Maanantai alkoi muistiinpanoilla. Tein niitä muuallekin kuin blogiin, nimittäin ihanaan muistivihkoon, jonka mieheni osti Nykistä joulun alla. Varastin sen omaksi.
Työputki jatkui. Monella yöpyvällä minulla on usein vakiotekeminen - hotellin punttisali. Tämä jäikin viikon ainoaksi treeniksi, koska osittain laiskotti ja osittain oli sellainen semitukkoinen olo, jonka en soisi kehittyvän tukkoiseksi. Lisäsin loppuverryttelysoittolistalle tämän biisin, josta tulen joka kerta niin hyvälle tuulelle, että nauran usein ääneen.
Päivän asu hotellihuoneen peilin kautta lienee jonkinlainen tämän blogin klassikko.
Kun saavuin illalla myöhään kotiin, Laivis ei tullut ovelle vastaan. Se ei aina viitsi, jos kello on yli sen nukkumaanmenoajan eli yhdentoista ja jos se on oikein mukavasti. Niin kävi nyt. Paheksuin syvästi koiranhommien laiminlyömistä. Kevyt hännän heilautus riitti sen mielestä tervehdykseksi.
Vapaapäivänäni kävin kaupungilla suunnittelemassa juttuja Kuvakulmiin ja kävin samalla testaamassa Sushibar+Winen Korjaamolla. Sushi oli huippuhyvää ja seurailin lounaani aikana, kun annoksia kuvattiin johonkin tarkoitukseen. Pitää muistaa Korjaamo hyvänä kuvauspaikkana, koska valo oli erinomainen ja vanhat spårat tekevät hauskan taustan.
Viikon toiset sushit söin perinteisesti sängyssä. Haksahdin jälleen kerran ostamaan viherjuomaa ja jälleen kerran totesin sen aivan hirvittävän makuiseksi. Pullo oli onneksi kaunis. Itse asiassa jopa niin kaunis, että kaadoin sisällön lavuaariin ja pakkasin pullon laukkuun. Ilta-ateriani oli varsinainen cross kitchen japanilaista, meksikolaista ja yhdysvaltalaista.
Nykin hotellin aamupalahuoneen maisemat ovat vertaansa vailla, en jaksa lakata ihastelemasta niitä. Skippasin tukkoisuuden vuoksi lenkin (ja okei, sen vuoksi, että edelleen oli tosi kylmä) ja olin sen sijaan hakkaamassa brekun ovia heti aukeamishetkellä. Tällä kertaa minulla oli pitkä ostoslista, joten syöksyin kaupungille heti, kun kaupat aukesivat.
Kotona minua odottivat naistenpäivän kukat. Nukuin koko kauniin ja upean aurinkoisen päivän ohi. Illalla mies ehdotti, että veisi minut syömään jotain kivaa naistenpäivän illallista, mutta tämä kiittämätön laiskiainen totesi, ettei jaksa meikata eikä muutenkaan laittautua.
Uudet kenkäni sentään kaivoin matkalaukusta ja sitten suuntasimme hakemaan toiveideni mukaista naistenpäivän illallista.
Näinkin oli hyvä. Käydään sitten niissä hienoissa ja kivoissa ravintoloissa, kun asutaan taas keskustassa, totesin. Sitten molemmat voivat nauttia ne isommat viinilasilliset ja voidaan tulla kotiin jalan. Lopen uupuneena ja jalat vielä edellisyöstä tykyttäen pizza kotona suburbiassa on just hyvä.
Jos tänään, kellon ympäri nukuttuani, olisin vähän pirteämpi, voisin vaikka lakata kynnet uudella sävyllä ja puran matkalaukun. Kaunis teepullo pääsi jo käyttöön.
Translation: This week it was work, work, work and some pizza after work.