vaaleanpunaiset Converset. Ja hiukset olivat täsmälleen samanlaiset kuin nytkin. Jämähtänyt vai tyylilleen uskollinen?

Viikon sportit olivat vähän erilaisia kuin yleensä. Maanantaina kävin juoksemassa kaverini kanssa. Sosiaalinen lenkki on minulle aika vieras, koska yleensä juoksen aina yksin ja luukutan musiikkia täysillä. Nyt hapenottokyky joutui ihan toisenlaiselle koetukselle, kun pölisimme kuulumisia koko matkan. Olin yllättynyt siitä, miten mukava tuollainenkin lenkki voi olla. Olen tähän mennessä ajatellut, etten yksinkertaisesti voi juosta ilman musiikkia. 

Viikon toinen lenkki tapahtui Laiviksen kanssa ja kauheaksi sekoiluksihan se meni. Ilma oli jotenkin tosi ankea, mutta mieli teki juoksemaan. Ajattelin, etten mitenkään halua tuohon säähän sitten enää uudelleen koiraa ulkoiluttamaan, joten päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Voin kertoa, että viiteen ja puoleen kilometriin mahtui noin 10 000 parsonmaista sittenkin toiselle puolelle tietä -säntäystä ja noin 5000 melkein koiraan kompastumista, ennen kuin opin varomaan. 

Tänään olin ajatellut kokeilla vähän pidempää lenkkiä, mutta saapa nähdä, onnistuuko. Kyykkäsin nimittäin eilen salilla reiteni ihan pakettiin. 

Hesarin ruokatorstaista löytyi suorastaan nerokas ajatus. Juustokakkubrownie! Tunnen itseni niin hyvin, että tuskin jaksan alkaa leipoa, mutta elätän toivoa, että seuraavan kerran kun etsin kaupasta tai kahvilasta jotain herkkua, niin löytäisin tällaisia. 

Otin taas varaslähdön viikonloppuun ja ostin perjantaipuskat jo torstaina. 

Luin Eeva Kolun blogista oil pullingista ja se oli niin kreisin kuuloinen juttu, että päätin kokeilla. Kimmokkeena toimi erityisesti homman auttaminen ienrajaongelmiin. (Kuulun juuri niihin ihmisiin, jotka ovat ottaneet vähän liian tosissaan sen lapsena kuullun "harjaa kunnolla" -käskyn.) Toinen innostuksen aihe oli se, että kommenttiboksissa joku kertoi päässeensä eroon hammaskivestä tällä toiminnalla. Kyllä kiitos! (Kuulun nimittäin myös niihin ihmisiin, joita ajatuskin hammaslääkärin tai suuhygienistin tuolista kauhistuttaa.) Olen nyt purskutellut kolmena aamuna, eikä mitään merkittävää läpimurtoa ole tapahtunut. Ehkä kokeilen vielä pari päivää ja jos mitään ei tapahdu, sekoitan loput kookosöljyt merisuolaan ja teen ihanan kuorinnan koko kropalle.

Uudet kengät pääsivät käyttöön töissä, mutta ulkona niillä ei vielä voinut kipsutella. 

Sitten koitti oikea perjantai. Perjantaipönikäksi valikoitui tällä kertaa vanha suosikki Cookie Dough. Yhdistin sen muutamaan jaksoon Mad Meniä.

Laivis löysi aina aurinkopläntin. 

Aloimme tyhjentää yläkertaa, jonka jo monta vuotta jahkailtu remontti alkaa ihan pian. Totesin, että aika paljon on tyynyjä. Mutta kohta osa niistä muuttaa taas veneelle. 

Tänään sataa, joten tuntuu ihanan kiireettömältä. Joskus, jos sää on tosi upea, niin tulee oikein paineita lukea lehti äkkiä ja sännätä sitten heti ulos. Nyt ajattelin lorvailla vielä hetken. Sitten ulos Laiviksen kanssa ja sitten jatkamaan yläkerran kanssa.